|| 𝕄𝕪 𝔽𝕚𝕣𝕤𝕥 𝕃𝕠𝕧𝕖 𝕊𝕥𝕠𝕣𝕪 || Yoonmin || FIN

19; Tuuthan mun mieheksi?

10 vuotta myöhemmin...

Istuin puistossa pitkäaikaisen miesystäväni Jiminin kanssa. Olimme kymmenen vuotta olleet yhdessä ja asuneet saman katon alla 7 vuotta. Tarkkailimme lastemme leikkejä etäämmältä. Tänään on Jiminin 34-vuotissyntymäpäivät.

Hiljainen tuuli puhalsi selkään ja rikkoi hiljaisuuden kahden miehen välillä. Taustalla kuului vain kahden lapsen iloinen nauru. Aurinko painuisi kohta mailleen.

Olimme tänään viettäneen Jiminin kanssa kahdestaan mukavan päivän. 6-vuotias tyttäremme Yoonji ja 4-vuotias poikamme Sungmin olivat hoidossa ystävämme Seokjinin luona. Ei hän heitä yksin hoitanut, Namjoon oli hänen kanssaan. Näiden kymmenen vuoden aikana olin jo hieman alkanut tottua Namjooniin ja siihen, että tuo kuului Seokjinin elämään. Tulemme jo toimeen ihan hyvin.

Tein Jiminille aamupalaa, päivällä vein hänet ulos syömään ja kävimme elokuvissa. Illalla saimme lapset takaisin hoidosta ja päätimme lähteä iltaa viettämään puistoon neljästään. Tunsin tutun käden hartioillani.

"Yoonji, varo vähän!" varoitan Yoonjia kun huomaan tuon kiipeilevän vaarallisesti Sungminin yläpuolella.

"Joojoo iskä!" kuuluu kirkas vastaus leikkitelineen luota.

Kuulen Jiminin huokaavan tuon nojatessa minuun. "Kohta ne ovat jo koulussa, ja kohta jo aikuisia", nuorempi toteaa katsellen lapsiamme iloa silmissä.

"No hei siihen on vielä aikaa. Eivät he ihan vielä pois täältä lähde", sanon realistisesti. Jiminillä oli tapana ajatella ajan kuluvan niin nopeasti, että jo seuraavana vuonna lapset olisivat lähteneet kotoa aikoja sitten ja me olisimme vanhainkodissa.

"No joo totta. Muistatko kun olimme kymmenen vuotta nuorempia? Kun tapasimme ensikerran?" Jimin muistuttaa.

"Miten voisin unohtaa?" naurahdan ja pussaan tuota poskelle.

"Sun parta on terävä ja se kutittaa!" nuorempi valittaa leikkisästi. Minulla oli tosiaan joitakin mustia viiksen ja parran haituvia kasvanut. Jimin taas ajoi partansa niin usein ulkonäkönsä takia, että hänen leukansa oli aina sileä. Hänen mielestään hänelle ei sopinut pieninkään parta tai viikset.

"Myönnä, että kuitenkin tykkäät", sanon ja silitän tuon ruskeita hiuksia.

"No tottakai tykkään", tuo sanoo ja vuorostaan silittää minun mustia hiuksiani. Painoin Jiminin lähelleni ihan minua vasten ja nojasin päälläni tuon otsaan. "Oot rakas", sanon hiljaa sulkien silmäni. Tunnen tuon silittävän hellästi rintani kohtaa. Siihen ei ketään muu saisi koskea, paitsi Jimin. Edes vaatteet päällä.

"Itiiii! Yoonji ylittää ettää mua kiipeemättä tonne ylöt!" kuuluu nyt vuorostaan Sungminin ääni. Katsahdamme molemmat sinne päin.

"Yoonji, anna Sungminin mennä, älä tee kiusaa", Jimin sanoo totisena kovaan ääneen, että molemmat varmasti kuulevat.

"Enmä kiusaa! Sungmin keksii vaan kaikkee ite!" kuuluu Yoonjin yritys puolustaa itseään.

Jimin pudistelee vain päätään. Kyllä he pärjäävät.

Istumme hetken hiljaa kuunnellen ympäristön ääniä ja ihaillen auringonlaskua. Ihan kuin olisi elokuvissa.

"Öhm... Jimin.. oon miettiny yhtä asiaa...", aloitan hermostuneesti, en osannut odottaa sen olevan näin vaikeaa.

"Mitä niin?" Jimin kysyy ihmetellen.

Otan pienen rasian taskustani ja polvistun Jiminin eteen. Avaan sen ja siellä kiiltelee komeasti kultainen sormus.  "Tota... Tuuksä mun aviomieheks?"

Jimin laittaa kätensä suunsa eteen. Hänen ilmeensä on hyvin yllättynyt. "Tarkoitatko sitä?" nuorempi kysyy.

"Tarkoitan", sanon katsoen tuota silmiin rakastavaisella katseella.

"Tottakai mä tuun!" Jimin herkistyy ja muutama ilon kyynel valuu tuon poskelle kun varovasti laitan sormuksen tuon sormeen. Nousen ylös ja suutelen tuota pitäen tuon käsistä hellästi kiinni.

"Luulin ettet ikinä kysyisi", Jimin myöntää pyyhkien poskiltaan pois pari kyyneltä.

"No mul kesti siinä vaan se kymmenen vuotta", naurahdan katsellen tuon kauniin ruskeisiin silmiin.

"Mitä nyt tapahtui?" Yoonji kysyy Sungmin vierellään. Ilmeisesti he olivat huomanneet jotain outoa olevan tekeillä ja tulivat tänne katsomaan mistä on kyse.

"Isi ja iskä menee naimisiin", Jimin sanoo iloisena ja laskeutuu lasten tasolle ja sulkee nuo isoon halaukseen.

"Jee iti menee naimitiin itkän kantta!" Sungmin iloitsee.

"Mitä sitten tapahtuu?" Yoonji kysyy.

"Isin sukunimi vaihtuu. Sitten isi kuuluu virallisesti Min-perheeseen", Jimin selittää. Kasvoilleni nousee hymy.

"Katsokaa mitä iskä anto mulle", Jimin näyttää kultaista sormusta lapsille.

"Aika kalliin näköinen", Yoonji toteaa.

"Niin se olikin", sanon Yoonjille, "mutta se ei haittaa, koska se on rakastamalleni miehelle", käännän katseeni Jiminiin. Jimin hymyilee minulle.

"Tuu säkin perhehaliin", Jimin vaatii ja vetää minut mukaan isoon haliin. Olin nyt tyytyväinen ja hyvin iloinen. Iloinen siitä, että yhteinen matkani Jiminin kanssa oli kestänyt näinkin pitkään, onnellinen siitä, että perustin perheen juuri hänen kanssaan ja kiitollinen etenkin siitä, että minulla on näin ihanat lapset ja mies elämässäni.

Tällainen oli minun ensimmäinen rakkaustarinani.

Se oli sitten siinä, tämäkin tarina sai päätöksensä! Olisin tahtonut tehdä tästä osasta pidemmän, mutta tuntui et tää kohta on hyvä lopetus. Mut ei mun turinoinnit tähän lopu xD oon nyt jonkin aikaa tauolla kirjoittamisesta, mutta heti kun innostusta löytyy alan kirjoittaa Vhope tarinaa Idän Seireeniä. Se siis kertoo Hoseokista, Jiministä ja Yoongista jotka joutuvat merirosvolaivaan. Enempää en juonesta kerrokkaan, mutta ainakin se kaikki mitä oon siihen suunnitellut kuulostaa hyvältä mun mielestä xd et oon itekkin innoissaan siitä. Ja vaikka se onkin Vhope tarina niin sanoisin, että se sopii muillekkin jotka eivät vhopea shippaa koska siinä tulee olemaan monia muitakin shippejä (varmasti jokaiselle löytyy ainakin yksi mukava shippi, luulisin xd)

Eikä mulla tässä muuta, toivottavasti tykkäsitte tästä lopetusluvusta

Edit: Vhope tarina julkaistu, käykää tsekkaamassa!