|| 𝕄𝕪 𝔽𝕚𝕣𝕤𝕥 𝕃𝕠𝕧𝕖 𝕊𝕥𝕠𝕣𝕪 || Yoonmin || FIN

14; Tuun sun matkalaukkuun

Ei saakeli. Jimin lähtee keikalle.

"Kui Jimin soitti?" Hoseok kysyy ihmeissään. Vilkaisen häntä et oo tosissas ilmeellä.

"Se lähtee keikoille ulkomaille", kerron pikaisesti, "ja aion mennä sen mukaan."

Seokjin ja Hoseok katsovat minua epäuskoisena. "Et voi noin vaa mennä sen mukaa, jos jäät kii? Siin ei käy hyvin", Seokjin toteaa varoittavasti.

"No perkele iha sama mitä käy!" tiuskaisen turhankin ärtyneenä. Miksi minä nyt ystävilleni pillastun?

"Rauha, Yoongi, rauha", nuorempi leppyyttelee minua. Minullahan on kaikki aivan loistavasti!!

"Hei oon iha kunnos ja suokaa anteeksi, joudun lähtee nyt", sanon tomerasti ja astelen ovelle. "Otan muute sit auton Hobi", sanon vielä, enkä ehdi kuunnella oliko hänellä jotain muuta sanottavaa siihen.

Starttasin autolla ja kaasutin pihasta pois. Tapaisin Jiminin hänen luonaan.

•

Kaarsin pihaan, jossa oli kukoistava puutarha ja näinkin Jiminin jo avaavan oven. Hyppäsin autosta ulos nopeaa ja juoksin Jiminin luokse syleilemään tuota.

"Jimin, Jimin...", mutisin ilman mitään pätevää syytä.

"Hei kaikki on hyvin, ei nyt oo mikää sota", Jimin lohduttaa silitellen selkääni.

"Mut Jimin...", saan sanotuksi. Hei Yoongi, ei oo maailmanloppu. Mitä ihmettä mä ees teen?

"Yoongi, tuu ja istu alas nyt ja rauhotu hiukan", Jimin sanoo ystävällisesti saattaen minut samalla sisälle. Eikai Jiminkin aloita? Eikai?

"Mhhmn... Oon ihan kunnossa", mutisen painoittaen loppua. Istun sohvalle kyhjöttämään ja katson käsiäni. "Mä tuun sun mukaan."

"Kyl mäki haluisin Yoongi mut–", Jimin huokaisee, mutta keskeytän hänet.

"Ei ne saa tietää", aloitan, "ota mut mukaan, lupaan pysyy piilossa."

Jimin näyttää harkitsevan asiaa. "Miten kuvittelit toteuttaa ton sun ajatuksen", tuo lopulta sanoo.

Menen hetkeksi aikaa hiljaiseksi, koska ajattelen asiaa. Miten toteutan suunnitelmani? Jiminillä on varmasti yksityiskone ja siellä jäniksenä oleminen kiinni jäämättä tulisi olemaan varmasti vaikeaa – ellei hiipisi mukaan juuri tarkastuksen jälkeen vähän ennen lentoon lähtöä, mutta jäisin varmasti kiinni määränpäässä. Ellen matkusta Jiminin matkalaukussa.

"Tuun sun matkalaukkuun", tokaisen tosissani.

"Etkai oo tosissas", Jimin naurahtaa, "et ees mahdu sinne."

"Paits jos on tarpeeks iso matkalaukku", huomautan blondille. Minkälainen matkalaukku tarvitaan, että saadaan Min Yoongi mahtumaan sinne? Aika iso.

"Ei sen kokosii matkalaukkui oo olemassakaan!" nuorempi huitoo käsiään. Varmaan luulee minua täys tolloksi.

"Mahdun pienenpäänkin", vakuutan pienemmälle.

"Joo ja sit ne kuitenki läpivalaistaan ja katotaan mitä mul on ja kas kummaa, Park Jiminille lätkähti vankeutta ihmissalakuljetuksesta", poika toteaa kuvitellen tapahtumaketjua mielessään. "Mikset varaa omaa lentoa ja sieltä hiivi mun hotellille?"

Ehdotuksessa oli järkeä. "Ehkä tekisin niin. Mutta mitä paikanpäällä tehdään? Voin helposti jäädä kiinni sielläkin.

"Ja sitten siellä ollessamme esiinnyn työntekijänäsi niin ehkä he eivät epäile mitään", ehdotan vielä.

"Ehkä he eivät tajua", Jimin aprikoi ja lopulta myöntyy suunnitelmaan. "Kättä päälle?" nuorempi kysyy ojentaen kätensä.

"Kättä päälle", sanon, kuten Jiminkin, ja kättelen tuota.

"Jos jäädään kii ni sä vastaat seurauksista", Jimin töytäisee minua leikkisästi käsivarteen.

"Älä huoli kulta, ei me jäädä", naurahdan ja annan tuolle hellän pusun huulille kuljettaen kättäni tuon hiuksissa.

"Kiva ku kuulostat noin varmalta", pienempi naurahtaa ja käpertyy kainalooni pieneksi palloksi.

"Oot ihana Jimin, tiesitkö jo sen?" kuiskaan tuolle tuon silitellessä mahaani.

"Tiesin ainakin sen et eräs Yoongi on ihana", Jimin toteaa kääntäen säteilevän katseensa minuun.

"Älä nyt", sanon hymyillen, vaikka tottakai pidin siitä mitä toinen sanoi.

"Oon miettiny et...", Jimin aloittaa, mutta lopettaa siihen paikkaan.

"Oot miettiny mitä?" kysyn silitellen toisen hiuksia.

"En mitään", Jimin sanoo jännittyneenä. Pojan posket punoittavat, olemus on varautunut, mitäköhän se nyt miettii?

"Ootko aivan varma?" kysyn ihmeissäni. "Voit kyl sanoo mulle jos siltä tuntuu."

"No, emmä tiiä...", Jimin kiemurtelee, "oon ehkä aatellu et... haluisiks olla mun... poikaystävä?"

Katson blondiin silmät lautasen kokoisina. Niissä näkyy iloa, hämmennystä, yllättyneisyyttä, mutta kaikista eniten rakkautta.

"Jimin... tahdon", saan juuri sanotuksi, "tahdon olla sun poikaystävä." Liikutun hetkessä ja hieraisen kosteita silmiäni.

Jimin hymyilee ja hänen katseensa harhailee huulissani ja silmissäni. Ei kulu edes kahta sekuntia ja tunnen tuon huulet omillani pitkään kestävässä suudelmassa.

"Oot rakas", tuo sanoo lopetettuamme ja en voi muuta kuin hymyillä.

Jjoo että tällaista tällä kertaa xd votettaminen ja kommentoiminen ei ole kiellettyä🙏🏻