|| 𝕄𝕪 𝔽𝕚𝕣𝕤𝕥 𝕃𝕠𝕧𝕖 𝕊𝕥𝕠𝕣𝕪 || Yoonmin || FIN

6; Ostarilla

Jiminin näkökulma

Yoongi oli juuri kertonut minulle, että hän pitää minusta - hän pitää minusta! Kun tapasin Yoongin, en olisi uskonut ihastuvani hänen kaltaiseensa. En ollut kiinnostunut hänestä alusta alkaen sillä lailla, mutta tutustuttuani häneen... Hän olikin aika mukava... ja söpökin. Pitäisikö tunnustaa hänelle? Olen aika ujo, mutta jos hän uskalsi niin uskaltaisin minäkin. "Yoongi... Mä-mäkin tykkään susta", tunnustan ja käännän katseeni käsiini. Tunnen Yoongin laskevan hänen voimakkaat käsivartensa harteilleni kuiskaten: "Sittenhän meitä on kaksi." En tiennyt johtaisiko tämä johonkin, ja vaikka johtaisikin niin ei se minua haittaisi - luulin ainakin. Käännän katseeni Yoongiin ja hänen kasvonsa ovat yllättävän lähellä. "Olet komeimmillasi näin läheltä katsottuna", tokaisen ja Yoongin suupielet kääntyvät hymyyn. "Myös herra Park kuuluu siihen kastiin", hän toteaa katsellen minua tummilla silmillään. Naurahdan, sillä en ole tottunut kohteliaisuuksiin. Pussaan tuota poskelle vastaukseksi ja Yoongi näytti pitävän siitä. Yoongi alkaa näyttää mietteliäältä ja ehkä hieman epävarmalta. Mitä hän miettii? "Onks kaikki ok?" kysyn katsoen tuota. "Joo siis kaikki on ok", hän naurahtaa, "mä vaan mietin yhtä asiaa." Mielenkiintoni heräsi ja korjasin asentoani niin, että istuin suoraan Yoongin edessä. "Mitä mietit?" kysyn kallistaen päätäni tapittaen häntä tummanruskeilla silmilläni. Yoongi alkoi hymyilemään, hän selvästi mietti jotakin, muttei kehdannut myöntää. Päätän ottaa kaikki keinot käyttöön ja yritän esittää söpöä. "Yoongiiii... kerro jooko", sanon ja katselen häntä 'vihaisena'. Hän naurahtaa ja kääntää katseensa poispäin laittaen kätensä hänen suunsa eteen. "Kaipa mun on pakko sanoo", hän aloittaa mutta repeää nauruun. Katson häntä odottavaisena. "Etsä ois valmis...", hän jatkoi, "voi hitsi, sanoin jo liikaa." Tajusin nyt ehkä mistä oli kyse. "Jos meinaat sitä niin", saan aloitettua, "en tunne sua ihan niin hyvin et uskaltaisin vielä." Yoongi katsoo minua ymmärtäväisenä. "Ymmärrän, itselleni se ei ole ongelma, mutta ihmiset ovat erilaisia", hän kertoo pyöritellen hiuksiaan. Hymyilen hänelle - pidin siitä kuinka ymmärtäväinen tuo oli. "Tämä kaikki on minulle niin uutta", vanhempi toteaa katsellen poispäin, "mutta silti se ei tunnu vaikealta tai erikoiselta." Itselleni tämä ei ollut ensimmäinen ihastus eikä ensimmäinen seurustelukaan - emme kyllä ole yhdessä - toistaiseksi. "Pitäisikö kavereille kertoa?" kysyn varmuuden vuoksi. "Ei ainakaan vielä", tummahiuksinen sanoo ottaen kädestäni kiinni, "mutta jossain kohtaa voimme." Nyökkään hyväksyvästi ja hymyilen. Se on järkevä päätös. Mitäköhän olisi käynyt jos olisin suostunut hänen ehdotukseensa? Minua jäi mietityttämään, että mitä kaikkea silloin voisikaan tapahtua. "Mitä me nyt tehdään?" suustani pääsee ja Yoongi kohauttaa harteitaan. Katsoin kelloa ja aikaa olisi vielä ihan kivasti ennen kuin Yoongin täytyisi palata kotiin. "Mennäänkö kaupungille hengaamaan? Ja siinä samalla vaikka syömään? Voin maksaa", ehdotan toiveikkaana. Tummahiuksinen näyttää mietteliäältä, mutta suostuu lopulta ehdotukseen. "Minulla on kyllä rahaa mukana jonkin verran", hän huomauttaa. Nyökkään vain vastaukseksi. Voin siltikin maksaa hänen puolestaan, sillä minulla on muutenkin paremmat tulot kuin Yoongilla.

Kaupungille päästyämme suuntaamme ensimmäiseksi suureen ostoskeskukseen. Ihmisiä on paljon, vaikka ruuhka-aika olikin mennyt jo ohitse. Kysyn Yoongilta mihin kauppoihin hän halusi mennä, ja hän kertoi haluavansa käydä ainakin musiikkikaupassa, vaatekaupoissa ja meikkikaupassa. Minulle se oli ok, itsekin tahdoin käydä katsomassa uusia vaatteita, mutta sanoin Yoongille, että tahdon käydä myös korukaupassa ja hiustenhoitokaupassa. Suuntasimme ensiksi vaatekauppaan, sillä se oli lähimpänä. Kävelemme hyllyjen ja erilaisten tasojen lomassa katsellen uusimpia trendivaatteita. Tämä oli merkkivaatekauppa, joten täällä myytiin eri merkkien vaatteita ja siksi täällä oli kovin kallista. Yoongi tuntui jäävän katselemaan yhtä pastellin sinistä, laadukkaan näköistä paitaa. "Haluatko sen?" kysyn katsoen paitaa. "Joo", hän vastaa lyhyesti. Katsoin hintaa ja paita oli hieman halvempi kuin useammat vaatteet täällä kaupassa, mutta silti aika kallis. "Voin maksaa-", sain aloitettua mutta Yoongi hiljensi minut. "Minulla on kyllä rahaa itsellänikin. Ei sinun tarvitse minun ostoksiani maksaa", Yoongi sanoi vaivaantuneesti katsellen minua koiranpentuilmeellä, yrittäen kertoa ettei hän ollut tarkoittanut sitä loukkauksena. Nyökkäsin vastaukseksi; voisi hän sen itsekin sitten maksaa. Yoongi meni kassalle paidan kanssa, joka maksoi 45000 wonia (n. 35€). Kassalta päästyään törmäsimme Hoseokiin ja johonkin tuon kaveriin. "Hoseok, Jin, mitä te täällä teette?" Yoongi kysyy kummastuneena. Hoseok vastaa: "Tultiin shoppailemaan, mut varokaa, teitä tarkkaillaan."

Kiitti kaikista voteista, ne piristää mun päivää :)