No homo

Osa 4

Osa 4 "Älä tee tätä Juuso. Sä pystyt tähän kyllä. Kunhan pysyt nyt vaan tajuissas niin kaikki on hyvin." Joona sanoi juostessaan. Olin yhä hänen sylissään. Ilmeeni oli hyvin tuskainen, koska jokainen liike joka kohdistui selkääni, sattui todella paljon. Lopulta Joona laski mut ambulanssin potilas-sängylle. Sitten hän lähti kohti ambulanssin ulko-ovea. "Joona älä mee..." sanoin itkien. "En mä rakas sua jätä." Sitten tunsin kuinka auto lähti liikkeelle. Ojensin käteni Joonalle. Hän tarttui siihen kiinni, ja puristi sitä koko ambulanssimatkan. Itkin kivusta kun sairaanhoitajat kääntelivät mua ja koskivat haavaa selässäni. Kyyneleet valuivat pitkin poskeani, samalla kun Joona puristi toisella kädellään kättäni, ja toisella hän silitti hiuksiani. Kipu oli sietämätöntä. "Ihan just lähtee taju.." sanoin hiljaa. "Ei saa happea..." Yritin sanoa. Pitkän ja kivuliaan matkan jälkeen mut rullattiin potilas-sängyllä leikkaussaliin. Joona juoksi perässä kun sänkyä rullattiin juoksunopeudella. Mut varmaan nukutettiin siinä matkalla kun en muistanut muuta. Heräsin teho-osastolta. Joona istui vieressäni. Hänellä oli nenäliinapaketti vieressään. Hän itki tälläkin hetkellä. Keräsin voimani ja siirsin käteni hänen polvelleen. "Juuso!" Hän huudahti. Hän pyyhki kyyneleensä hihaansa, ja suuteli minua. "Ootko sä kunnossa?" Hän kysyi. Nyökkäsin. Sitten muistelin mitä eilen oli tapahtunut. Se sai minut itkemään. Otin nenäliinan johon pyyhin kyyneleeni. /Skip 1.5kk\ Nousin sängyltä. Kävely ei vielä onnistunut täysin vaivattomasti, mutta Joonan tukemana se onnistui täysin luonnollisesti. Halasin Joonaa. "Au!" Huudahdin kun Joona osui vahingossa haavaan. "Anteeks Juuso! Eihän sattunu paljoo?" Joona sanoi vähän säikähtäen. Pudistin päätäni. "No hyvä." Joona sanoi, ja suuteli mua. "Rakastan suaa."