No homo

Osa 28

Heräsin siihen että puhelin soi. Emme olleet vieläkään hotellilla. Katoin kuka soitti. "Tuntematon numero." No, mikä ettei. Laitoin puhelimen korvalleni. "Haloja?" Vastasin. "Juuso, kerkeisikkö tulla huomenna töihin?" Joku kysyi. "Mjuu. Mihin?" Kysyin. "Ootko sä Tampereella?" Joku kysyi. "Joo, mut oon menossa Lieksaan pian. Mä asun siellä." Sanoin. "No voitko sä olla päivystämässä huomenna ku on venetsialaiset?" Hän kysyi. "Juu. Mitä mun siis pitää tehä?" Kysyin. "Ajat tai kävelet vaan kaupungilla, ja jos jotain tulee, nii teet asialle jotain." "Ookei. Montako muuta on päivystämässä?" Kysyin. "10-20. Siellä on myös vissiin sun poliisikoulustaki Jussi, Ossi, ja vissiin joku Antti joka ei oo ollu sun luokalla." Mies kertoi. "No mun on nyt pakko sanoo että poliisikoulun päättäjäisten jatkoilla oli kyn sen verran menoa etten Ossista ja Antista tiiä. Siellä on kuulemma jotain juotavaa. Juotava ei varmaan ihan perus muumilimpparia oo." Sanoin. Joona naurahti. "No mä lähetän sinne jonku kattoon et mikä tilanne. Tuu tänne poliisiasemalle yhentoista aikaan." Mies sanoi. "Mjuu. Mä tuun. Nähää kai sillon." "Heihei." "Hei hei." Keskustelu jäi siihen. "Yheltätoista päivällä poliisiasemalle." Sanoin Joonalle. "Noh?" Joona kysyi. "Töihin. Mä meen valvomaan kännisiä teinejä." Sanoin. Joona naurahti. "Ai vähä niinku Anttia ja Ossia?" Joona kysyi. "Antti ja Ossi oli lupautunu töihin huomiseks." Sanoin naurahtaen. "No sehän meniki sit putkeen niiden osalta." Joona sanoi. "Kieltämättä." Sanoin. Sitten olimme perillä. "Pitäiskö meidän mennä tohon K-markettiin? Se on tos nurkan takana." Joona kysyi. "Joo." Sanoin, ja nousin autosta. "Mennääkö me kävellen vai autolla?" Kysyin. "Mä luulen oikeesti et kävellen ois nopeempi ku täältä parkkipaikan löytäminen on ongelmallista." Joona sanoi, tuli taakseni, ja silitti hartioitani. Käännyin, ja halasin Joonaa. "Mjuu. Mennää kävellen." Sanoin. Yhtäkkiä tunsin oloni tosi energiseksi. Saattoi johtua siitä nukkumisesta. Iskin katseeni lähimpään puuhun. Se on koivu. Juoksin sitä kohti, ja hyppäsin niin korkealle että yltäisin ensimmäisiin kiipeämiskelpoisiin oksiin. Tai no... niin luulin. Eka oksa mihin tartuin, katkesi. Laskeuduin jaloilleni, ja säilytin tasapainoni. Joona katsoi mua hymyillen. Näin seuraavan puun. Se oli Joonan takana. Juoksin sitä kohti. Yhtäkkiä vauhtini pysähtyi. Joona tarttui mu hupusta kiinni. "Millon susta on lapsi tullu?" Joona kysyi. Sitten vakavoiduin ja tajusin ettei mulla ikinä tuu tämmösiä ihme kohtauksia. "En kyl osaa sanoa. Mul ei oo ikinä ollu tämmöstä tunnetta. Joku on kyl vialla." Sanoin, ja muistelin. "Mut aiemmin tänään sä pompit niitä fakin tuolejaki pitkin ku joku hemmetin rusakko." Joona sanoi. Mietin. Niin tosiaan tapahtui. Onko jotain pahaa sattumassa? Ravistin päätäni jotta saan ajatukset karistettua. Joona piti mua yhä kiinni hupusta. "Joona! Päästä irti!" Huusin nauraen. Joona vetäisi mut itseensä kiinni, ja kiersi kätensä ympärilleni. "Mennäänkö sinne kauppaan?" Kysyin. "Jaksaako?" Joona kysyi. "Tuu reppariin." Ehdotin. "Ootko sä varma?" Joona kysyi. Nyökkäsin. Joona otti vauhtia ja hyppäsi selkääni. Aluksi luulin kaatuvani, mutta sain säilytettyä tasapainon. Joona ei ollut edes painava. Lähdin kävelemään hölkkävauhtia kauppaa kohti. Joona taisi olla oikeesti väsynyt, koska hän nojasi olkapäähäni. Olimme pian kaupalla. "Joona." Kuiskasin Joonalle. Hän nosti päänsä. "Me ollaan täällä." Sanoin. Joona laskeutui alas selästäni. Hän melkein kaatui. Astuin kauppaan. "Tarvitaanko me jotain?" Kysyin. "Täällä on kyl aamupala. Onko sulla nyt nälkä?" Kysyin. "On mul vähän." Joona sanoi haroen hiuksiaan. Otin itelleni sämpylän, ja otin myös suklaalevyn. "Mitä sä otat?" Kysyin Joonalta. Joona otti myös sämpylän, ja sen lisäksi hän otti mehua ja juustonaksuja. "Mä voin maksaa." Sanoin. "Eei ku mä maksan." Joona tivasi. Tiesin että tää väittely jatkuisi ikuisuuden jos sanoisin maksavani. Joona näytti muutenkin väsyneeltä. "Kiitos Joona." Sanoin ja suutelin Joonaa. Hän hymyili. Hymyilin takaisin. Ladoimme ostokset hihnalle, ja Joona maksoi ne. "Tuleeko kuittia?" Myyjä kysyi. Joona katsoi mua silmiin. "Ei tarvi." Vastasin. Otimme muovipussin, ja pakkasimme tavarat siihen. Joona otti ostokset vasempaan käteensä, ja otti toisella kiinni omastani. Tunsin myyjän katseen selässäni. Lähdimme takaisin hotellia kohti. Menimme hissillä ylimpään kerrokseen, ja kävelimme käytävän päähän. Joona otti taskustaan avainkortin, ja aukaisi oven. Joona laittoi ostokset lattialle, ja otti kengät pois. Otin itekki kengät pois, ja lösähdin sängylle. Joona tuli viereeni. "Yyh.. nukutaanko?" Kysyin Joonalta. Joona makoili mahallaan. Menin hänen selkänsä päälle istumaan. "Joonaa.." kuiskasin. Ei vastausta. Se nukahti. Laskeuduin makuulle Joonan selän päälle. Suutelin hänen niskaansa, ja hän heräsi. Hieroin hänen niskaansa. "Juusoo.. anna mun nukkua." Joona mumisi väsyneenä. "En mä anna." Sanoin, ja kiersin käteni hänen ympärilleen. "Juuso mä en saa henkee jos makaat siinä." Joona sanoi. Nousin takaisin istumaan, ja laskeuduin lattialle. "Tuotko mulle vettä?" Joona kysyi. "Juu juu." Sanoin. Hain lasin vettä, ja vein sen Joonalle. Joona oli taas nukahtanut. Tiedätte mitä mä oisin halunnu tehä. En tehnyt sitä. Laskin vesilasin yöpöydälle. Päätin silti pränkätä Joonaa. Tiesin että nukahdan ihan mihin vaan, joten menin lattialle makuulle selälleen. Olin nukahtamaisillani, kunnes Joona käänsi kylkeään. "Juuso?" Joona sanoi. Hän nousi istumaan, ja näki mut. Hän nousi nopeasti seisomaan, laskeutui tasolleni, ja painoi päänsä rintaani. Joona huokaisi helpotuksesta, kun hän kuuli sydämmentykytyksen jossain syvällä rinnassani. Joona varmaan luuli mun nukkuvan. Hän otti sängystä peiton, ja painoi päänsä taas rintaani. Hän veti peiton päällemme. Hän nukahti pian, ja kuulin hänen tasaisen hengityksen. Se rauhoitti oman hengitykseni. Mua ei väsyttäny yhtään. Kiedon käteni Joonan ympärille ja nojasin tuon päähän, jotta tuo heräisi. Joona liikahti. "Joona." Sanon hiljaa. "Mm.." Joona vastasi väsyneenä. "Mä otan ton kaukosäätimen." Sanoin. "Mmm.å Joona mumisi. Kurkotin yöpöydällä olevaa kaukosäädintä kohti. Ylsin siihen, ja laitoin tvn päälle. Mitälie paskaa sieltä tulee. Yhdisin puhelimen tvseen, ja käynnistin youtuben. Salkkareita? En oo koskaan kattonutkaan niitä. Ei tässä sarjassa oo mitään mielenkiintoista. Painoin yhtä videoista. "Elias kuolee.". Okei. Täs on joku muu äijä. Kosimista? Lari? Mitä? Homoja? Kuolee? Mihin? Miks? AUTO? Okei, ehkä en ihan ekana kato tätä videota loppuun. Eli nää 2 on oikeesti homoja? Katson pari muuta videota näistä kahdesta. "Kumpi on söpömpi?" Joona kysyi yhtäkkiä. "Kauanko sä oot ollu hereillä?" Kysyin. "Vähän aikaa. Sääli että eka video jonka näit Eliaksesta ja Larista oli toi." Joona sanoi. "Onneks on myös toinen homopari." Joona sanoi, ja nappasi puhelimen kädestäni. "Kalle kertoo Ismolle olevansa homo.". Okei. Kärtynen mies. Varmaan se Ismo, koska pesäpallomaila. Ja joku aika söpö ihminen. Onko tää se Kalle? Perhe kuriin. Joojoo. Joku naikkonen vaaatekaaapissa...? Ai se oliki huone. Käsiin hajoava perhe? Siltä näyttääki. "Kiittämätön poikas on saastanen homo!". Joo rip Kalle.
•2.5h myöhemmin•
Pyyhin poskille valahtaneet kyyneleet hihaani. "Miks sen piti kuolla?" Kysyin. Joona katsoi mua hetken huvittuneena, ja halasi mua. "Mun mielestä Elias ja Lari oli söpömpiä." Joona sanoi. "Oli neki söpöjä, mut mä tykkäsin enemmän näistä kahdesta." Sanoin tarkoittaen Kallea ja Samia. Joona oli hetken hiljaa. "Mä tykkään enemmän meistä kahdesta." Hän sanoi. "No voi sua." Sanoin kietoen käteni Joonan kaulan ympärille, ja halaten tätä tiukasti. Olimme siinä hetken, kunnes mua alkoi väsyttämään. "Voidaanko mennä nukkumaan?" Kysyin. "Joo." Joona vastasi. Nousin ylös, ja kävelin toiselle puolelle sänkyä. Menin makuulle, ja nukahdin melkein heti. Yhtäkkiä heräsin jostain hämärästä paikasta. Missä mä oon? Yhtäkkiä Antti tuli mua päin. Ei saatana. Sillä on puukko. Sydämeni alkoi tykyttämään. Antti tuli koko ajan lähemmäs sadistinen hymy kasvoillaan. "Ei Antti." Sanoin. "Kumpi? Sä.." Antti aloitti, ja tuli vielä vähän lähemmäs. "..vai Joona?" Hän kuiskasi. Aloin tärisemään, ja kyynel valui poskelleni. "Me voitais olla yhessä loppuikä.." Antti sanoi hiljaa. "Mä.." Sanoin hiljaa. "Mitä?" Antti kysyi. "Mä. Tapa mut äläkä Joonaa." Sanoin. Yritin vielä katsoa ympärilleni pakoreitin toivossa. En nähnyt ovea tai ikkunaa. Muistan vieläkin sen kivun minkä puukon lävistämästä haavasta tuli. Se kamala kipu. Heräsin ajatuksistani, kun tunsin sen kivun oikeassa hartiassani. Sitten selässä, ja lopuksi myös jalassa. "Ai saatana!" Karjuin tuskissani. Kaaduin maahan. Näin Antin olevan valmiudessa vielä ainakin yhteen lyöntiin. "Antti oota!" Huusin. Antti keskeytti lyönnin. "No mitä nyt vielä?" Hän kysyi tympääntyneenä. Tunsin kuinka haavojen aiheuttama verenhukka heikensi mua hetki hetkeltä. "Sano jo!" Antti tiuskaisi. Näin pysäyttävän yksityiskohdan hänen kasvoissaan. Hän itki. "Antti sä tuut katumaan tätä! Sä oot kamala ihminen, etkä saa tätä KOSKAAN anteeks!" Huusin. Antti laski puukon alas. "Tee se! Tapa mut! Ei mulla oo mahdollisuutta selvitä.." Huusin. "Sitähän sä halusit." Sanoin vielä hiljaa. Elämäni viimeiset kyyneleet valahti poskiltani kylmälle, harmaalle lattialle. Lattialle, jossa oli saatanallista kipua aiheuttavien haavojen vuotamia veriä. Antti nosti puukon takaisin käteensä. "Hyvästi Juuso." Antti sanoi. Sulkin silmäni, kun Antti iski viimeisen kerran. Säpsähdin hereille. Tärisin, hikoilin, ja kyyneleet silmissä nousin istumaan kokonaan pimeään huoneeseen, lukuunottamatta tvn pientä punaista valoa. Missä mä tällä kertaa oon? Tunsin kosketuksen käsivarressani. Säikähdin helvetisti. Olin varmaan sängyllä. Hengitykseni kiihtyi. "Kuka vittu sä oot?" Kysyin ääni väristen. "Juuso. Rauhotu." Kuulin äänen. "Ootko sä Antti?" Kysyin paniikissa. "Ei Juuso. Mä oon Joona." Joona sanoi. "Mut mitä jos se tulee tänne?" Kysyin, ja kyyneleet valui yhä enemmän. Joona veti mut takas makuulle. "Antti ei oo täällä. Rauhotu Juuso." Joona sanoi. Hengitykseni oli yhä kiihtynyt. "Mitä tapahtui?" Joona kysyi. Yritin tasata hengitystäni. "Juuso keskity hengittämiseen." Joona sanoi. Hän laittoi yölampun päälle, ja katsoi mua suoraan silmiin. "Sulla ei oo mitään hätää nyt." Joona sanoi rauhoittavasti. Joona kiersi kätensä ympärilleni, ja silitti selkääni. Se rauhoitti mua. Joona tuoksui edelleen Joonalta. Olin edelleen järkyttynyt unesta. Sain hengitykseni tasaannutettua. "Mitä tapahtui?" Joona kysyi huolissaan. "Näin ihan helvetin pahaa unta." Sanoin. "Haluutko kertoa?" Joona kysyi hiljaa. Nyökkäsin. Tärisin vieläkin vähän. Selitin uneni, ja Joona veti mut tiukkaan halaukseen. "Aletaanko nukkumaan?" Joona kysyi. Nyökkäsin. Menin kyljelleen makoilemaan, ja Joona takertui muhun kiinni. Sitten nukahdin.