No homo

Osa 22

Skip n. 1 vuosi (tiiän, liikaa.)
Heräsin siihen kun kämppäni oveen paukutettiin. "Juuso! Haloo! Haloo!" Kuulin Jussin äänen. "Muistatko sä mikä päivä tänään on?" Hän kysyi. Otin puhelimen käteeni. "Tänään on Perjantai, 30. Päivä kesäkuuta, ja kello on 8:27. Eiku.. Voi paska!" Huusin, ja nousin istumaan. "Monelta pitää olla luokissa?" Kysyin kovaan ääneen. "8:35! Tultiin nyt vasta kun sua ei näkyny." Ossi huusi. "Oottakaa 2 minuuttia." Huusin, ja nousin ylös. Laitoin uniformun, harjasin hiukset, laitoin kengät, ja juoksin käytävään. Kello oli 8:30. "Voi paska! Sori et oon myöhässä." Sanoin ja lähdin kohti oppirakennusta. Laitoin ulkona aurinkolasit päähäni. Katsoin taakseni. Ossi ja Jussi kävelivät myös aurinkolasit päässä perässäni. "Onks mun hiukset hyvin?" Kysyin, ja katsoin heitä. "Parhaimmillaan." Ossi vastasi. "Kiitos. Niin teilläkin!" Vastasin. "Yhtä täydellisinä kuin aina!" Jatkoin. Olimme pian luokassa. Katsoin kelloa. Se vaihtui juuri 8:34. Pysäytin muut, ja laskin sekuntteja. "45, 46, 47, 48, 49, 50, 52.. eiku no.. mennään jo." Sanoin, ja paiskauduin oveen, ja olimme luokassa tasan kello 8:35. Opettaja oli vastassa käsi ojossa todistuksien kanssa. "Uskomatonta Juuso! Tasan klo 8:35! Eihän siihen mennyt ku 17 yritystä! Mut noh... laitetaan lasku puoliks, niin hyvät numerot tuli." Opettaja sanoi, ja vilkaisi mua. Hän yskäisi. "Hups.." sanoin, ja otin aurinkolasit pois päästä. Kättelin häntä, ja sanoin hiljaa: "Lupasin olla ajoissa päättäreissä. Pidin lupaukseni.", ja otin toikkarin.
"Opiskelu 10
Keskittyminen 9
Omatoimisuus 10
Käyttäytyminen 7"
Katsoin tarkemmin. "Seiska?" Sanoin hämilläni. "Häääh?" Jussi kysyi säpsähtäneenä. "Seiska käyttäytymisestä?" Sanoin hyvin hämilläni. "Ne on noi sun ovikohtaukset." Opettaja sanoi vakavasti. Katseemme kohtasi, ja opettaja alkoi hymyilemään. "Anna tänne." Opettaja sanoi ojentaen kätensä. Annoin toikkarin takaisin. Opettaja katsoi sitä tarkasti. "Kappas. Keskiarvohan laskee tosta vähän liikaa. Ei mut.. eihän tänne oo merkattu oikein? Keskiarvokin puuttuu!" Opettaja sanoi. Hän kirjoitti jotain toikkariin, ja antoi sen takaisin. "Käyttäytyminen 10? Keskiarvo 10-?" Sanoin vielä enemmän hämilläni. Katsoin Jussia, joka kuvasi puhelimellaan. Kaikki luokassa purskahti nauruun paitsi mä. Sit tajusin koko jutun olevan pränkki. "Ootte te paskoja äijät!" Huusin nauraen. Nauroimme pari minuuttia, ja ja istuimme paikoillemme. "Meidän pitäis varmaan mennä saliin?" Jussi sanoi yhtäkkiä. Opettaja katsoi kelloa. "8:57! Voi saatana! 3min aikaa!" Hän huusi. "Ei me keretä!" Hän jatkoi. "Jussi ja ossi ottakaa toi tuoli!" Sanoin osoittaen tuolia missä opettaja istui. Väittämättä vastaan he nostivan tuolin opettajine päivineen ilmaan. "Ja sit juostaan!" Huusin, ja juoksin ulos ovesta (Jota ei kyl oo XD), ja ulos rakennuksesta. "Mihin päin?" Jussi kysyi. "Tonne!" Opettaja sanoi, ja osoitti suurta rakennusta edessämme. Astuimme sisään. Järjestin uuden ovikohtauksen. "Väärä ovi!" Opettaja huusi. Pysähdyin hetkeksi. "No ihan sama! Toi toinen ois kyl ollu auki.." Opettaja sanoi. Purskahdin nauruun, mutta hiljenin, kun näin 9 muuta luokkaa salissa, jotka katsoivat suu auki sisääntuloamme. "Sieltä saapuukin viimeinen luokka. Minuutin etuajassa." Rehtori sanoi, ja koko koulu alkoi nauramaan. Jussi ja Ossi laskivat opettajan tuolin, ja menimme istumaan meille varatuille paikoille. Rehtori jakoi kunniapalkinnot. "Poikkeuksellisesti ensimmäisenä jaamme vuosittaiseksi perinteeksi muodostuneen "näyttävin sisääntulo"- palkinnon." Rehtori sanoi. "Viime vuonna voitti paloautot perässään tullut luokka, joka oli tehnyt aikaisen juhannuskokon koulukirjoistaan. Tänä vuonna voiton ansaitsee..." rehtori aloitti, ja koko koulu käänty katsomaan meitä. "...kolmen nuoren aurinkolasipäisen miehen joukko, joka mursi lukitun oven, vaikka vieressä olisi ollut avattu, ja kantoi opettajan tuolin kanssa saliin, eli D-luokka!" Rehtori julisti. Muut lähtivät kävellen penkkien välistä käytävää pitkin. Näin itse reunimmaisen penkkirivin ammottavan tyhjillään. "Come on jätkät!" Huusin. Lähdin pomppimaan penkkejä pitkin lavalle. Suunnilleen puolessa välissä menetin tasapainoni. Kaatumisen sijaan tunsin kuinka jonkun lämmin käsi tarttui omaani, enkä kaatunut. Katsoin pelastajaani, ja tajusin sen olevat Joona! "Miks oot aina näin lähellä ku jotain sattuu?" Kysyin, ja suutelin häntä nopeasti. "Sä näytät hyvältä." Joona kuiskasi. Hymyilin hammashymyäni, ja istuin hänen viereensä. "Eli tän palkinnon voitti Ossi, Jussi, ja Juu... Missä Juuso?" Rehtori kysyi. Nousin tuolille seisomaan, däbbäsin, ja istuin taas alas. "...ja Juuso. Onko teillä mitään sanottavaa?" Rehtori kysyi. Tässä vaiheessa kävelin Ossin ja Jussin taakse. Samalla kun vetäisin aurinkolasit heidän silmiltään, sanoin: "Ilman näin helvetin hauskoja jätkiä mä en olis täällä opiskelemassa!" Seisoin heidän välissään. Samaan aikaan kun he katsoivat mua, laitoin heidänkin aurinkolasit päähäni. Jätkät repesi täysin. Ossi ja Jussi ottivat vastaan kunniataulun sisääntulosta. Sen sijaan että he olisivat ottaneet sen, he ojensivat sen mulle. Sitten Jussi otti omat aurinkolasinsa päästäni. Ossi yritti myös, mutta otti väärät lasit. Hän ei kyllä huomannut sitä, vaan lhti kävelemään. "Väärät." Sanoin, mutta Ossi ei kuullut. "Ossi..." sanoin, ja Ossi kääntyi. "...Väärät." toistin, ja hän tuli takaisin, ja laittoi lasit takaisin päähäni, ja otti omansa. Naurahdin hieman tilaanteelle, mutta kävelin itsekin omalle paikalleni. Matkalla lähetin lentosuukon Joonalle. "Ääläpäs istu vielä!" Rehtori sanoi, kun olin lähes istuutunut alas. Katsoin häntä. Oli täysin hiljaista. "Noh?" Kysyin pitkän hiljaisuuden jälkeen. "Paras keskiarvo tällä lukuvuodella oli..." Rehtori aloitti, ja katsoi mua vihjaavasti. Sitten tajusin. Laitoin käteni suuni eteen. "Älä viihti!" Sanoin hyvin hämilläni. "...Juuso *sukunimi*." Rehtori jatkoi. "YAASS!" Huusin, ja kävelin taas lavalle. Otin toisen kunniataulun, ja kävelin poispäin rehtorista. Hän kuitenkin vetäisi mut takaisin hartiastani. "Älä ota liian lunkisti poliisina tai sun ura jää lyhyeks." Hän aloitti, käännyin katsomaan häntä. "Tai no lunkisti ja lunkisti. Sulla on parempi keskiarvo ku kenelläkään muulla mun koko opettajan uralla. Aplodit sille." Hän sanoi. "Seuraavaksi, leikkimielinen 3 vaarallisinta äijää koululla." Rehtori jatkoi, kun olin lavan edessä. Kävelemässä kohti paikkaani. Lauseen kuultuani pyörähdin ympäri. "Mun ei varmaan vieläkään tarvii istua?" Sanoin huvittuneena. "Mistä arvasit?" Rehtori kysyi, ja naurahdin. "Eli 3 vaarallisinta äijää koululla ovat..." Rehtori aloitti. "Juuso, Ossi, ja Antti!" Hän jatkoi. Ilmeeni vakavoitui. Olin jo unohtanut Antin. Kävelin lavalle Ossin kanssa, ja näin kuinka Antti istui koulun pelottavimpien näköisten jätkien keskellä. Hän pujotteli heidän välistään, ja käveli kohti lavaa. Hän laski aurinkolaseja hieman, ja iski mulle silmää. Punastuin hieman, ja astuin vähän kauemmas kun Antti astui lavalla viereeni. Tunsin oloni hyvin ahdistuneeksi. Astuin taaemmas, kun Antti otti kunniataulunsa, ja näin sattumalta jotain mitä en helevetissä halunnut nähä. Antin takataskussa oli puukko. Silmäni alkoi vetistelemään. Vilkaisin Joonaa, joka näki heti katseestani, ettei kaikki ollut hyvin. Otin oman kunniatauluni, ja kävelin kohti omaa paikkaani. Tunsin kuitenkin nykäisyn hihassani. Se oli Joona. Laskeuduin hänen tasolleen. "Onko kaikki hyvin?" Joona kysyi. Pudistin päätäni, ja istuin Joonan viereen. Joona yritti halata mua. "Mennään käytävälle." Kuiskasin hänelle. Joona nousi heti ylös, ja tarttui käteeni. Hän käveli edelläni käytävään asti. Hän laski minut istumaan, ja istui itsekin viereeni."Mikä on hätänä rakas?" Hän kysyi, ja pyyhki kyyneleeni, jotka valui poskilleni kävellessämme. Tärisin pelosta ja ahdistuksesta. "Antilla on puukko." Sanoin. "Hei. Ei hätää. Voidaan istua taaempana vierekkäin, Juuso." Joona vakuutti. Istuimme takariviin. Ossi ja Jussi tulivat myös pian. Ossi istui käytävän puolelle, eli mun vasemmalle puolelle, ja Jussi istui Joonan oikealle puolelle. Tunsin oloni turvalliseksi. "Onko jotain tapahtunut?" Ossi kuiskasi. "Juusolle tuli ahdistuskohtaus, koska Antin takataskussa oli puukko. Olkaa varuillanne sen suhteen." Joona selitti. "Kuka olikaan Antti?" Jussi kysyi. Laskin penkkirivejä. "13. Penkkirivi, 3. Penkki seinästä katsottuna." Kerroin tuijottaen Anttia peloissani. Hän vilkaisi mua, ja kuiskasi jotain hänen vieressään oleville jätkille. He kääntyivät katsomaan mua. Laitoin hupun päähäni. He nousivat ylös, ja yrittivät huomaamattomasti hiipiä taaimmsisille penkeille istumaan, mutta huomasin heidät, käteni hamuili sivutaskuani, jossa pidin pistooliani. "Mitä ne tekee?" Kysyin Ossilta. "Antti tuijottaa meitä... tai no sua, ja kuiskii välillä jotain sen frendeille." Hän kertoi. Aloin tärisemään. Tuijotin suoraan rehtorin silmiin, ja hän jäätyi hetkeksi kesken lauseen. Hän sanoi lauseen loppuun. "Ja nyt F-luokan opettaja pitää puheen." Hän sanoi, ja tuli luoksemme. "Juuso? Onko kaikki hyvin? Mä näin sun katseen, ja huomasin jonkun olevan pielessä." Hän kysyi. "Pidä Anttia silmällä.. Juuso näki puukon sen taskussa." Ossi selitti. "Okei.. tää on huolestuttavaa." Rehtori sanoi. "Jep." Ossi sanoi. Rehtori lähti takaisin omalle paikalleen. Vilkaisin taakseni, jossa Antti oli suunnilleen 8 penkkirivin päässä porukkansa kanssa. Katsoin opettajan puhetta. Sen aikana he olivat siirtyneet 4 riviä lähemmäs. Tönäisin Joonaa kevyesti. Hän katsoi mua. "Kato taakses.." sanoin ääni väristen. Joona vilkaisi taakseen. "Meidän pitää päästä helvettiin täältä." Joona sanoi. "Oota. Mä laitan rehtorille viestiä." Sanoin. Vilkaisin taakseni. He olivat yhden penkkirivin päässä meistä. Hän kumartui viimeisen penkkirivin yli, ja kuiskasi: "Susta ei tuu poliisia, jos sä yhtä puukkoa pelkäät." Otin puhelimeni. "Antti ahdistaa mua. Voitko tehä jotain asialle?" Lähetin. Näin kuinka rehtori katsoi puhelintaan, ja vilkaisi meitä. Hänen silmänsä suureni "Hoituu." Hän lähetti. Silloin tunsin että jokin kylmä kosketti päänahkaani. Tiesin sen olevan puukko. Nielaisin. Tunsin kuinka hän muodosti kirjaimia hipelöimällä takaraivoani puukolla. "S, Ä, E, T, E, L, Ä, K, A, U, A, A." Olin kauhuissani. Keräsin silti rohkeuteni, nousin seisomaan, ja revin puukon hänen kädestään, ja heitin sen roskikseen. "Hyvästi." Antti sanoi kylmästi, ja veti taskustaan kranaatin. Hän otti sokan irti ja pudotti sen maahan. "JUOSKAA!!" huusin kovempaa kuin koskaan. Joona, Ossi, ja Jussi, ja Antti porukoineen kerkesivät juosta karkuun, mutta Antti tönäisi mut maahan, ja sanoi: "Hyvästi" vielä kylmemmin kuin viimeksi, ja juoksi. Kuulin paniikinomaisia huutoja. Nyt tää kaikki loppuu. Mä olin niin lähellä kranaattia että nyt ei käy hyvin. Menin makaamaan vatsalleni, ja laitoin kädet pääni taakse. "Joona mä rakastan sua!!" Huusin vielä kun kerkesin. Odotin räjähdystä, mutta sitä ei koskaan tullut. Nousin varovasti ylemmäs. Kaikki muut koulusta olivat lavan nurkassa, paitsi minä. Minä olin suunnilleen puolentoista metrin päästä. Katsoin kranaattia. Se näytti jotenkin oudolta. Menin lähemmäs sitä. Tajusin sen olevan pyyhekumi. Aidon kokoinen pyyhekumi. Tajusin nopeasti mitä tehdä. Yhdistin puhelimeni bluetoothilla kaiuttimiin, ja soitin youtubesta täydellä äänellä äänenvoimakkuudella räjähdysäänen. Laitoin meidän luokan whatsappryhmään, rehtorille, ja Joonalle viestiä, että kranaatti oli pyyhekumi. Tuli täysin hiljaista. Ensimmäisenä ihmisenä tuli Joona. "Juuso!! Juuso! Rakas!" Hän huusi, ja esitti olevansa paniikissa. Niin paniikissa että se tarttui muhun. Unohdin kaiken, ja pyörryin.