No homo

Osa 19

Heräsin, kun joku koputti oveen. Hengitin syvään, ja yritin nousta istumaan. Onnistuin, mutta se sattui selkään hemmetisti. Pääsin seisomaan tuskaisesti, mutta Joona nykäisi mua hupusta, ja kaaduin takaisin sängylle. Joona nousi ylös, ja meni avaamaan oven. Siellä oli Antti. "Kukas hemmetti täällä on makoillu? Juuso?" Antti kysyi, ja katsoi Joonaa epäilevänä. Tuskailin itseni seisomaan, ja kävelin Joonan viereen. "Täs on Antti.." Esittelin Joonalle. "Ja kuka tää on?" Antti kysyi osoittaen Joonaa. "Antti, tässä on mun poikaystävä Joona. Se tuli tanne ku se kuuli mitä kamaluuksia on tapahtunu." Selitin. Antti kohautti kulmakarvojaan. "Petätkö sä mua? Juuso?" Antti kysyi, ja huomasi Joonan, joka vilkaisi mua vakavasti. Hän virnisti. "Mitä sä selität Antti?" Kysyin. "Ai etkö oo kertonu sun rakkaalle poikaystävälle et kuinka montaa eri poikaa oot pyörittäny nyt kolmen viikon ajan?" Antti kysyi. Joona vilkaisi mua kysyvästi. Pudistin päätäni. "Munki kans oot suudellu." Antti yritti selittää. Joona katsoi häntä suoraan silmiin vihaisena. "Juuso on kertonu kaiken mitä oot tehny." Joona kertoi. "No mitä mä oon muka tehny?" Antti kysyi ja katsoi vuorotellen mua ja Joonaa. "Ootko sä jumalauta menny puhuun musta paskaa?" Antti kysyi, ja lähestyi hitaasti Joonaa. "Sä oot aiheuttanu mulle paljon paskaa. Oon vaan kertonu totuudet." Selitin. Yhtäkkiä Antti hyökkäsi Joonan kimppuun. Yritin auttaa Joonaa, mutta Antti tönäisi mut maahan. Jalkani kolahti kivuliaasti lattiaan, mutta keskityin, ja nousin ylös. Sitten taklasin Antin voimakkaasti lattiaan. Meni alle 10 sekunttia, että sain Antin tainnutettua. Joona katsoi mua todella yllättyneenä. "Joona tuuks pitämään tätä.. Haen opettajan tänne." Sanoin, ja Joona tuli epäröivänä lähemmäs. "Ei se pääse tästä. Sä oot kuitenki vahvempi ku minä." Sanoin, ja Joona tuli pitämään Antin käsiä hänen selkänsä takana. Juoksin luokkaan jossa mulla olisi normaalisti tunti. Koputin, ja opettaja tuli avaamaan oven. "Tuutko vähän auttamaan? Antti on raivona.." Sanoin, j lähdin juosten takaisin asuntolalle. Katsoin taakseni, ja näin opettajan lisäksi Ossin ja Jussin. Avasin asuntolan oven, ja näin Joonan edelleen Antin selän päällä. Näin puukon lattialla. "Joona.. mikä toi on?" Kysyin. "Se oli Antin taskussa. Se sai jo vahinkoa aikaan.." Joona sanoi, ja tunnusteli kättään. Yhtäkkiä hänen ilmeensä muuttui tosi tuskalliseksi. Hän nosti hihaansa, ja näin syvän haavan hänen käsivarressaan. "Voi vittu... Mä varmaan pyörryn kohta.." Sanon, kun huomasin veren tippuvan hänen sormenpäistään. Taistelin tajunnan menetystä vastaan. "Pidä sä Anttia." Sanoin opettajalle. "Missä kohtaa haava on Joona?" Kysyin. En saanut vastausta. Voi vittu. Nostin hihaa itse, ja sinnittelin jotta en pyörtyisi. Näin haavan. Katsoin muualle, ja painoin haavaa. Painaessani kaivoin puhelimen taskustani, ja soitin hätänumeroon. Heti kun mulle vastattiin, selitin kaikki nopeasti. "Tampereen poliisikoululla on tapahtunut puukotus. Uhri ja tekijä ovat paikalla. Tekijä on tajuissaan. Ja uhri... Uhri on tiedottomassa tilassa. Tulkaa nopeesti." Selitin. "Missä päin? Asuntola vai oppirakennus?" Kysyttiin. Jäädyin vähäksi aikaa. "Asuntola, huone 138. Tulkaa pian. Tää... tää uhri ei selvii enää kauaa." Selitin. "Saatana tää koko paska on sun syytä!" Antti huusi. "Mihin uhria on puukotettu?" Kysyttiin. Antti yritti päästä irti, ja oli vähällä että hän olisi päässyt. "Oikee käsivarsi. Vähän olkapään alapuolelle. Tulkaa nyt pian. Tekijä pääsee kohta vapaaks." Sanoin paniikissa. "Joo siellä on kohta poliisi ovella.", Mulle sanottiin. Sillä hetkellä Antti pääsi irti, ja nappasi puukon lattialta. Opettaja juoksi ovelle, ja ulos asunnosta. "Tekijä pääsi vapaaks!" Huusin paniikissa, ja puhelin tippui kädestäni. Antti juoksi mua kohti, ja luulin että kuolen. Yriti mennä karkuun, mutta Antti otti käsivarrestani kiinni, ja veti minut itseensä kiinni. Hän laittoi veitsen kaulalleni. "Antti lopeta.." sanoin hiljaa. Näin, että Joona oli heräämässä. Toivoin ettei hän tekisi mitään pelastaakseen mua, koska hän voisi kuolla itsekkin. Näin sivusilmällä kun hän hiipi hiljaa Antin selän taakse. Pidin silmiäni kiinni, ja toivoin parasta. Antti oli niin lähellä, että kuulin hänen hengityksensä. Pelkäsin enemmän kuin koskaan. Yhtäkkiä Antti irtautui musta. "Ai saatana!" Kuulin Joonan huutavan. Käännyin katsomaan mitä Joona teki. Joona piti veistä Antin kurkulla! Sillä hetkellä poliisi ryntäsi sisään. "Öööö... selvä.. kuka teistä soitti hätäpuhelun?" Yksi poliiseista kysyi. "Mä soitin. Tää ei oo sitä miltä näyttää. Joona pelasti mun hengen!" Selitin. "Kumpi heistä on Joona?" Poliisi kysyi. "Se on toi vaaleetukkanen. Antti meinas puukottaa mut!" Sanoin. Yhtäkkiä Joonan käsi alkoi tärisemään. "Joona?.." Kysyin huolestuneena. "Voi pas..." Joona aloitti, mutta pyörtyi kesken lauseen. Puukko kolisi lattialla. Antti yritti juosta ulos, mutta poliisi sai hänet kiinni. "Joona!" Huusin paniikissa, kun huomasin hänen vieressään verilätäkön. Sairaanhoitajat juoksivat hänen luokseen. Peruutin vähän taaksepäin, jotta en olisi edessä. Lysähdin huoneen nurkkaan. En voinut uskoa mitä just tapahtui. Lattialla oli verinen puukko, ja verilätäkkö. Tällä kertaa ei ollut mun verta. Käteni tärisi. Entä jos se osui valtimoon? Kuoleeko Joona? Pystyin kuvitella sitä kipua mitä hän tunsi. Muistin kun mua puukotettiin. Se oli kamalaa. Yhtäkkiä puhelimeni soi. "Iskä", luki näytöllä. Voi paska. "Haloo?" Vastasin. "Hei Juuso! Miten poliisikoulussa on mennyt?" Hän kysyi. "No tänään ei oo menny ihan putkeen.. mut huomenna jatkuu." Sanoin. "Mitä on tapahtunut Juuso?" Hän kysyi. "Noh.. parisuhdejuttuja.." sanoin, ja pyyhkäisin kyyneleen. "No? Onko joku tyttö särkenyt sun sydämen? Voit kertoo mulle mitä vaan." Hän sanoi. Siinä vaiheessa tajusin. Isä ei tiennyt mun olevan homo. "No tota... Jos mä soitan myöhemmin?" Kysyin. "Ei vaan nyt kerrot että mitä on meneillään. Mä oon kasvattanu sut naisen kanssa. Ymmärrän kyllä." Hän yritti. Facepalmasin. "Isä, sä et nyt ihan ymmärtäny." Sanoin. "Mä oon huolissani jos et pysty puhumaan näistä asioista mun kans." Hän jankkasi. "Isä sä et ymmärrä. Mä olen homo." Sanoin. Järkytyin siitä että oikeasti kerroin tällä tavalla. "Tai siis..", yritin pelastaa tilanteen. "Älä jaksa Juuso. Oot ennenki tehny näitä pränkkejä." Isä sanoi. Huokaisin syvään. "Isä. Tää ei oo pränkki. Mun poikaystävää puukotettiin." Sanoin, ja muistin Joonan. Oli hetken hiljaista. "Nyt ei ole aprillipäivä. Sä tiedät ettei meidän suvussa mitään homoja ole!" Isä huusi. Suuni loksahti auki. En todellakaan tiennyt tästä. "Aa. No en kuulukkaan sitte tästä lähtien sun sukuun." Sanoin. "Mikä mulla meni kasvatuksessa vikaan jos sä yhtäkkiä pojista tykkäät?" Isä kysyi. "Kaikki." Vastasin ja löin luurin korvaan. Nousin seisomaan. Näin Joonan verta lattialla. Istuin pöydän ääreen, ja kuuntelin hiljaisuutta. Pian menin sänkyyn makaamaan. Nukahdin nopeasti.