No homo

Osa 20

Heräsin kun puhelin soi. Aavistin mistä puhelu tuli, joten vastasin nopeampaa kuin koskaan ennen. "Juuso.." kuulin Joonan sanovan. "Joona mis oot? Ootko kunnossa?" Kysyin hieman paniikissa. "Mä oon täällä sairaalalla. Toistaseks menee hyvin.. käteen sattuu hemmetisti, mut kai mä jotenkuten oon elossa." Joona sanoi. "Onks sulla kaikki okei?" Joona kysyi. "Juu. Oon ollu tosi huolissani. Pystynkö tulla sairaalalle?" Kysyin. "Mjuu.. kyl mä uskon et sä voit. Sanot vaan infoon mitä varten oot täällä." Joona vastasi. "Joo. Mä juoksen." Sanoin ja lopetin puhelun. Otin takin, ja juoksin ovesta ulos. Näin Ossin ja Jussin käytävässä. "Juuso!" Jussi huusi. "Ei nyt!" Sanoin ja jatkoin juoksemista. Juoksin nopeasti sairaalaa kohti. Vetäisin oven auki. Infopisteellä oli joku mies tiskin takana. "Tulin tänne katsomaan erästä potilasta." "Kenestä on kyse?" Hän kysyi. "Joona *sukunimi*" vastasin. "Jaahas.. ootko perheenjäsen vai mites?" Hän kysyi. "Kai.. oon hänen poikaystävä." Sen sanottuani sain mieheltä tuiman katseen. "Joona on huoneessa 67." Mies sanoi. "Kiitos." Sanoin, ja lähdin kävelemään käytävää kohti. Tunsin edelleen miehen tuiman katseen selässäni. Kävelin käytävää pitkin. Yhtäkkiä kuulin jonku random "räps"- äänen. Katoin suuntaan mistä ääni tuli. Siellä oli joku vaaleahiuksinen mies aurinkolasit päässä, ja puhelin kädessä. Pysähdyin, ja kysyin: "Tuliks hyvä kuva?" Ja tuijotin tätä suoraan sieluun. "Paras" hän vastasi. "Wtf" sanoin ja lähdin kävelemään kohti huonetta 67. Kuulin yhtäkkiä askeleita takaani. Katsoin taakseni ja sama vaaleahiuksinen aurinkolasimies seurasi mua. Tajusin hänen olevan Antti. Oh fuck, ajattelin. Hän otti aurinkolasit hitaasti pois, ja hymyili. Hänen hymynsä tuotti minulle kylmät väreet. Hengitin syvään. Antti tuli lähemmäs. "Hei Juuso.. mitäs sä täällä teet?" Antti kysyi. Hän kosketti kättäni. Vedin sen pois. "Kysyisin samaa sulta." Vastasin. "Kunhan vaan satuin istuskelemaan. Oon pahoillani Joonan kohtalosta.. te olitte hyvä pari.." Antti sanoi ja tarttui käteeni. Mua alkoi ahdistamaan. "Miten niin oltiin? Ollaanhan me yhessä vieläkin!" Tiuskaisin, ja vedin käteni irti Antin kädestä. "Miks sä oot sen kans?.." Antti kysyi. "On olemassa komeempiakin ku se.." Antti jatkoi, ja tuli vähän liian lähelle. Yritin astua kauemmas, mutta Antti kiersi kätensä selkäni taakse, ja veti minut kiinni itseensä. "Mä tiesin et sä halusit tätä. Ei susta poliisia tuu jos annat näin nopeesti periks." Antti sanoi. "Jos et päästä irti, teen susta rikosilmoituksen." Sanoin ääni väristen. "Älä pelkää.. mä en tee sulle pahaa." Antti sanoi hiljaa, ja hipelöi mun hiuksia. "Päästä jo irti!" Huusin, mutta Antti peitti suuni. Yritin pitää kyyneleet sisälläni, mutta en pystynyt. "Annan sun puhua jos et huuda." Antti sanoi. Nyökkäsin hiljaa. Hän otti käden pois. Mitä helevettiä mä teen nyt? Yritin irrottautua Antin otteesta, mutta hän ei hellittänyt. Yhtäkkiä ovi avautui. Ovi numero 67. Näin Joonan tulevan ovesta, ja lähtevän toiseen suuntaan. Yritin huutaa, mutta Antti laittoi käden uudestaan suuni eteen. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Kun Joona oli kadonnut nurkan taakse, Antti otti käden pois suuni edestä, ja veti minut nurkan taakse. "Miks sä teet tän mulle Antti?.." kysyin itkien. "Shhhh.." Antti hyssytti. "Juuso?" Kuulin Joonan äänen. Kuulin askeleita. Yhtäkkiä Antti veti jostain jesaria, teippasi mun suun, ja teippasi ranteeni yhteen. Sen jälkeen hän työnsi minut peltiseen kaappiin joka oli nurkan takana. "Antti.. mitä helvettiä sä teet täällä? Onko Juuso jossain?" Joona kysyi. Oon katsonut youtubesta jonku turhan videon siitä miten jesarin saa irti ranteiden ympäriltä. Muistelin että miten se tehtiin. "En oo nähnyt. Ja mul oli terveystarkastus." Antti valehteli. "Ai siinä nurkan takana? No mikä ettei. Mä pidän sua silmällä." Joona sanoi kärtyisesti. Muistin youtube-videon niksin, ja sain jesarin nopeasti irti. Otin jesarin pois suuni edestä, ja yritin avata ovea, mutta Antti nojasi oveen. Paukutin ovea. "Päästä mut ulos Antti!" Huusin. Sitten keräsin voimani, ja paiskauduin olkapää edellä oveen. Ovi antoi heti periksi. Antti selvästi tiesi että tekisin niin, ja oli mennyt pois oven edestä. En kerennyt pysäyttää vauhtia, vaan paiskauduin seinään yhtä kovalla vauhdilla kuin kaapin oveen. Kuulin kuinka Antti juoksi ovesta ulos. Makasin maassa, ja huomasin että mies infopisteellä katsoi mua huolissaan. Näköni sumeni hitaasti. "Joona!.." huusin viimeisillä voimillani. Näin kuinka Joona juoksi mua kohti. "Mitä tapahtui Juuso?" Joona kysyi panikoiden, samalla kun infopisteen mies ojensi käsipaperin, jolla Joona alkoi painamaan päätäni. "Ei vittu. Ei kai taas? Mul on vielä edelliset tikit päässä!" Huusin, ja siinä vaiheessa sama helvetillinen kipu iski. "Ei ole mitään hätää." Joona sanoi. "Helvetin Antti!" Huusin, ja kyynel valui poskelleni. "Missä sä olit?" Joona kysyi. "Tuolla kaapissa." Sanoin, ja osoitin kaappia. "Miks sä et huutanu?" Joona kysyi hämillään. "Antti laittoi jesaria mun suun eteen." Sanoin. Sitten huomasin Antin tulevan ulko-ovesta. Hän kiihdytti kävelyvauhtiaan kun hän "huomasi" mut. "Mitä sulle tapahtui?" Antti kysyi. "Soittakaa joku poliisi.. Antti on syyllinen tähän kaikkeen."Sanoin ja nousin istumaan. "Ai saatana!" Huusin kivusta, kun huomasin kauhean kivun kyljessäni. Joona istui maahan, ja laski mut takaisin makuulle. Pääni oli Joonan sylissä. Terveellä kädellä hän painoi päätäni, ja haavoittuneella hän puristi kättäni. "Miks mä oon aina se jolle tapahtuu kaikki paska?" Kysyin pidellen kylkeäni. "En mä vaan tiiä Juuso." Joona sanoi ja silitti niskaani. "Mietin samaa. Vähän aikaa sitte halasit vielä mua ja sanoit et rakastat mua.." Antti väitti. Olin aloittamassa lausetta, mutta Joona kerkesi ensin. "Älä vittu jaksa selittää! Jätä meidät rauhaan. Ja sinä siinä soitat poliisille. Mä voin puhua." Joona sanoi. Olin vaikuttunut siitä kuinka hän hoiti tilanteen. Joonan tuntevana tiesin, että hän vaikutti sellaiselta ihmiseltä joka raivostuisi helposti, mutta olin todistanut sen harhaluuloksi. Mä taas vaikutan siltä etten suutu helposti. Se on osittain totta. Ajatteluni keskeytti Joonan ääni. "Ollaan Tampereen yliopistollisella sairaalalla. Täällä on tapahtunut pahoinpitely.. tai no tapaturma." Joona selitti puhelimeen. "Ja pettäminen." Antti huikkasi. Silloin mulla naksahti. Nousin seisomaan, ja laitoin teipin Antin suun ympärille, teippasin hänen kätensä selän taakse toisiinsa kiinni, ja pökkäsin hänet kaappiin, ja teippasin kaapin kiinni. Sen jälkeen olin hajoamispisteessä. "Joona..." Sanoin voimattomana, ja lysähdin maahan. Mutta pian huomasin etten kuitenkaan ollut maassa. Joona oli ottanut vasemmalla kädellään rinnuksistani kiinni. Hän nosti mut seisomaan. "Pystytkö kävelemään 5 askelta?" Joona kysyi. Nyökkäsin. Hän auttoi mua kävelemään sohvalle, johon laskeuduin makuulle. "Tuun ihan just takasin tähän Juuso. Käyn opastamassa poliiseja." Joona sanoi. Sitten tunsin kuinka näköni sumeni. "Jooon...", aloitin, ja pyörryin.