Osa 21

58 4 2
                                    

Sori etukäteen lyhyt osa, seuraava on HELVETIN PITKÄ :))
Heräsin. Joona istui vieressäni. Hoitaja tuli ovelle. "Tarvitaanko täällä jotain. "Ee.." Joona aloitti mutta keskeytin hänet. "Vitusti kipulääkettä." Sanoin tuskaisesti. "Ookei. Onnistuu." Hoitaja sanoi ja meni käytävään. "Joona. Kiitos." Sanoin Joonalle. "Rakas.. mä tekisin tän kaiken vaikka 3 kertaa peräkkäin jos ois tarvetta." Joona sanoi. Käänsin kylkeä. Makoilin niin, että selkäni on Joonaa kohti. Joona huomasi sen. "Onko joku hätänä rakas?" Joona kysyi, ja silitti selkääni. "Noku.. ääh." Yritin aloittaa lausetta mutta päähäni iski yhtäkkiä kova kipu. Pitelin päätäni. "Juuso? Itketkö sä?" Joona kysyi huolissaan. "No en vielä." Sanoin pidätellen kyyneleitä. "Niin mitä sä olit sanomassa?" Joona kysyi. "No.. välillä musta vaan tuntuu et aiheutan turhaa vaivaa näillä mun sairaalareissuilla, ja itkemisillä." Sanoin, ja ääneni värisi hieman. Joona silitti yhä selkääni, kunnes hän kumartui yläpuolelleni, ja kuiskasi: "Mun mielestä ois hemmetin tylsää jos ei tapahtuis yhtään mitään. Noi sun arvet tekee susta ainutlaatuisemman ihmisen..." Joona sanoi. "...ja sä saat itkeä. Mä oon tässä." Joona jatkoi. En pystynyt enää pidätellä. Nousin istumaan, laskeuduin lattialle, ja kävelin Joonan luo. Kyynel valui poskelleni. Joona huomasi sen heti, ja halasi mua välittömästi. En kerennyt reagoida, vaan seisoin paikallani, Joonan kädet kietoutuneena ympärilleni. "Sä oot ihana." Joona sanoi. Kiedoin käteni hänen kaulan ympärille, ja suutelin häntä. "Oon kaivannut tätä niin paljon." Sanoin itkien, ja laskin pääni Joonan olkapäälle. "Mäkin. Mä rakastan sua.."

No homoWhere stories live. Discover now