No homo

Osa 30

Osa 30
Kävimme viimeisiä käytännön asioita. Radiopuhelimen punainen nappi painettuna, niin lähiälueen poliisit kuulevat. Jos jollain on pyssy tai puukko, niin ihmisestä riippuen älä juokse, vaan hyökkää. Jos on alaikäisiä alkoholinjuojia, ilmoita. "Te voisitte nyt lähteä kaupungille." Poliisi sanoi meille. Huoneessa oli lisäkseni Ossi ja Antti. Ossi näytti hieman kärsivältä. Niin toisaalta Anttikin, mutta hän osasi peittää sen. "Selvä." Sanoin, ja kävelin ulos huoneesta. Niin teki myös Ossi ja Antti. "Missä Jussi on?" Kysyin Ossilta. "Ihan helvetillinen krapula. Joutui putkaan alaikäsenä juomisesta." Ossi sanoi. "Ei jumalauta. Mites toi Adrian?" Kysyin. "Se pääs pälkähästä." Ossi sanoi. Pudistin päätäni. Kävelin ovea kohti. "Hei oottakaas! Jonku piti tulla mun kans!" Poliisi sanoi. "Ossi!!" Poliisi huusi. "Tuutko sä?" Hän jatkoi. Katsoin pyytävästi Anttia. Hän kohotti kulmakarvojaan. "Ookeii? Jaa että sellasta.." tuo sanoi. "Voitko sä mennä?" Kysyin Antilta. "Noni teidän kannattaa mennä jo!" Poliisi sanoi, ja lähti eri suuntaan Ossin kans. "Jaa." Sanoin. "Yritätkö sä vihjailla jotain?" Antti kysyi käveltyämme ulos. "No mitä hemmettiä? Mitennii?" Kysyin. "No kyl mä sut tunnen." Antti sanoi. "No siinä tapauksessa sun pitäis tietää et oisin halunnu sun menevän sen poliisin kans. Mulla työt toimii paremmin Ossin kans. Jos alat vihjaileen yhtään mitään mistään, nii saat kuulla siitä vielä pitkään." Sanoin selkeällä suomen kielellä. "Ite sä siinä vihjailet." Antti väitti. Pudistin päätäni. Lähdin kävelemään parkkipaikalle. Antti tuli perässäni. Antti meni poliisiauton kuskin paikalle. Menin istumaan hänen viereensä. Antti laittoi google mapsissa määränpääksi Tampereen poliisiaseman. Sinne oli täältä 7.8km. Automatka meni hiljaisuudessa. Lopulta perillä ollessamme Antti parkkeerasi auton poliisiaseman parkkipaikalle. Päätettiin mennä keskustaan päin jalan. Kaupungilla ei näkynyt hirveesti porukkaa. Enimmäkseen vaa jotai yläasteikäistä porukkaa, ja niitä jotka tekivät tänäänki töitä. Ihan niinku mekin. Silmäilin pikkuporukoissa liikkuvia nuoria varmuuden vuoksi. Näin yhden porukan vilkuilevan mua ja Anttia vähän matkan päässä. "Ei vittu poliisi.." yksi sanoi hiljaa. Käännyin sinne, ja lähdin rennosti kävelemään heitä kohti. Olin heidän pituinen. Ehkä vähän pidempi. "Mitäs jätkät?" Kysyin. Katsoin jokaista vuorollaan hetken. Kaikki välttivät katsekontaktia. Paitsi yksi. Tää yksi katsoi mua haastavasti. "Ei tässä mitään. Suunnitellaan iltaa." Hän sanoi. "Mitäs on suunnitelmissa?" Kysyin, ja tarkkailin ihmisten ilmeitä. Yksi pojista virnisti, ja katsoi muualle. Toinen taas naurahti, mutta hiljeni nopeasti. Tää katsekontaktiäijä kattoi mua vieläki. "Aateltiin vetää limsakännit." Tuo sanoi täysin vakavasti. Nyökkäsin hitaasti. "Pelkkää limsaako vai?" Kysyin varmistuksena. "Joo." Tää äijä sanoi. "No hyvä. Olkaa fiksusti sit." Sanoin, ja lähdin taas kävelemään keskustaa kohti Antti perässäni.
(Skip 8h)
Kello tulee kohta 7. Yllättävän rauhallista on ollu. Anttikaan ei oo lähennelly. Ainakaan liikaa. On se pari kertaa tarrannu hartioista kiinni ja hieronu niskoja. Jos rehellisiä ollaan nii ei se mua haitannu. Anttia varmaan vaa ärsytti se ku en huomioinu sitä. Huomioni herätti radiopuhelimen hälyttävä ääni. Painoin yhdestä napista. "Pyynikintorilla on ampuja. Kaikki lähialueen yksiköt paikalle." Radiopuhelimesta kuului. Olimme antin kanssa Väinö Linnan puiston reunassa. Satakunnankadun ja Pyynikintorin välissä oli yksi tie. Juoksimme Antin kanssa Satakunnankadun yli, ja käännyimme Sotkankadulle. Painoin radiopuhelimen toisesta napista. "Missä kokoonnutaan?" Kysyin. "Kokoonnutaan Pyynikinrinteen R-kioskin takana." Meille vastattiin. Näin kuinka kymmenkunta poliisia oli kokoontunut sinne mihin käskettiin. Juoksimme Antin kanssa sinne. Yhtäkkiä kuulin äänekkään pamahduksen. Se kuului R-kioskin sisältä. "Suojavarusteiset, mennään sisään. Te voitte jäädä tänne." Yksi poliiseista sanoi. Sen jälkeen he katosivat nurkan taakse. Laskeuduin istumaan seinää vasten. Antti teki niin myös. Hän tuli aivan muhun kiinni. Hän tärisi vähän. Tönäisin häntä kevyesti kyynärpäällä. Hän katsoi mua. "Onko kaikki ok?" Kysyin. "Jos mä kuolen nyt nii mä haluun et sä tiiät, et mä rakastan sua enemmän ku Joona.." Antti sanoi ääni väristen. Kuulin askelia. "Shhh!" Hyssyttelin. Nousin seisomaan, ja menin nurkalle. Sieltä kuuluvat askeleet lähestyivät mua. Kun ne olivat aivan nurkan takana, oli hetken aivan hiljaista. Yhtäkkiä korvani vierestä kuului ihan saatanan kova pamahdus. Pitelin korvaani suunnilleen puoli sekuntia, ja kerkesin jo ajatella että: "Nyt meni kyl joku rikki." Sen jälkeen tää ampuja tuli nurkan takaa, ja otin tuon kädestä kiinni. Kuulin vielä toisen pamauksen. Revin pyssyn miehen kädestä, ja pakotin tuon maahan makaamaan. Vilkaisin Anttia. Antti piteli kättään. "Antti?" Kysyin. Antti katsoi mua. Painoin radiopuhelimen napista. "Ampuja on kiinni." Sanoin. Nurkan takaa tuli pian pari poliisia. He ottivat ampujan käsiinsä. Nousin ylös, ja kävelin Antin luo. Ainakin melkein. Kaaduin ekalla askeleella. Yritin nousta ylös, mut ei vaan onnistu. Katsoin ympärilleni. Yksi poliiseista tuli viereeni, ja yritti puhua jotain, mut en kuullut mitään. Poliisi jatkoi puhumista. "En mä kuule!" Sanoin panikoiden. Poliisi nosti lahjettani. Jalkaan oli ammuttu. Suuni loksahti auki. "Ei saatana." Sanoin. Jalkaan ei sattunut. Vasempaan korvaan sattui hemmetisti. Kummallakaan korvalla en kuullut mitään. Jalkaan alkoi sattumaan hitaasti, aluksi todella vähän, mutta yltyen se oli verrattavissa kauan sitten tapahtuneeseen puukotukseen. Laskeuduin istuma-asennosta makuulle. Maassa oli verta. Pikkuhiljaa aloin kuulemaan oikealla korvalla jotain. Se jokin oli poliisien puheensorinaa, lähestyviä askeleita, ja ambulanssin ääni. "Juuso!" Kuulin Joonan äänen. "Mitä tapahtui?" Hän kysyi. "Mua ammuttiin jalkaan.." Sanoin samalla kun Joona laskeutui tasolleni. "Nyt ku sä oot siinä, nii varmista ettei se mee tajuttomaks." Yksi poliiseista sanoi Joonalle, joka nyökkäsi. "Oliko se Antti?" Joona kysyi ensimmäisenä. "En vitussa ollu!" Antti huusi. "Se oli joku randomi." Sanoin, ja Joona nyökkäsi. "Tapahtuiko siellä sisällä mitään?" Kysyin muilta poliiseilta. "Ei onneks. Se oli saanu yhteyden meidän radiopuhelimiin, ja tiesi mihin me mentiin ja millon." Poliisi kertoi. Jalkaan sattui saatanasti. Pian mut nostettiin paareille, ja siitä ambulanssiin.