Liian syvällä

seitsemästoista

[Biisi: when the party's over - Billie Eilish]

Noah:

Heittäydyn sängylleni miettien samalla Aprilin
sanoja.

"Älä tuo kukkia mun haudalle."

Mitä ihmettä? Ei Aprililla ole mitään hautaa. Mitä se muka vois sillä tarkoittaa?

Kun mä näin Aprilin ekan kerran, mä heti tiesin kuinka hukassa se oli. Kun sen silmiin katto, ni ei nähny mitään.

Aprilin sekalainen käyttäytymismalli on mulle ihan tuttu juttu. Katsos, kun mulla oli isoveli. Huomatkaa imperfekti.

Mulla oli, mutta sitten se vietiin multa.

Alex Huntingon vei itsensä multa.

Pyörittelen mun peukaloita, Aprilin sanat toistuen mun mielessä.

Mä kelaan edes takas meiän yhteisiä keskusteluja. Mun mieleen muistuu se yks yö, kun se kerto mulle kuinka sen tekis mieli sukeltaa ja eikä tulla takas pintaan.

Mun mieli kelautuu takas siihen päivään, kun mä näytin sille mun lempipaikan jokirannassa. Siellä Alex itsensä hukutti.

Sitten mulla välähtää.

Mä muistan, kuinka April katteli pyörteilevää vettä silmissään kaipuu. Ikään kuin se kaipas sitä vettä. Kaipas sen veden syleilyä.

"Ootko ihan tyhmä, Noah?!" huudan samalla kun suorastaan lennän ulos huoneestani.

"Ruoka on koh-", äidin lause jää kesken kun työnnän hänet sivuun kiiruhtaessani ulos.

"Jookiittisyönmyöhemminoletrakas", huudan putkeen ja sprinttaan ulos.

Puuskutan ja juoksen pisin tyhjiä katuja. Felixin kanssa pelatut jalkapallopelit tuottavat selvästi tulosta. Ryhdyin kaveeraamaan sen pojan kanssa, kun näin Aprilin hänen seurassaan. Ihan vain varmistaakseni, ettei kenelläkään ole mitään taka-ajatuksia.

Ryntään halki metsän ja näen jokirannan reunassa sijaitsevan sillan.

"Pliis ole täällä, pliis ole täällä, pliis ole täällä..." toistan itselleni ja etsin katseellani Aprilia.

Bingo.

Näen Aprilin laihan figuurin seisovan kaiteen päällä.

KAITEEN PÄÄLLÄ?!

Mulla on ehkä 100 metriä matkaa Aprilin luo.

"Hei!" huudan ja hölkkään eteenpäin.

"Hei!" huudan uudestaan.

April ei reagoi mitenkään, mikä saa mut pysähtymään.

En kuitenkaan ole pysähdyksissä kauaa, sillä April putoaa alas kaiteelta suoraan veteen.

"APRIL!" karjaisen ja spurttaan.

Joen virta on kova ja Aprilia ei näy missään. "Voi vittu, voi vittu, voi vittu", hieron hikisiä kämmeniä shortseihini. Kädet täristen otan puhelimeni taskustani ja näpyttelen hätänumeron.

"112, kuinka voin auttaa?"

"Joo öö moi, mun ystävä on hukkumassa", ääneni värisee.

"Missä olet?"

"Py-pyynikinkatu 17, joen ran-rannassa."

"Pysykää rauhallisena, älkääkä katkaisko puhelua ennen kuin annan siihen luvan. Apu on tulossa."

"Mu-mun täytyy men-mennä", lasken puhelimen korvaltani ja annan sen luiskahtaa sormieni välistä. Se kolahtaa vasten maata.

"April, mä-mä tuun", sanon samalla tuijottaen sysimustia aaltoja.

"Mä pelastan sut."

Hyppään ambulanssin sireenien saattelemana veteen. Vaikka en vedessä hyvin näekkään, yhtäkkiä tulee sysimustaa ja tunnen päässäni viiltävää kipua.

"Mä olen pahoillani", kuiskaan veden alla, jonka seuraksena suuni täyttyy vedestä ja menetän tajuni.

Yeet,

kerro mitä pidit :)