Escape the darkness//IN FINNISH

Prologi

Katson maisemia lentokoneen ikkunasta ja toivon, että pääsisimme mahdollisimman nopeasti Kanadaan. Haluan unohtaa tämän koko maan. Haluan unohtaa rakkaan kotikaupunkini ja aloittaa alusta.

Kaikki muuttui kuukausi sitten. Kuukausi sitten vanhempani murhattiin ja tätini lensi tänne. Me järjestettiin täällä kaikki asiat ja päätettiin muuttaa Kanadaan.

Me olimme täydellinen perhe - tosin eihän sellaista ole. No sovitaan vaikka niin, että olimme niin täydellisiä, kuin voimme vaan olla.

Minulla ja veljelläni oli paljon kavereita ja vanhempani rakastivat toisiaan ja meitä. Siis meillä oli yksinkertaisesti kaikki. Tosin kaikki hyvä loppuu aikaan. Meillä se päättyi kuukausi sitten.

Olimme molemmat meidän kavereiden luona yötä ja kun tulimme aamulla kotiin.... tai oikeastaan minä tuli. Minä löysin vanhempieni veriset ja elottomat ruumit. En koskaan voi unohtaa sitä näkyä. Koko olohuone oli veren peitossa. Näen siitä joka yö painajaisia.

Tapahtuman jälkeen karkotin kaverini. Minulla on enää kaksoiveljeni ja tätini. Olin ennen lämmin ja avoin. En ole sitä enää. Minä olin niin kuin kaikki teinitytöt. Olin koulussa suosittu, mutta en ollut moukka. Vanhempani olivat niin kuin minä. Avoimia ja lämpimiä. Meidän koko perhe oli hyvin arvostettu siinä naapurustossa.

Nykyään minä olen sulkeutunut ja sarkastinen. En ota mitään tosissaan ja oikeastaan kaikki kommenttini ovat sarkastisia. Minulla ei ole enää kavereita, koska en väitä. Minusta tuntuu, että elämälläni ei ole enää mitään tarkoitusta.

"Alexis!" Veljeni sanoo ja tökkäisee minua. Minä havahdun ajatuksistani ja käännyn katsomaan häntä. "Me laskeudutaan."

Käännän katseeni ikkunasta ulos ja katson kuinka pilvien alta pilkistävää suurta kaupunkia.

****

Nonii. Uusi tarina tästä sitten käyntiin.
Tarina on tosiaan ihmisusi, mutta toivottavasti se ei ketään haittaa.

Toivottavasti tuutte tykkäämään!😘

-Oona