Escape the darkness//IN FINNISH

Luku 12

Seuraavana aamuna tuijotan huoneeni lukittua ovea ja päässäni tuntuu pyörivän kaikki maailman asiat. En nukkunut viime yönä yhtään. Olen vaan ajatellut ja itkenyt. Sen jälkeen olen.... Ajatellut ja itkenyt.

Säikähdän hieman, kun kuulen huoneen ovelta koputuksen. Nousen istumaan, mutta en sano mitään. Eihän tuoltakaan ole kuulunut mitään. Lopulta ovi yritetään avata, mutta minä en reagoi siihen mitenkään.

"Alexis. Sarah täällä", hän sanoo ja päätän avata hänelle oven. Mieleni ei todellakaan tee rupatella mitään turhaa tai viettää aikaa kenenkään kanssa, mutta Sarah on ihan oikeasti mukava. Hän osaa piristää minua, vaikka ei se siltä aina vaikuta.

"Onko Logan kotona?" Kysyn, kun Sarah katselee sotkuista huonettani. Sarah kohauttaa pienesti olkiaan ja istahtaa sängylle viereeni. Huoneeni on todellakin sotkuinen, enkä ole aikeissa siivota tätä.

"Tulin kysymään, että haluatko lähteä kanssani kahville. Sinulla näyttää kumminkin olevan tärkeämpää tekemistä." Sarah sanoo ja katsoo mytyssä olevia vaatteitani.

"Tarkoitatko huonettani? En minä aio täällä siivota. En jaksa. Minua väsyttää", sanon ja livahdan peiton alle.

"Entä jos minä siivoan? Sinä voit vaikka nukkua?" Sarah ehdottaa ja minä katson hämmentyneenä. Haluaako hän todella siivota huoneeni?

"Oletko sinä tosissasi?"

"Jos sinä pystyt vaan nukkumaan, jos tulee hieman ääntä."

"Pystyn. Jos sinä oikeasti haluat siivota, niin en todellakaan pistä vastaan. Siitä vaan", sanon ja vedän peiton korviin asti. Pian valo täyttää koko huoneen, joten epäilen Sarahin avanneen verhot.

"Minä herätän sinut sitten, niin lähdetään sinne kahville."

****

Tunnen kosketuksen olkapäässäni, mutta en reagoi siihen. Seuraavaksi tunnen tökkäisyn kyljessäni ja rutistan silmäni tiukemmin kiinni. Sitten tunnen kuinka minut työnnetään alas sängystä ja lennän lattialle. Mutisen pienestä ja rupean pikkuhiljaa heräilemään.

"Paljon kello on?" Kysyn ja nousen jopa takaisin istumaan sängylle.

"Se on kohta neljä. Sait nukuttua nyt tarpeeksi. Lähdetäänkö sinne kahville?" Sarah kysyy ja minä otan puhelimen yöpöydältä. Kello on tosiaan kohta neljä ja minulla alkaa olla todella kova nälkä. En muista koska olen viimeksi syönyt.

"Lähdetään vaan. Voidaanko mennä sinun autollasi? Logan on ominut kokonaan meidän", sanon ja nousen ylös. Sarah nyökkää ja minä rupean etsimään lompakkoani. Löydän sen työpöytäni laatikosta ja otan sieltä vaan pankkikorttini. En jaksa ruveta raahaamaan mitään laukkua mukana. Pelkkä kortti ja puhelin riittää. Menen kumminkin vaihtamaan kylpyhuoneeseen päälleni puhtaat vaatteet.

Kävellessäni pois huoneesta huomaan vasta, kuinka siisti tämä huone on. Miten ihmeessä Sarah on oikeasti jaksanut siivota tämän? On varmasti ollut aikamoinen työ.

"Kiitos. Minä voin tarjota kahvin ja jotain ruokaa sinulle."

"Ei sinun tarvitse." Sarah sanoo, mutta minä vaadin ja lopulta Sarhah suostuu ehdotukseeni. Minä olen tyytyväinen ja lähdemme huoneestani pois. Menemme eteiseen ja vedämmen kengät jalkaamme. Juuri samalla ovi avautuu ja Logan tulee sisään - eikä todellakaan yksin. Camilla on hänen mukanaan, enkä voi edes kuvitella, että miltä tämä tuntuu Sarahista.

Lähdemme talosta pois, enkä voi edes vilkaista Logania. Mennessäni minä "vahingossa" tönäisen Camillaa, josta hän ei näytä tykkäävän yhtään.

"Mennään sittenkin meidän autolla. Nyt on minun vuoro ottaa tämä", sanon ja tunnustelen housujeni taskuja. Avaimia ei siellä ole, mutta ne taitavatkin olla lipaston päällä, joka on eteisessä. Sanon Sarahille, että odottaa hetken ja juoksen takaisin sisälle. Nappaan avaimet nopeasti ja menen takaisin autolle.