Escape the darkness//IN FINNISH

Luku 13

"Mitä?" Kysyn hiukan jännittyneenä ja Brodyn huulille ilmestyy jopa pieni hymy. Hän astuu askeleen eteenpäin ja laittaa hiukan hiuksiani korvani taakse.

"Kuulit oikein. Minä metsästän heitä. Tapan heidät. Tiedän, että se kuulostaa todella julmalta, mutta niin se toimii. Maailma on paljon parempi paikka, kun heitä ei ole."

"Hyvä on. Jos te kerran metsästetty heitä, niin miksi Jaxon ja John on vielä elossa?"

"Minä olen sanonut, että näen heitä harvoin vapaa-ajalla. Jos näen heitä, niin he katoavat yhtä nopeasti. He osaavat peittää jälkensä todella hyvin. Siksi tämä kaupunki vilisee ihmissusia."

"Hyvä on. Minä voisin nyt palata takaisin sisälle. Minulla alkaa oikeasti olla aika kova nälkä", sanon ja liukenen nopeasti paikalta.

En voi usko tätä. En edes tiennyt, että täällä on metsästäjiä. En kumminkaan ole huolissani. Jaxon ja John eivät näytä pelkäävän yhtään. Heitä tämä asia ei näytä yhtään häiritsevän, joten miksi se häiritsisi minua?

****

Seuraavana aamuna olen oikeasti todella pirteä, se ei tosin tarkoita, että olisin iloinen. Nukuin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hyvin. Enkä ollenkaan tiedä mistä se johtuu. Minulle on tosin kertynyt ehkä hiukan sitä univelkaa.

Palasin illalla myöhään ja pääsin huoneeseeni niin, että kukaan ei minua nähnyt. Katsoin kumminkin ikkunasta ulos keskiyön jälkeen ja huomasin auton kadonneen. En ihmettelisi vaikka Logan olisi vaaninut jossain puskassa odottamassa.

Tänään aion kumminkin nähdään Johnin. Laitoin hänelle myöhällä viestiä ja sain vastauksen siihen nopeasti. Hän tulee hakemaan minut jo puolen tunnin päästä, joten minun pitäisi ehkä nousta ylös.

Käyn pikaisesti pesemässä hampaani ja sen jälkeen vedän vaatteet päälleni. En vaivaudu laittamaan edes farkkuja jalkaan, joten vedän pelkäät verkkarit. Otan lisäksi mustan hupparin ja laitan hiukseni kiinni.

Lopulta otan vaan puhelimeni mukaan ja hiivin alakertaan. Tänään on lauantai, joten tädilläni ei ole töitä. En halua puhua hänen kanssaan. En ole puhunut hänen kanssaan kunnolla sen päivällisen jälkeen. Minun en siis halua puhua nytkään. En jaksa pitää yllä mitään suhteita tätiini, koska sillä ei ole mitään väliä.

Onnistun livahtamaan ulko-ovesta ulos ja jään vaan odottamaan Johnia. Kaivan puhelimen taskustani ja laitan Johnille viestiä. En kerkiä kumminkaan lähettää sitä, kun näen auton kaahaavan tielle. Katson sitä hieman tarkemmin ja tajuan sen olevan Logan. Huokaisen kumminkin helpotuksesta, kun huomaan toisen auton kääntyvän hänen taakseen.

Luojan kiitos.

En halua joutua olemaan Loganin kanssa samalla pihalla, eikä se minun onnekseni tule tapahtumaan.

Logan ajaa pihaan ja samaan aikaan John pysähtyy minun kohdalleni. Kierrän auton toiselle puolelle ja samalla huomaan Loganin tulevan autosta ulos. Logan on avaamassa suutaan, mutta kerkiän mennä autoon ja pamauttaa oven kiinni.

Käsken Johnia kääntävän auton ja kaahaavan nopeasti pois paikalta. Niin hän myös tekee.

"Mistä sinä halusit puhua? Asiasi vaikutti jotenkin tärkeältä." John sanoo ja vilkaisee minua.

"Tiesittekö te metsästäjistä? Tai siitä, että kaverini on yksi niistä? Miksi te ette kertoneet minulle?"

"Tiedetään me." John sanoo ja vaikuttaa todella huolettomalta. "Ja sinä et koskaan kysynyt."

"Älä ala näsäviisastelmaan. Teidän olisi pitänyt kertoa minulle. Nyt Brody kertoi minulle, että Jaxon on ihmissusi. Sen lisäksi hän sanoi, että en saa olla missään tekemissä hänen kanssaan. Hän jauhoi sielunkumppaneista."