Escape the darkness//IN FINNISH

Luku 11

Olen totaallisesti hämmentynyt. En olisi koskaan osannut odottaa tätä. En tiedä, että olenko iloinen vai vihainen. Jaxon vaan käveli luokseni ja vetäisi minut suudelmaan. Tämä on sentään ensimmäinen suudelmani!

Olen joko typerä tai sitten olen tietämättäni vetänyt jotain aineita, mutta minä vastaan hänen suudelmansa. Suudelma ei kumminkaan kestä kauaa. Jaxon vetäytyy kauemmaksi ja katsoo minua hetken aikaa silmiin. Yhtäkkiä hän kääntyy ympäri ja lähtee kävelemään sisälle.

"Hei! Et varmasti lähde minnekään!" Huudan hänen peräänsä ja samalla hän livahtaa ulko-ovesta sisälle. Minä lähden peräänsä nopeasti, mutta eteisessä en enää näe häntä.

"Unohtuiko sinulta jotain?" Kuulen Johnin äänen ja käännän hieman päätäni. Hän seisoo käytävässä voileipä kädessä ja katsoo minua.

"Sinun veljesi on oikeasti idiootti. Sano sellaiset terveiset minulta", mutisen hänelle ja käännyn lähteäkseni.

"Hän tietää sen jo, Alexis. Ei ole mitään uutta kerrottavaa." John huutaa vielä perääni, kun lähden ulko-ovesta ulos. Kävelen autolleni ja menen sisään. En kumminkaan lähde heti liikkeelle.

Hautaan kasvot käsiini ja mietin, että mitä juuri todella tapahtui. Miksi Jaxon kääntyi ja lähti pois? Typerää edes miettiä, että miksi pidin siitä. Olen hänen sielunkumppaninsa. Kai sen pitää tuntua hyvältä. En vaan tajua, että kuka idiootti voisi edes miettiä meitä minkäänlaisena parina.

En ainakaan minä.

****

Keskiviikkoon mennessä en ole kuullut Johnista tai Jaxonista mitään. En ole myöskään ottanut heihin mitään yhteyttä. Olen ollut lähes viikon neljän seinän sisälle. En ole nähnyt ketään kavereistani tai edes puhunut heille. Olen ollut ihan yksinäni.

Logan on on myös huidellut ties missä. Näin hänet viimeksi monta päivää sitten. Hän on varmaankin ollut koko ajan Sarahin kanssa. Hän nimittäin on käynyt kotona vaan hakemassa tavaraa. Mitähän hekin mahtavat puuhata.

Herään ajatuksistani, kun kuulen ovikellon soivan. Nappaan veitsen keittiön pöydältä ja lähden ovelle. Ajatelkaa mitä ajatelkaa, mutta olen peloissani, kun olen yksin kotona.

Kävelen ovelle ja raotan sitä pienesti. En saa ovea hirveästi auki turvaketjun takia. Huomaan kumminkin Sarahin oven toisella puolella, joten työnnän veitsen nopeasti laatikkoon ja poistan turvaketjun.

"Etkö sinä ole Loganin kanssa?" Kysyn hiukan hämmentyneenä ja päästän Sarahin sisään. Hän näyttää todella surkealta ja lähtee ihan omatoimisesti kohti olohuonetta. Seuraan häntä perässä ja istahdan Sarahin viereen sohvalle.

"Etkö sinä ole ollenkaan puhunut veljesi kanssa?"

"En ole nähnyt häntä moneen päivään. Olen ollut varma, että hän on ollut sinun luonasi."

"No ei ole. Minä vihaan veljeäsi. Hän on oikeasti täysi kusipää, enkä halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä." Sarah sanoo ja voin nähdä miten hän pidättelee itkuaan. Mitä ihmettä Logan on mennyt tekemään?

"Mitä hän teki?"

"Meidän piti nähdä lauantaina, mutta jouduin perumaan sen. Logan odotti minua jo siellä kahvilassa ja ilmeisesti sitten jäi sinne. Yritin sitten koko sunnuntain ottaa häneen yhteyttä, mutta hän ei vastannut soittoihin tai viesteihin. Lopulta maanantaina hän tuli luokseni. Hän sanoi, että kaikki on ohi. Ja arvaa kenen takia? Camillan."

"Mitä? Kai sinä pilailet? Veljeni ei mitenkään voi tehdä mitään sellaista. Hän ei ikinä säätäisi mitään Camillan kanssa."

"Niin on kumminkin käynyt. Minä ihan oikeasti pidin veljestäsi, Alexis. Hän on ihan idiootti. Miten hän voi tehdä jotain sellaista?" Sarah kysyy ja huomaan hänen silmistään pursuavat kyynelet. Minulle tilanne on kiusallinen, mutta vedän Sarahin halaukseen.