Escape the darkness//IN FINNISH

Luku 22

Seitsemän jälkeen päätän soittaa Sarahille. Pääsin kotiin jo ennen kuutta, mutta kävin suihkussa ja siellä minulla todellakin meni aikaa. Oli ihan hilkulla, että olisin törmännyt tätiini. Juuri portaissa kuulin hänen herätyskellon soivan. Kerkisin onneksi huoneeseeni, mutta asiat ei kumminkaan ole hyvin. Ei todellakaan ole. Toivon siis, että Sarah on jo itse kotonaan. Puhelin tuuttaa kerran, kunnes Sarah vastaa.

"Alexis? Mitä sinä soitat tähän aikaan?" Hän kysyy ja kuulostaa oikeasti pirteältä.

"Viime yönä sattui jotain kamalaa. Voisitko tulla tänne? Tätini lähtee kymmenessä minuutissa töihin."

"Hyvä on. Minä tulen." Sarah sanoo ja lopetammme puhelun. Minulla on sellainen tunne, että hänellä ei ollut edes krapulaa. Minulla on hatarat muistikuvat ainakin tällä hetkellä, mutta en nähnyt Sarahin kiskovan juomista hirveästi. Hän flirttaili sen verran jätkien kanssa.

Alle kymmenen minuutin päästä ulko-ovi käy ja kurkistan ikkunasta ulos. Tätini lähtee ajamaan kohti keskustaa ja silloin Sarah avaa heidän ulko-ovensa. Hän katsoo heti minun huoneen ikkunana ja huidon käsilläni, että tulisi tänne. Täti oli jättänyt ulko-oven auki, joten minun ei tarvinnut mennä avaamaan ovea hänelle.

"Mitä on tapahtunut?" Sarah kysyy ja vaikuttaa yhtä pirteältä kuin aina. En kerkiä vastata mitään, kun Sarahin ilme vaihtuu jotenkin innokkaaksi. "Kenes jätkän luona olit? On kaula kyllä todella näyttävä."

Minun suuni avautuu järkytyksestä ja juoksen nopeasti peilin eteen. Kaulassani todella on pari fritsua ja minä huokaisen itkuisena.

"Mä en ihan muista. Muistan vaan kuinka nousin taksiin ja sanoin meneväni Jaxonin luo. Aamulla heräsin sitten Evanin vierestä. Alasti."

"Mitä? Evanin?" Sarah varmistaa ja istuutuu sängylleni. Hän näyttää sulattelevan asiaa hetken ja lopulta päätyy aukomaan vaan suutaan. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka päätyvät kännissä panemaan tuntemattomia. Nyt olen yksi niistä ihmisistä. Enhän minä Evania tunne. Olen kyllä jutellut hänen kanssaan, mutta en tiedä hänestä yhtään mitään.

"Minun pitää palauttaa tänään meidän työ. En voi tai halua kohdata häntä - en kumminkaan halua vältellä häntä. En voi oikeasti uskoa, että menetin neitsyyteni hänelle."

"Olitko sinä neitsyt?" Sarah kysyy ja minä nyökkään hänelle. Sarah rupeaa pudistelemaan hiukan päätään ja minä hautaan kasvoni käsiini. "Ihmiset tekevät virheitä, Alexis. Kyllä tämä tästä."

"Minun ei olisi pitänyt tehdä mitään tälläistä virhettä. Miten ihmeessä olin niin idiootti?" Yritän tällä hetkellä muistella, että miten minä edes päädyin sinne.

"Mitä Evan sanoi, kun heräsit hänen vierestään?"

"Ei mitään. Minä lähdin ennen kuin hän heräsi. Luojan kiitos, että heräsin ennen häntä."

"Okei. Halutko sinä jäädä täksi päiväksi kotiin? Minä voin viedä sen työn Evanille." Sarah ehdottaa, mutta minä pudistelen päätäni nopeasti. Minulla on paha krapula, mutta aion silti mennä kouluun.

"En halua, että Evan luulee minun välttelevän häntä. Aion siis mennä kouluun. Onneksi sinä olet kaikilla muilla tunneilla", totean ja Sarah vaan nyökkää hiukan.

"Minä en juonut eilen edes paljon - en sellaisella vauhdilla kuin sinä. Se jätkä tuli luokseni yöksi ja oli häipynyt kun heräsin."

"Oliko teillä kivaa?" Kysyn ja käännän katseeni ystävääni. Sarah punastuu hiukan ja nyökkää.

"Sinun kannataa varmaan laittaa vaatteet päälle. Meidän pitäisi nimittäin lähteä sinne kouluun kohta." Sarah sanoo ja on oikeassa.

Minun on pakko laittautua ja lähteä kouluun.