Escape the darkness//IN FINNISH

Luku 2

Katson hänen vihreisiin silmiin ja yritän saada niistä tunteista jotain selkoa. Poika katsoo minua tuimasti silmiin ja lopulta tyrkkää minut hellästi pois edestään. Minä jään katsomaan häntä kulmat kurtussa, kunnes tunnen jonkun koskevan kättäni.

Käännän katseeni välittömästi ja näen Brodyn edessäni. Hän katsoo minua toimen kulma koholla ja kääntyy lopulta tiskille päin jonne minä katson. Tarkemmin sanottuna Jaxon seisoo siellä.

"Sanoiko hän sinulle jotain?" Brody kysyy ja vilkaisee minua nopeasti. Hänen katseensa pysyy silti tiiviisti Jaxonissa. Ei tarvitse olla mitenkään todella viisas, että näkee näiden välillä olevan kitkan. Jaxon nimittäin tuijottaa Brodya yhtä pahasti takaisin.

Pian Jaxon lähtee takaisin pöytään päin, eli toisien sanoen minua ja Brodya päin. Minä odotan, että tapahtuuko mitään. Sanovatko he kenties toisilleen jotain? Vastaukseni saan parissa sekunnissa.

"En ole nähnyt häntä ennen täällä. Onko hän jostain Alaskasta? Näyttää nimittäin joltain inuiitilta." Jaxon sanoo osoittaen sanansa ilmeisesti Brodylle. Hänen äänensä on juuri sellainen kun kuvittelin. Matala ja soinnukas. En kumminkaan takerru hänen ääneensä, vaan siihen mitä hän sanoi.

Huomaan hänen lähteneen paikalta, joten juoksen hänet kiinni. Tartun hänen käsivarresta kiinni ja hän kääntyy ympäri. Mietin tuossa parin sekunnin aikana jo, että miten aion huutaa hänelle. Nyt en kumminkaan tiedä, että mitä tulen hänelle sanomaan. Hän katsoo minnua tuimasti, eikä näytä olevaan hyvillään siitä, että pysäytin hänet.

"Miten sinä kehtaat? Haukutko sinä jokaista uutta ihmistä täällä? Ei millään pahalla, mutta sinulla ei taida olla hirveämmin kavereita. Enkä kyllä ihmettele asiaa yhtään. Sinä et tiedä minusta vittuakaan ja kehtaat silti puhua minusta tuolla tavalla."

"Niin. En tiedä sinusta vittuakaan, eikä minua kiinnosta tietää. Jospa päästäisit siis kädestäni irti."

"En. Minä en päästä kädestäsi irti, ennen kuin olet pyytänyt minulta anteeksi", sanon ja hänen silmänsä menevät viiruiksi. Käännyn katsomaan meidän pöytään päin ja huomaan Brodyn myös palanneen sinne. He katsovat minua hieman järkyttyneenä, mutta minä kohautan hartioitani vaan rennosti.

"Tehdäänpä tässä nyt yksi asia selväksi. Minä en pyytele anteeki, joten päästä minun kädestä irti. Ja sinä olet väärässä. Tämän minuutin aikana olen oppinnut tuntemaan sinut aika hyvin. Sinä olet tempperamenttinen ja vihainen. En tarkoita vaan itseäni, vaan ylipäätänsä. Sinä olet vihainen maailmalle. Sinä ja sinun perheesi tulitte tänne, koska olette menettänyt jotain. Tulit tänne siinä toivossa, että ihmiset säälisivät sinua. Minä veikkaan, että se asia ei edes mitään ole hirveä. Ehkä sinun - ei niin läheinen mummosi kuoli. Vanhempasi halusivat muuttaa tänne, mutta sinä et. Prinsessa ei kumminkaan saanut tahtoaan läpi. Sinä jouduit muuttamaan tänne ja vanhempasi eivät pidä sinusta, koska olet niin itsekäs. Arvasinko oikein?"

Jaxonin sanat satuttavat. Nostan kämmeni ja lyön häntä poskeen. Koko kahvila kaikuu siitä äänestä, mutta en välitä yhtään. Nappaan mukin hänen kädestään ja heitän sen sisällön hänen naamalleen. Osa tosin näyttää lentävän hänen täydellisesti laitetuille hiuksille. Minua hiukan harmittaa hiukan, että sisältö on kaakaota, eikä edes kuumaa sellaista. En voi asialle kumminkaan mitään.

Käännän katseeni muihin ihmisiin, jotka katsovat meitä. Otan jalat alleni ja juoksen kahvilasta ulos. Katselen ympärilleni ja mietin, että minne menen. En halua nyt nähdä Logania. Juoksen siis metsään ja laitan Loganille viestiä, että kävelen kotiin.

****

Pikkuhiljaa alkaa hämärtyä ja olen saanut Loganilta ihan hirveän määrän viestejä. Olen vastanut niihin vaan, että olen kunnossa. En totta puhuen tiedä edes, että missä olen. Puhelimestani alkaa loppua akku, joten minun pitää alkaa oikeasti pitää kiirettä.