"Mie en ymmärrä miten rakastan sua vieläki kaiken sen jälkeen mitä teit mulle", oli ainoa asia mitä pystyin sanomaan näiden vuosien jälkeen.
*
*
*
Tää tarina kertoo Lapissa asuvasta Sannista, joka aloittaa suhteensa lätkäjätkän kanssa erikoissessa p...
Vihdoin alko loma. Oon oottanu tätä niin kauan aikaa. Ollaan viestitelty Veetin kans tosi kauan aikaa. Se sano, että tulee käymään jouluaaton jälkeen täällä. Porukoille se oli ihan ok, että Veeti tulee tänne. Sekin oli ok, että Veeti nukkuu mun kaa samassa sängyssä.
Havahdun siihen, että äiti kutsuu syömään. Kello on siis jotain viis ja oon yllättävän väsynyt. Onneks lomalla saa nukkua pitkään.
"Sie et oo muuten kertonu siitä Veetistä oikein mittään", Reetta sanoo mulle kesken ruokailun.
"Joo, no en oikein tiiä mitä pitäs sanoa", tuhahdan hieman sanoessani tämän.
"Sen me ainaki tiedetään, että se on Turusta", isäkin liittyy keskusteluun jonka jälkeen jatkaa: "Minkä ikänen se on?"
"17", vastaan hieman kauhuissani. Muistutan vielä, että oon ite 14.
"Ai siis 17-vuotias?" äiti varmistaa.
"Joo", vastaan hieman haikeana.
"No ainaki nyt tiedetään seki", Reetta sanoo sympaattisesti ja väläyttää pienen hymyn kasvoilleen.
"Ettekö te ookkaan vihasia? Siis siitä, että Veeti on 17 ja mie 14?" kysyn hieman hämmentyneenä.
"No ei tietenkään olla", äiti ja isä sanoo samaan aikaan. ~~~ On jouluaaton aatto. Porukat lähti ostaan joululahjoja. Ne ostaa oikeastaan AINA vasta aaton aattona lahjat. No, ainaki saa olla rauhassa kotona. Tai, no mun pitää kummiki vahtia meän koiraa. Sen nimi on Mila. Se on tosi söpö ja helppohoitonen. Sille ei tarvi ko antaa ruoka ja käyttää ulkona sillon ko se haluaa. Se haluaa olla yleensä ihan rauhassa.
Ollaan haettu kuusi eilen ja nyt koristellaan sitä. Mie ja Riitta, sekä Riitan poikäystävä Janne. Mun mielestä Janne on tosi mukava. Se sopeutu meän hullunkuriseen perheeseen tosi nopeaa. Toivon, että Veetillekki kävis niin.
Saatiin koristeltua vihdoin kuusi. Alan siivoamaan omaa huonetta ja vaihdan lakanat, koska ne on helppo vaihtaa samalla ko siivoaa. Ollaan tehty parin päivän aikana jouluruokia. Esim. maksa-, lanttu- ja porkkanalaatikkoa. ~~~ Äiti ja iskä tuli vihdoin ostoksilta. Ne käänty just kotipihaan. Me aletaan tekeen lihapullia vasta huomenna, mutta tehtiin se "taikina" valmiiks jo tänään. Tervehdin huutaen, kun kuulen oven avautuvan.
Kun ovi menee kiinni kuulen äitin huutavan mulle: "Sanni tuuppa auttaan kantaan tää ostoskassi!"
"Aina sama homma", tuhahdan hiljaa itselleni.
Avaan mun huoneen oven ja meen käytävältä ottaan ostoskassin. Vien sen keittiöön ja jähmetyn paikalleni. En voi uskoa mun silmiä joten lasken kassin maahan ja hieron silmiäni.
"Ei tää oo mitään unta. Kiva nähä pitkästä aikaa", Veeti sanoo rauhallisesti.
Vasta nyt tajuan, että tää on totta. Kiljaisen onnesta ja "juoksen" Veetin syliin ja halaan tätä pitkään.
"Oot se sieki ko teet tämmösen yllätyksen", saan vihdoin sanottua.
"Voi teitä rakastavaisia", kuulen isän sanovan ja huomaan, että se on tullut keittiöön.
"Siis olitteko te tässä mukana?" kysyn hämmentyneenä äidiltä joka on kans saapunut keittiöön.
"No tavallaan joo", äiti vastaa huvittuneesti. ~~~ Ollaan Veetin kans mun huoneessa ja se laitto heti makaamaan mun 120cm leveälle sängylle. Mie vielä järjestelin tavaroita ja laitoin Veetille petilakanat. Kun saan ne laitettua heitän ne yhtäkkiä Veetin päälle, joka oli puhelimella.
"Sanni c'moon", kuulen Veetin sanovan peiton alta jonka juuri paiskasin hänen pään päälle. "Tuu tänne makoileen", Veeti jatkaa vihdoin kun saa peiton päältänsä pois.
Meen Veetin kainaloon makkoileen ja selaan puhelinta samalla. Nanna laittaa mulle snäppiä ja kysyy miten menee. Vastaan Nannalle näin:
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Nanna toistaa snäpin uudelleen ja soittaa mulle. Naurahdan ja vastaan Nannan puheluun.
"Sanni!! Miks et oo kertonu et Veeti on tullu Tornioon?" Nanna "huutaa" tohkeissaan puhelimeen.
"No tuota, sain itekki vasta tietää joku 20min sitten", sanon ja naurahdan pienesti. ~~~ Juteltiin vähän päälle tunti puhelimessa. Kello on jotain kymmenen ja mua alkaa jo väsyttään. Kuulen käytävältä askeleita kohti mun huonetta.
Äiti avaa oven ja kyselee voinko mennä jutteleen hetkeks sen kanssa. Katson hämilläni vuorotellen äitiä ja Veetiä.
"Mee vaan, kyllä mä pärjään täällä sängyssä", Veeti sanoo, kun katson häntä kysyvästi. Samalla kun lähden äidin perässä olkkariin, näen Milan menevän huoneeseeni.
"Mitä asiaa sulla oli?" kysyn kun ollaan olohuoneessa.
Hetken hiljaisuuden jälkeen äiti saa avattua suunsa: "Muista, että sun ei tarvi tehä mitään mitä et halua. Veeti ei voi pakottaa sua mihinkään."
"Joo mie tiiän. Ei Veeti pakota mua mihinkään", sanon hieman kyllästyneesti.
"Muista myös se jos Veeti koskettaa sua jotenkin miten et halua, sulla on oikeus sanoa ei ja silloin Veetin kuuluu lopettaa", äiti jatkaa ja kuulostaa siltä, että alkaisi kohta itkemään.
"Äiti", sanon hieman surullisena ja jatkan: "Veeti ei tekis mulle sellasta. Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa, mut mie en jaksais nyt jauhaa siitä", sanon itku kurkussa.
"Mie en vaan halua, että sulle käy se sama uudelleen. Uskon kyllä, että Veeti on kiltti poika", äiti sanoo ja samalla halaan häntä.
Saatiin vihdoin keskusteltua ja palaan takaisin huoneeseeni. Näen, että Mila nukkuu Veetin jalkojen päällä. Niiskutan hieman ja pyyhin viimeisen kyyneleen joka putoaa silmäkulmastani.
Veeti näki, että olin itkenyt ja kysyy mikä mulla on.
"Mie en jaksais nyt puhua siitä. Kerron sitten ko mie pystyn. Soppiihan se sulle?" vastaan.
"Totta kai sopii. Kerro sitten ko pystyt", Veeti sanoo välittävästi.
"Hyppään" Veetin yli ja laitan pään sen rinnalle. Mulla ei oo koskaan ollu näin turvallinen olo. Tunnen, kuinka painavat silmäluomeni painuvat kiinni ja nukahdan siihen. _______________________________ No niin! Mitäs tykkäsitte? Mitäköhän Sannille on käynyt, mistä hän ei halua vielä puhua Veetille? Voitte jo arvailla mitä on käynyt. Seuraavassa osassa on sitten jouluaatto.
