Kiusattu ja lätkäjätkä

17.

Mie oon aivan liian rakastunut Veetin. Se ihana ihminen teki mun viikonlopusta aivan täydellisen. Se esitteli mut sen ystäville ja näin pitkästä aikaa myös Villeä. Veeti suojeli mua, että kukaan ällöttävä, limanen ukko ei koskenu minua Ruississa. Ja näin ei käynyt, kiitos suojelevaisen poikaystävän, sen veljen ja kavereiden ansiosta.

Me mentiin Veetin kaa Turkuun tiistaina 2.7. ja tultiin takas Tornioon 14.7. Me alettiin seurusteleen 16.11.2018 ja tänään tulee jo 8kk yhdessä täyteen. En ymmärrä miten aika kuluu niin nopeaa!

Me mennään viettämään kesälomaa mökille. Äiti vaati, että mentäis niiden kanssa sinne. Toisaalta, eihän meillä oikein muutakaan tekemistä ole.

Nyt varmaan mietitte, että missä oon tällä hetkellä. Istun autossa matkalla mökille ja Veeti on kuskina. Autossa soi kaiken maailman rap -artistit ja tuntuu, että koko auto tärisee. Johtuu joko bassoista tai vitun paskasta tiestä.

Sebastian istuu takapenkillä ja oon ärsyttäny sitä siitä. Onhan se nyt huvittavaa, että minä, joka oon nuorempi saa istua etupenkillä, vaikka yleensä meillä menee niin, että vanhempi istuu eessä. Meillä on oikeastaan aina riitaa siitä, mutta oon ymmärtänyt, että muillakin sisaruksilla on?

"Käänny tuosta seuraavasta risteyksestä oikealle", sanon Veetille ja osoitan risteystä, joka näkyy hieman.

"Juu", Veeti vastaa keskittyneesti, vaikkakin heiluttelee päätä musiikin tahtiin.

"Jännittääkö?" kysyn hetken päästä.

"No eipä oikeastaan."

"Puhuisit sieki", vilkaisen takapenkille.

"HÄH?" Sebastian kysyy hieman huutaen, koska tässä autossa ei hädin tuskin kuule edes omia ajatuksia.

"NIIN ETTÄ PUHUISIT SIEKI", vastaan ääntä korottaen.

"NO KOHTAHAN ME OLLAAN PERILLÄ NIIN EIHÄN MEIDÄN TARVI KESKUSTELLA", Sepe vastaa ja itse pyöräytän silmiä huomaamattomasti. Sivusilmällä näen Veetin naureskelevan.

"Käänny tästä", sanon ja Veeti kaartaa mökkimme pihaan.

"Vau, miten siisti", Veeti ihmettelee.

Naurahdan, ei oo eka kerta kun kuulen tämän. Meidän sukulaisten, mun kavereiden ja nyt rakkaan poikaystäväni suusta kuuluu tämä (erittäin) tuttu lausahdus.

Nostelen tavaroita auton peräkontista ja pojat vievät niitä sisälle. Äiti ja iskä on hieman aikaisemmin päässyt perille, joten tietenkin sisällä odottaa vasta keitetty kahvi. Mitäköhän tästäkin viikonlopusta tulee.

Astelen viimeisten tavaroiden kanssa mökin ovesta sisään. Ensimmäinen mitä näen on pienen pieni eteinen. Kun eteisestä kävelee peremälle saapuu eräänlaiseen tupaan. Tuvassa on sekä keittiö, että olohuone. Alhaalla on myös kaksi makuuhuonetta ja ylhäällä pieni olohuone sekä kaksi pientä makkaria.

"Täähän on ihan sairas paikka", Veeti kuiskaa korvaani.

"Älä viitti, ei tää nyt niin ihmeellinen paikka oo", sanon Veetille ja pussaan tätä pienoisesti huulille.

"Kahvi on valmista!" äiti huutaa ja saavun peremmälle Veeti kintereilläni. Näen äitin taas hääräämässä keittiössä.

Istumme ruokapöydän äärelle joka on jo katettu. Äiti sapuu kahvipannun kanssa. Isä tuo perässä täytekakun ja naurahdan Veetin kanssa. Kakkuun on kuorrutettu "7 kuukautta rakkautta". Tekisi mieli kyseenalaistaa äiti, mutta tiedän, että hän tarkoittaa vaan hyvää. Äiti kaataa kahvia kuppeihimme ja joudumme Veetin kanssa YHDESSÄ leikkaamaan kakusta palaiset itsellenme.