Kiusattu ja lätkäjätkä

9.

Sannin näkökulma:

Herään siihen, että tyyny osuu päähäni. Säpsähdän hereille ja katon Veetiä vihasesti ja väsyneesti, mutta silti huvittuneesti.

"Et oo vittu tosissas, et viskasit sun tyynyn mun päälle?" kysyn "vihaisena" ja tämän jälkeen naurahdan.

"Tsop tsop tyttökulta! Täällä ei kiroilla", Veeti toruu muka tosissaan.

"Siekö et sitten ikinä kiroile?" kysyn ja nostan pääni Veetiä päin.

"Enhän mä ikinä. Alan muuten kutsuun sua tästä lähtien tyttökullaks ku et sanonu siitä mitään pahaa", Veeti sanoo nauraen.

"Lopeta! Et ikinä!" korotan ääntäni ja heitän tätä tyynyllä jolla se heitti minua.

"Totta vitussa", Veeti sanoo ja kumartuu pussatakseensa.

En anna Veetin pussata minua vaan tokasen: "Mitä me puhuttiin siitä kiroilusta?"

"Hah hah ootpas taas niin hauska", Veeti sanoo ja lösähtää sängylle.

Käännän kylkeni Veetiin päin ja suukotan tätä poskelle. Veeti painaa pääni sänkyä vasten ja alkaa suutelemaan mua. Kokoajan vain intohimoisemmin, jonka takia pakostakin käännyn selälleni.

Yhtäkkiä Veeti makaa päälläni. Sujautan sormeni Veetin hiuksiin ja alan kutittamaan tämän niskaa.

"Lopeta", Veeti kuiskaa korvaani niin hiljaa, että tuskin kuulen.

Veeti katsoo mua suoraan silmiin ja sitten tajuan mitä edes tapahtuu. Olimme alkamassa tekemään sitä aikuisten juttua. Käännän pääni pois päin Veetistä ja tämä tajuaa nousta päältäni pois.

Hetken hiljaisuuden jälkeen uskallan avata suuni: "Mie en halua, että sie joudut vaikeuksiin."

"Kyllä mä ymmärrän. Unohdetaan toi äskeinen. Voidaanko vaan mennä aamupalalle?" Veeti sanoo välinpitämättömästi.

En sano mitään vaan nousen sängystä ja alan vaihtamaan yövaatteita pois. Kävelen raukkamaisesti Veetin perässä tämän huoneesta niin kuin joku koiranpentu.

"Huomenta!" Veetin äiti Riitta sanoo ylipirteästi.

"Huomenta", vastaan ystävällisesti, mutten todellakaan yhtä pirteänä. Samalla istun pöydän ääreen.

Veeti alkaa tekemään aamupalaleipiä ja tuo mulle pöydälle kahvikupin. Veeti on kaatamassa mulle maitoa kahviini, jonka jälkeen mun on pakko muistuttaa sitä: "Mie en käytä maitoa kahvissa. Eks sie muista?"

"Ai vittu niin joo", Veeti vastaa hieman tylysti. Sillä on jotenki sellanen ilkeä äänensävy.

Alan hörppimään kahviani ja mietin mikä Veetiä vaivaa.

"Tossa toi sun leipäs", Veeti sanoo samalla "heittäen" leivän eteeni.

"Kiitos", vastaan hieman hämmentyneenä, yrittäen olla mukava. Mikä hitto sitä oikeasti vaivaa?

Riitta lähtee keittiöstä pois ja jäämme Veetin kanssa kahdestaan. Meidän välillä on ekaa kertaa kiusallinen hiljaisuus suhteemme aikana. Mie en jaksa välittää, en ainakaan vielä.

Hetken kuluttua saan syötyä aamupalan jonka jälkeen vien kahvikupin tiskipöydälle ja lähden kävelemään Veetin huoneeseen. Kävelen Veetin ohi ja sanon vain tylysti: "Kiitos."

Veeti jäi syömään aamupalaansa keittiöön. Ärsyttävää et se alko kiukutteleen tollasesta pikku asiasta. Me ollaan puhuttu monta kertaa et ei tehä mitään ennen ko oon kuustoista. Sinne on kyllä pitkä aika.
~~~
Joku kymmenen minuutin kuluttua Veeti astelee huoneeseensa puhelin naamassa kiinni. Mie oon puhelimella ja selaan Instagramia.