Kiusattu ja lätkäjätkä

10.

Sannin näkökulma:

"Siis mitä?" saan sanottua.

"Niin, että äiti on alkoholisti", Veeti sanoo.

"Mie oon pahoillani et aloin kyseenalaistamaan", sanon hädissäni.

"Ei se mitään. Haluun olla sulle rehellinen", Veeti sanoo.

"Miks teän iskä päästää sen juomaan jos se on alkoholisti?" kyseenalaistan TAAS.

"Ei se silleen oo alkoholisti. Tai en mä tiiä. Se ei vaan osaa hallita sen alkoholin juontia eikä lopettaa ajoissa. Sit siitä tulee tosi vihainen", Veeti sanoo ja katsoo minua hieman häpeissään.

"Ei sun tarvi hävetä sun äitiä", lohdutan tätä.

"Kiitos", Veeti sanoo jonka jälkeen pussaa minua.

"Haloo mäki oon tääl", Ville sanoo muka kauhistuneena.

"Hei sori en mie muistanu ko olit niin hiljanen", vastaan tälle muka niin hauskasti. "Mut ihan tosi, ootteko te sanonu teän äitille, että ootte siitä huolissaan?"

"Joo. Se ei vaan ota sitä kuuleviin korviin. Se on sanonu monta kertaa et sit kun mä täytän 18 meillä ei oo enää mitään aihetta valittaa ja mähän täytän parin vuoden päästä", Ville sanoo.

"Mie en tiiä mitä pitäs sanoa", sanon.

"Ei sun tarvi siitä huolehtia. Itehän se ajaa meidät pois sen elämästään", Veeti sanoo.

"Oikeesti Veeti miks sä oot noin vitun ärsyttävä?" Ville kysyy veljeltään.

"Mitä vittua? Anna mun puhua siitä ämmästä niin miten mä haluan", Veeti vastaa.

Voi vittu nuiden poikien kanssa. Riiteleekö ne vittu kokoajan? Eikö ne ees tajua, että mieki oon vielä tässä.

"Hei ihan vitun tosi nyt lopetatte. Mie en jaksa ko te kokoajan riitelette tai kinuatte. Ettekö te saatana vie ossaa puhua ilman, että alotatte riitaa?" tiuskaisen ja nousen sohvalta.

"Sanni-", Veeti sanoo yrittäen pysäyttää minut.

Pysähdyn ja käännyn katsomaan Veetiä pettyneenä. Käännyn takaisin ja jatkan matkaani Veetin huoneeseen.

Paiskaan oven kiinni ja laitan sängylle kyljelleni makaamaan. Nyt mulle selvis miks Veeti oli niin vitun persereikä sen äidille. Huomaan, että kyynel putoaa nenänvarttani pitkin tyynylle.

Alan vain itkemään enemmän ja enemmän. Yritän itkeä niin hiljaa kuin mahdollista. En kuule olohuoneesta mitään, en edes television ääntä. Ei tässä näin pitäny käydä.

Oon ollu jonku 10 minuuttia Veetin huoneessa. Kuulen jonku koputtavan huoneen oveen. En vastaa mitään ja kuulen oven avautuvan.

"Sanni, anna anteeks", kuulen Veetin säälivän äänen.

Käännän katseeni ovelle ja katson itkuisilla silmilläni Veetiä. En vastaa mitään ja käännyn takaisin poispäin.

"Sanni mä en halua et sä oot surullinen", Veeti sanoo ja kuulostaa oikeasti siltä, että olisi pahoillaan. "Mä en vaan jaksa tätä paskaa enää. Sen takia mä ja Ville riidellään melkein kokoajan."

En käännä katsettani Veetiä päin, mutta kysyn tältä: "Mitä sie meinaat?"

Veeti sulkee oven jonka jälkeen laskeutuu sängyn reunalle mun taakse ja silittää mun hiuksia. "Silloin ko mä olin lapsi jouduin huolehtiin Villestä. Äiti vaan joi ja isä oli kokoajan töissä. Oikeastaan ainoa vanhempi ketä aidosti kiinnosti mun asiat oli mummo. Opettajat kysy multa kokoajan et oonko okei ja onko mulla kotona kaikki hyvin. Mä vaan valehtelin, koska en halunnu kertoo totuutta. Ainoo mikä isää kiinnosti mussa oli se et pelasin jääkiekkoa. Se haki mun kautta julkisuutta. Ei siinä, kyllä mä jääkiekosta pidän, mutta musta tuntuu et mulla ei oo mitään omaa. Aina ku mul alkaa treenit niin Villen on loppunu. Mulla on hävinny kavereita ja mun maine on menny paskaks, koska se saatanan Julia väittää et oon pedofiili. Sit jotkut huorat juoksee mun perässä, koska ne muka haluaa parantaa mun maineen. Mä en vaan enää jaksa olla täällä. Mä haluan olla sun kans joka päivä. Sillon ku olin teillä musta tuntu, että kerranki kuulun johonki. Huomasin et sun vanhemmat oikeesti rakasti sua, mä olin kateellinen, mut onnellinen sun puolesta. Sä oot jääkiekon lisäks ainoo joka pitää mut kasassa. Sä et tiedäkään, kuinka monta kertaa mä oon halunnu luovuttaa. Mä en jaksa enää juosta vanhempien pillin mukaan. Äiti ei halua ongelmaansa apua, joten mitä väliä mun on enää olla täällä?"