Emmä tiiä...pitäiskö jaksaa sittenki lähtee sählyyn...siel vois olla ihan kivaa ja muutama mustelma jäis muistoks mut silti...ääh...no ihan sama. Mä meen sinne ja kattokoot ihmiset miten kattoo, iha sama. Vähä perseestä tää on kyl, mut no miks mä valitan? Joillakin menee huonommin ku mulla. Oonha mä ilonen siitä että mul on ystäviä mut vois kaikki mennä paremminki...joskus oon yksinäinen vaik oiski kavereit ympäril...joskus nauran ja hypin, joskus vaa makaan ja itken. Mikäs siinä...yksinäisen elämä on mitä on...
Luojan kiitos mul on koulus niitä tärkeitä jotka pitää mut kasas...muuten oisin joko aivan yksin, tai sit seonnu kakara. No jaap...oon aika ilonen ku pääsen taas tunteen sen kivun ku pääsen maalitauluks...masokisti mikä masokisti...kipu vahvistaa siks en enää suojele sydäntäni.
YOU ARE READING
Ra(s)kas Masennus
RandomÄäh en tiiä mitä kirjottais tähä...kai tää on pako keino pahaa oloo jos alan tänne kirjotteleen. kaipa tää sit helpottaa. Kirjotuksia omasta elämästä (jotkut on omasta päästä) Omistettu masentuneisuudelleni [6.12.2019] 145 lukijaa...?! [12.2.2020] m...
