Ra(s)kas Masennus

Aikaa

Vaikka me tänä yönä riideltäis,
Ja sä sanoisit vihaavas mua,
Ja me mentäisiin sänkyyn vihaisina,
Mä tiiän, että kaikki on silti ok,
Mä kyl ootan sua,
Lupaan että muutun,
Mutta tarviin vaa aikaa

Anna vähän aikaa,
Nii mä näytän sulle todella välittäväni,
Mä tiiän olevani vaikee ihminen,
Mä oon varmaanki pahempi sillo ku en tarkota sitä,
Sä et ansaitse tälläistä kohtelua,
Saan sut vaa levottomaks,
Koska tiiät mun jättävän sut pian...

Joka kerran ku avaan suuni,
Sanon jotain mikä sua satuttaa.
Näyttelen että oisin kadonnu,
Vaikka oltas samas huonees...

Mä en pidä siitä jos oon vääräs,
Ja sä tiiät sen.
Ja saan sut vaa tuntee olos siltä, kuin olisit tiesi päässä,
Sillo ku kerron että mä voisin paremmin ilman sua,
Se on vaa ylpeilevää puhetta, tiedäthän?
Koska sitähän se vain on.

Mä vaa tarviin aikaa.
Tarviin aikaa paljon,
En jaksa ilman sitä.

Joo, mä ostin sulle sormuksen,
Mutten ehtinyt sitä sinulle antaa,
Me riideltiin kohta taas,
Kaksi vihaista ihmistä,
Kumpikaan ei pelkää sanoa mitä ajattelee.

Sä tunnet mut hyvin,
Tiiät mikä mua vaivaa,
Kun vaa istun paikoillani hiljaa,
Näyttäen masentuneelta,
Mutta oikeesti vaa tutkin maailmaa liian kriittisesti...

Mä tiiän että sä oot ollu aina mun lähellä,
Mä tiiän että se satuttaa ku en pysty kantamaan tätä kaikkee kipua harteillani.

Mä pyydän anteeksi,
Koska saan sut stressaantumaan.
Mä kuitenkin oikeesti rakastan sua.

Vaikka me öisin riidellään,
Ja sä sanot vihaavas mua,
Ja me mennään sänkyyn vihaisina,
Mä tiiän, että kaikki on silti ok,
Mä kyl ootan sua,
Lupaan että muutun,
Mutta tarviin vaa aikaa.