Ra(s)kas Masennus

en mä edes tiiä

Sillo ku tapasin sut, mul meni paskasti
En jaksanu mitää selvinpäin
Ryyppäsin vaa
Silloin kerran istuit baarissa viereeni
Ja juttelit mulle, kuin paremmallekkin ystävälle
En ollut kunnon humalassa
Vaan säpä olit
Hetkisen aikaa höpöteltyämme, kysäisit lähtisinkö luoksesi jatkoille
Suostuin oitis

Aamulla kun heräsin vierestäsi
Ei mieleeni tullutkaan lähteä siitä
Jäin luoksesi
Asuin sun luona
Tyhjensin kämppäni ja muutin kanssasi samaan asuntoon

Silloin yhtenä talvi-iltana
Sä rohkaistuit
Päätit kertoa mulle tunteistasi
Pian olimme pariskunta

Elelimme pari vuotta yhdessä
Kuukaudet vierivät dokaillen ja töitä tehden
Sitten eräänä juhannusta edeltävänä yönä
Kaikki muuttui

Olin tulossa kotiin iltavuorosta
Iloisena viheltelin ja kävelin kotiamme kohti
Astelin rappukäytävään
Työnsin avaimen asuntomme lukkoon
Avasin ulko-oven ja astelin eteiseen
Kuulin äänesi
Kuulin toisen äänen
Kurkkasin makuuhuoneen ovelta
Näin sut ja vieraan äijän nuoleskelemassa
Ette nähneet mua
Mutta mä näin teidät

Hiivin hiljaa keittiöön
Otin repun kaapista ja pakkasin kamani siihen
Kävelin kyyneleet silmissä makkarin ovelle
Rykäisin ja nojasin oven pieleen
'Ovatkos lemmiskelijät valmiita?' kysyin kuuluvasti
Säikähditte
Nousit alkaen selittelemään ja väittämään että se ei ollut totta
Käännyin
Kävelin eteiseen ja ulko-ovesta rappukäytävään
Astelin lämpöiseen kesäyöhön

Elämäni oli romuttunut
Kaikki se minkä olin rakentanut, oli hajonnut
Olin rikki
Istuin hiljaa puiston penkillä juoden olutta
Ystäväni istahti viereeni
Hän taputti olkapäätäni sanoen 'Kyllä se siitä ystäväiseni. Noita kusipäitä tulee ja menee.'
Halasin ystävääni
Vaikka viimeinen valoni oli sammunut
En sentään ollut yksin.

Auto on kummallinen paikka. Siellä kehittelee tarinoita ja mietiskelee.