Ra(s)kas Masennus

Asioita joista on helppo vaieta.

"Toi sattu."

Voi vittu...

Tiiäks mikä oikeesti sattuu?
Kun sä kävelet kotiis, pidättelet itkua ja et edes pääse kotiin ennenku alat itkemään. Makaat lattial itkien tunteja ja tunteja, itket silmäs pois päästä, vain koska susta tuntuu että oot yksin ja vihaat ittees nii paljo että et enää ees tiiä mitä pitäis tehä.

"Sä näytit surulliselta tänää, oliks kaikki ok?"
Jooh...

Mä näytin surulliselta, koska en vaa jaksanu hymyillä tänää.

Aa sä et pääse tänäänkää puhuu mun kaa? Okei, mä ymmärrän.

Et tietenkää. Et sä tuu. Mä jään taas yksin vaikka tarvihteisin sua. Mähä oon aina se jonka voi heittää pois ku tulee parempaa. Kyllä mä huomaan ettei sua kiinnosta mun olemassaolo. Lopeta jo se esittämine. Aijaa? En osaa tukee vai? Tajuaks sä kui vitun paljon mä oikeesti teen sun eteen. Oon siel ku tarviit mua, näytän sulle että susta välitetää ku sua itkettää, ja mä luotan suhun. Mut ku saat muhun purettuu itkus, juokset jo seuraavan perään. Mulle sanot vaa että hanki apua ku valitan mun elämää.

Mä oon iha ok.

Aina ku katon peiliin, mun tekis mieli itkee ja huutaa. Näytän vaa joltaki miltä en haluis näyttää.

"Haluuks halin?"
Joo, vaikka.

Mä kaipaan ihmistä joka välittää ja rakastaa mua. Sanoo sen mulle. Ihan kasvotusten. Ja kaipaan kosketusta joka saa mut tuntee itteni eläväks.

"Ooks ok?"
Joo, oon mä.

Iha ku meitä ei enää ois. Sä et kato mua samal taval. Sä et ees puhu mulle. Enkä mä pysty aatteleen sua ilman että itken. En kestä enää niitä muistoja joita joskus luotiin. Sä oot varmaan unohtanu neki jo. Enkä mä pysty syömään, en liikkumaan, en tekeen mitään. Mul on nii paska olla ilman sua. Mut sul on kivaa sun kavereides kans.

Otsikko kertoo kaiken.