Ra(s)kas Masennus

joku rääpellys...

Istun pilven reunalla ja katselen kyyneleideni virtaa.
Nousen ja hyppään alas. Näen sinut. Ja näen ilosi. Seuraan sinua huoneeseesi.
Hymyilen.
Näen kaikki lääkkeesi...näen kuinka masentunut olet. Hymyni hyytyym
Istahdat sängyllesi ja puristat kuvaani itseäsi vasten. Alat itkemään.
Istuudun viereesi ja kosketan kättäsi. Tunnen lisää jäisiä kyyneleitä poskillani.
Silitän päätäsi ja kuiskaan korvaasi, vaikka tiedän sen olevan turhaa. Käännät suruiset kasvosi minuun päin.
Hymyilen hiukan.
Halaat minua, vaikka olenkin henki...
Silitän päätäsi, kunnes nukahdat. Lasken sinut sängyllesi ja asetan peiton päällesi.
Nousen ja kävelen keittiöön. Katselen vanhoja kuviasi. Löydän lääkärin lausunnon ja näen kaikki sairaudet, joita sairastat.
Painan pääni surullisena ja katselen lääkepurkkia, jonka otin käteeni. Tajuan lääkkeiden olevan ne samat, joita itse käytin.
Vilkaisen lausonta ja näen kaksi sanaa: paha masennus.
Järkyttyneenä kaadun ja jään istumaan lattialle. Nousen ja kävelen huoneesi ovelle. Käännyn ja menen ulko-ovelle. Avaan sen.
Nousen siivilleni katuen, että tein elämästäni lopun.

Löysin vanhan vihkoni jossa oli tämä tarina. Itkin kun kirjotin sen uudelleen.