Accept It |NCT mafia|

'001' - Accept It.

Words: 1004
Date: 12/12/19
___________

Löntystin yksikseni pimeässä kotiin päin. Kävelin maaliskuisessa illassa katulamppujen alla, pimeäkin oli jo tullut. Kello oli ehkä kahdeksan illalla.

Viestittelin ystävälleni jonka kanssa minun tulisi huomenna kulkea yhdessä bussiasemalle ja sieltä kouluun. Tarkastelin bussiaikatauluja.

Näin sivusilmälläni kadun varjoissa olevan muutaman oudon näköisen miehen, epähuomiossa jäin miehiä katsoman. He näyttivät vaihtelevan jotain keskenään, ehkä rahaa. Katseeni kohtasi yhden miehen tummat ja synkät silmät.

Lähdin heti tilanteen ymmärrettyäni pinkomaan sen minkä liukkaassa säässä pääsin pitkillä jaloillani. Kuulin uuden kolahduksen takaatani ja näköni sumentui täysin.

_

Heräsin jonkinlaiselta patjalta tai sängyltä, en uskaltanut avata silmiäni. Pelkäsin mitä tulisin kohtaamaan niiden avauduttua. Kuulin miehen karhean yskäisyn ja säpsähdin, mies hymähti ja uskaltauduin avaamaan silmäni. Katsahdin oikealle puolelleni ja näin tuolilla istuvan miehen, tuon hiukset olivat punaiset ja hiuslenkillä laitettu taakse pienelle 'nutturalle' jos sitä voi siksi sanoa.
"Mikä sun nimi on", mies kysyi jopa vähän tylysti. Ärsyynnyin heti pelkästä tuon olemuksesta ja tokaisin töykeästi tuolle.
"Miksi vitussa kertoisin sulle sen", nousin istumaan ja huomasin samalla että minun kaikki vaatteet oli viety päältäni, paitsi alusvaatteeni. En jaksanut keskittyä siihen nyt.
"Honey, sun kannattaa kertoa", Tuo tiuskaisi ja veti jonkin esineen taskustaan.

Esine oli mattoveitsi, huomasin sen kun veitsen terä kiilsi pimeässä huoneessa, jota vain vähän valaisi punertava kattolamppu. Nielaisin ja mumisin hiljaa.
"Kim Jiu", Tuo laittoi veitsen taskuunsa ja helpotuin hetkellisesti. Hän nousi ylös ja huomasin miehen olevan yllättävän pitkä minuun verrattuna. Olin ollut viimmeiset neljä vuotta noin 160cm.
"Noh, Kim Jiu, olit väärässä paikassa väärään aikaan. Nyt kuulut tänne ja tottelet meitä, jos et tottele, sä kuolet." Tuo laittoi pitkät ja luiset sormensa leukani alle ja katsoi minua silmiin.
"S-saanko vaatteita?" Kehtasin vihdoin kysyä änkyttäen, tuo löi minua kämmenellä poskelle.
"Et vielä", tuo sanoi ja retuutti minut ulos huoneesta.

Tuo raahasi minut hissiin ja vei alimpaan kerrokseen, oletin sen olevan kellari. Se oli kellarin tapainen mutta huomasin siellä muitakin huoneita ja ikkuinoita, joista näkyi ulos. Alin kerros oli siis osittain maan alla. Mies vei minut yhteen huoneista ja viskasi minut kylmälle lattialle, jonka jälkeen sain potkun kylkeeni ja heti sen jälkeen alavatsaani. Huudahdin kivusta ja pian huoneeseen ryntäsi blondi, vähän punapäätä pidempi.
"Yuta,,-", blondi aloitti mutta kiljaisuni keskeytti blondin sanomiset. Ymmärsin punapäisen miehen nimen olevan Yuta. Blondi näytti pelästyvän yht'äkkistä huutoani, mies lähti pois yhtä nopeasti kuin oli myös tullut huoneeseen.

Yuta jatkoi minun potkimista ja otti veitsen taas taskustaan, tuo alkoi viillellä reisiäni ja käsiäni. En pystynyt laittamaan enään vastaan joten vain huusin kivun aiheuttaman tuskan takia. Puristin käteäni nyrkkiin, tämän takia ranteeni vuos runsaammin verta.

Kun tuo vihdoin lopetti, kyyneleet alkoivat tipahdella poskilleni. Olin shokissa, minut kolkattiin kadulla, tuotiin ties minne ja nyt minut pahoinpideltiin.

Makasin kylmällä kivisellä lattialla itkien. Olisin voinut jäädä siihen paikkaan makaamaan ja nukahtaa siihen. Yuta kuitenkin päätti raahata minut takaosin ylös ja pakotti kävelemään. Jalkani eivät kunnolla kantaneet, niihin särki todella paljon. Hississa minun oli pakko nojautua Yutaan vaikka en edes halunnut. Katselin reisiäni joista veri valui sääriini ja jalkapöytääni asti. Käsivarsistani valui verta kämmeneeni, veri kämmenistäni tipahteli hissin lattialle.

Yuta ei onnekseni työntänyt minua pois itsestään vaan antoi minun nojautua häneen. Reisiäni sekä käsiäni kirveli kamalasti ja ne vuosivat runsaasti.

Yuta talutti minut takaisin huoneeseen josta heräsin, tuo laittoi minut istumaan sängylle ja avasi huoneessa olevan toisen oven.

Tuo tuli sideharsorullan, laastareiden ja alkoholipitoisen puhdistusaineen kanssa takaisin. Yuta viskasi tavarat syliini.

"Putsaa ne.", tuo sanoi ja oli poistunassa huoneesta. "Ainiin ne vaatteet.." mies ajatteli ääneen. Yuta otti päältään mustan paidan ja viskasi sen lattialle, samassa tuo lähti huoneesta.

Aloin puhdistaa arkoja reisiäni sekä käsiäni. Sidoin ranteesseeni sideharsoa puhdistuksen jälkeen, toivoin sen turehdyttävän vuotoa. Puhdistin loputkin haavat ja laitoin joidenkin pienien jälkien päälle laastareita.

Siirsin tavarat sivuun ja nostin Yutan heittämän paidan lattialta, vedin sen päälleni. Paita haisi tupakalle ja alkoholille. Kiipesin takaisin kovahkolle sängylle ja purskahdin taas itkuun.

"Luoja, mun vanhemmat ei tiedä yhtään mitään mitä mulle kävi, ei ystävät.. Ei kukaan", ajattelin ääneen ja nyyhkytin. Pelkäsin kuollakseni talossa olemista, en tiennyt montako Yutan kaltaista hullua täällä talossa tulisi olemaan.

Itkin itseni uneen.

_

Heräsin ja kuulin miesten keskustelua, katsoin minulle jo tuttua huonetta jossa oli pöytä, sänky, vaatekaappi ja muutama hylly.

"Mitä me tehdään sille?" , kuulin hennon äänen sanovan.

"Se kiehtoo mua kaikin tavoin. Eli me ei sitä tappaakkaan voida.. Siitä voi olla hyötyä meille", sanoi toinen mies. Mietin oikeasti montako ihmistä talossa asui.

Nousin istumaan ja kolautin jalkani sängyn runkoon, pian huoneeseeni ryntäsi kolme minulle vielä tuntematonta miestä.

Yksi hääti kaksi muuta pois ja katsoi minua, olin sängyllä seinää vasten paniikissa.

"En satuta sua, mun nimi on Jaemin." Tuo kertoi ja piti käsiään näkyvillä.
"Ostettiin sulle vaatteita, ota kaapista vaatteet ja tuu ulos huoneestas, ootan sua ulkopuolella" Tuo sanoi ja käveli ulos huoneesta.

Avasin kaapin ja silmäni oli tipahtaa päästäni. Kaapissa oli paljon mekkoja, hameita, huppareita, farkkuja, harmaita oleskeluhousuja ja kaikkea siltä väliltä.

Valitsin itselleni mustat farkut ja harmaan hupparin. Kävelin ulos huoneesta varovaisesti, peläten silti kuka oven takana on.

Kohtasin Jaemin nimisen pojan lämpimät hymyilevät kasvot.

Tuo otti minua ranteesta, säpsähdin kivusta joka ranteessani oli. Tuo alkoi viedä minua portaita alas. Talo oli todella iso mitä nyt saatoin ymmärtää tilanteessa.

Minut kuljetettiin todella suureen ruokasaliin, pitkän pöydän ääressä istui ehkä noin 20miestä. Tunnistin Yutan silmät ensimmäisenä ja pystyin jo haistaa tuon tunkkaisen tuoksun.

Jaemin istui vapaalle tuolille ja yksi miehistä nousi ylös ja kertoi mihin olin oikeasti sekaantunut. Silmäni suurenivat taas, tulisin olemaan pakotetusti osa tätä korean suurinta mafiaa. Pian minulle tuotiin mukavan näköinen tuoli pitkän pöydän toiseen päähän.

Tuoli oli samanlainen mikä muilla. Istuuduin tuolille ja aloin kuunnella

"Sun kannattaa tietää myös meidän kaikkien nimet, kun sä tuut olemaan osa meitä", Yuta virnisti vituttavan näköisenä. Jokainen kertoi oman nimensä, osan kohdalla epäilin heidän sanoneen peitenimen. Osa sattui myös kertomaan ikänsä, yksi poika joka esittäytyi Jisungiksi, oli kanssani saman ikäinen. Niin nuori osa mafiaa.

Yuta kertoi olevansa 24-vuotias. "Ihme pappa." Ajattelin.

Kun vihdoin pääsin tuolista irti olin lähdössä juoksemaan pois mutta Chenleksi esittäytynyt poika nappasi kädestäni.

"Uhm.. Y-Yuta Hyung tahtoo jutella sun kanssa" Poika sanoi hieman änkyttäen ja viiletti jo ties

_

a/n: Kerrohan toki mitä pidit ensimmäisestä luvusta<3