Jiu Kim, 17-vuotias tyttö joka sekaantuu mafiaan. Koituuko mafiaan sekaantuminen tuolle hyväksi asiaksi, vai pilaako se hänen elämän täysin?
___________________________________________
Kirja sisältää voimakasta kielenkäyttöä, väkivaltaa, seksuaalist...
Poliisit olivat sittenkin muistaneet minut, siitä uutisoitiin hullun lailla. Hitto. En saanut liikkua asunnosta mihinkään yksin ja jos minun täytyi käydä ulkona, joku oli aina mukanani. Johnny oli yleensä se joka oli mukanani, mies oli pitkä ja vahva.
Joudun ulkona ollessani käyttää hengitysmaskia, päähinettä ja huppua päähineen päällä. Kiinni jäämisen riski on turhankin suuri. En riskeeraa itseäni, enkä muita. Etenkään Yutaa.. Miestä jota kohtaan tunnen ristiriitaisia tunteita, vihaa ja rakkautta. Klassikko.
Sain sovittua kaikki riitani ja erimielisyydet Yutan kanssa, välillämme ei siis ole toistaiseksi mitään negatiivista. Näin on hyvä.
_
Katselin ankeaa säätä ikkunastani, ulkona satoi. Katselin maata johon vesi paiskautui, veden paiskautuminen maahan loi vaimean äänen, se ääni on rauhoittanut minua lapsesta asti.
Ajattelin tulevaisuuttani, mahdollisia lapsiani, muutenkin elämääni Yutan kanssa. Ajatukseni keskeytyivät kun tunsin otteen olkapäässäni, käänsin oitis pääni, kohtasin Yutan lämpimät silmät.
Hymyilin Yutalle, huomasin kuinka miehen hiukset olivat sekaisin suloisesti ja vähän likaiset. Olin huomannut ettei tuo osaa selvästikkään pitää hiuksistaan huolta. Olen ottanut tavaksi nalkuttaa miehelle siitä.
"Noh? Oliko sulla jotain elämää mullistavaa kerrottavaa?" Katsoin tuohon ja nousin seisomaan. "Ei oikeastaan.. Kunhan vain tulin sun luo", mies vastasi minulle leveä hymy kasvoillaan.
"Mulla on elämää mullistavaa kerrottavaa!", hihkaisin ja virnistin tietäen mitä elämää mullistavaa minulla on kerrottavana. Tuo nyökkäsi minulle merkkinä jatkaa. "Pese. Sun. Hiukset.", jatkoin lausettani ja tökin etusormellani miehen rintakehää.
Lähdin kikattaen pois huoneestani. Kävelin keittiöön jossa huomasin Jungwoon ja Doyoungin juttelemassa, Jungwoo näytti vakavalta. En ole tottunut näkemään tuntemaani ilopilleriä vakavana. Käännyin nopeasti takaisin, suuntasin omaa huonettani kohti.
"Jiu!", kuulin karjahduksen kun kävelin huoneen ohitse jonka ovi oli avoinna. Taeyongin työhuone. Nielaisin ja astuin huoneeseen sen enempää miettimättä. "Osallistut tänään illalla mun, Jungwoon, Doyoungin, Johnnyn ja Yutan kanssa keikalle, juttele tästä vaikka Yutan kanssa enemmän, en jaksa kuunnella sua just nyt.", Taeyong kertoi minulle kun olin astunut huoneeseen, olin alkamassa kyselemään tuolta jo mitä typerimpiä kysymyksiä. "Ei! Älä kyselekkään multa mitään, mene jo pois", Taeyong keskeytti minut ja käännyin huoneesta pois.
_
Istuin pakettiautossa, Yutan ja Jungwoon välissä. Johnny istui edessäni ja Doyoung tämän vierellä. Taeyong ajoi autoa edessä.
Jännitin oikeaa jalkaani, jonka takia jalkani tärisi hullun lailla. Stressasin tulevaa, hiki otsallani odotin että tumma pakettiauto pysähtyisi, tai sitten ajaisi ojaan. Auto ei kuitenkaan ajanut ojaan, vaan parkkeerasi hulppean talon eteen. Olin nähnyt tuon talon jossain ennenkin, mutten muista missä.
Minun täytyisi kävellä ovelle ja harhauttaa talossa tällä hetkellä yksin olevaa poikaa, niin minulle oli kerrottu.
Tämä olisi pojan viimmeinen ilta elossa.
Nousin yksin autosta ja kävelin asunnon ovea kohti. Käteni hikosivat entistä enemmän ja tärisivät.
En meinannut pystynyt laittaa käteäni nyrkkiin, että olisin voinut koputtaa oveen. Tein niin silti. Nyt en voi enään perääntyä.
Oven avasi todella tuttu poika. Hwang Hyunjin. Tämän miehenalun takia olen kärsinyt ties mistä, paniikkihäiriöstä, lievästä masennuksesta ja jonkinlaisesta ahdistuneisuushäiriöstä.
"Mitä helvettiä?" Kantautui pojan suusta ensimmäisenä, kohtasin tuon yllättyneet kasvot. "Miten oot täällä? Sä et tappanutkaan itseäs? Luulin kerrankin onnistuneeni jossain", Hyunjin mumisi ja katsoi edelleen järkyttyneenä minua. Pysyin vain hiljaa, jalkani tärisivät ja niin myös käteni.
En saanut suustani minkäänlaisia sanoja, en odottanut kohtaavani ihmistä jonka takia olin kärsinyt kaikin mahdollisin tavoin.
Panikointini varmasti näkyi pakettiaudolle asti.
Kuulin auton oven paukahtavan kiinni ja oletin jonkun tulevan vierelleni. "Kuka toi on? Sun kauan kadoksissa ollut veli, joka kostaa nyt mulle kaiken mitä aiheutin sulle?", Tunnistin selvän sarkasmin pojan puheessa. Tunsin olkapäälläni kämmenen ja katsahdin oikealleni, huomasin Johnnyn vierelläni.
"Anteeks poju, mut sun perheellä on jotain meille kuuluvaa." Johnny sanoi tyynesti ja nosti pistoolin keskelle miehenalun otsaa. Kuului laukaisu ja sitten kilahdus, katsoin ruumista joka makasi jo maassa verilammikossa.
Johnny kumartui maahan ja nosti hylsyn maasta. "Jiu ota sä tää", mies sanoi ja ojensi hylsyn minulle. Otin hylsyn ja seurasin miestä pidemmälle taloon. Kuulin muidenkin tulevan taloon, Jungwoo ja Doyoung siirsivät Hyunjinin ruumista sivummalle. Taeyong käveli Johnnyn kanssa syvemmälle taloon, Yuta käveli luokseni.
"Mistä sä tunnet Hwang Hyunjinin?" Yuta uteli minulta ja katsoi minua. "Oltiin samalla luokalla, ei puhuttu juuri koskaan", Valehtelin tuolle. Yuta nyökkäsi ja käveli syvemmälle taloon. "Hän oli oikea paholainen." Kuiskasin itselleni ja katsoin pojan maassa makaavaa ruumista.
Hyunjin näytti nukkuvan, mutta tuon rintakehä ei noussut tasaisesti ylös ja alas, kuten normaalisti. Kiinnitin huomiota tuon verisiin kasvoihin, pojan kasvot olivat täydellisen muotoiset ja kauniit.
"Kuinkakohan monen tytön sydän särkyy tänään?", ajattelin ääneen ja siirsin katseeni ulos.
Ulkoa kuului sireenien ääntä ja sininen valo loisti pimeässä talossa. Helvetti.
_
A/N: Heyoo!!
Halusin vaan sanoa että NCT comeback on bängeri!!!
Täs teille (hottis) Johnny<3
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
