Accept It |NCT mafia|

'018' - Good bye?

Words: 420
Date: 8/3/20

_

Kävelin Yutan perässä edelleen. Turhautuneena ja kylmissäni. Yuta ei ottanut kuuleviin korviinkaan huutojani. Hän oli vihainen, todella vihainen.

Otin muutaman juoksuaskeleen jaloillani, niin että pääsin tuon rinnalle. Tarrauduin miehen käteen.

Samalla sekunnilla olin painettuna katuseinää vasten, Yuta piti rinnuksistani kiinni.

"Mikä sua vaivaa? Miks sä päästit sen kusipään sun lähelle? Mitä sä oikein ajattelit?", Yuta kyseli ja näytti todella pelottavalta.

"En mä.. En mä tiedä..", Puheeni sammalsi alkoholin juonnin takia. Purskahdin itkuun ja katsoin Yutaan.

"Sun ei tarvi odottaa mua kotiin tänä yönä", Yuta sanoi tyynesti ja lähti kävelemään pois päin minusta. Siihen minä jäin, itkeä vollottomaan kuin mikäkin lapsi. Lyyhistyin maahan istumaan ja otin polveni halaukseen.

Tämä saisi riittää. Tahdoin lopettaa tämän paskan.

Kuulin kun nimeäni huudettiin. Se oli Jungwoo. Nostin pääni ylös ja huomasin kaukaisuudessa blondin juoksemassa minua kohti.

Blondi kyykistyi viereeni ja halasi minua, pysyimme hiljaa.

"S-Sun on kylmä.. Ota tää..", Jungwoo puhui hiljaa hennolla äänellään. Hän kietoi takkinsa ympärilleni ja silitti hiuksiani. Tuo asetti kätensä selkäni ja seinän väliin, toisen taas polvitaipeesiini. Kiedoin käteni Blondin niskan taakse.

Jungwoo lähti kantamaan minua takaisin kotiin päin. Painoin kasvoni kiinni Jungwoon olkapäähän.

_

"Ootko oikeesti varma että oot kunnossa? En haluu että sulla on paha olla...", Jungwoo seisoi ovellani.

"Oon varma, älä musta huoli..", Vastasin ja halasin miestä nopeasti. "Hyvää yötä", hän kuiskasi enkelimäisellä äänellään. Jungwoon kaunis ääni sai minut hymyilemään ja hyvästelim tuon, suljin oveni.

Viimmeiset hyvästit.

Otin paperia ja kynän. Aloin raapustamaan kirjettä. Kirjeeni alkoi sanoilla:

"Anteeksi, etten ollut vahva, niinkuin uskottelin. Lähdin tapaamaan vanhempiani. -Jiu Kim"

Jätin lapun pöydälleni.

Tunsin kuinka kyynelkanavani aukenivat. Päähäni sattui jo tämä tolkuton itkeminen. Koitin silti jaksaa, vielä hetken.

Kirjoitin vielä toisen lapun, johon laitoin NCT:n molempien asuntojen osoitteet. Sujautin lapun housujeni taskuun.

Kävelin huoneestani ulos ja kävelin alakertaan, sieltä suoraan ovelle. "Käyn viemäs ulos pari juttuu, tuun kohta" Ilmoitin ja juoksin pihalle, laitoin huppuni päähän.

_

Kävelin sillalla. Katsoin veteen jonne oli reilusti yli 20 metriä pudotusta. Olin ignorannut puhelut Taeyongilta ja Jungwoolta. Yutaa ei tuntunut edes kiinnostavan. Huokaisin.

Otin kännykkäni esiin ja yritin soittaa Yutalle. Kännykkä meni vastaajaan.

"Jos me ei nähdä enään tässä elämässä, niin nähdään toisessa. Rakastan sua", sanoin kun kuulin äänimerkin. Laskin kännykkäni maahan, laskin myös sen päälle takkini.

Kylmä tuuli puhalsi minua päin, kun kävelin kaidetta kohti. Olin kerännyt jo huomiota ohi kulkioilta.

Nousin hitaasti kaiteen toiselle puolelle, pitelin siitä vielä tiukasti kiinni ja katsoin veteen.

"Anteeksi", kuiskasin kyyneleet silmissäni itselleni ja päästin irti. Huutojen kannattelemana upposin syvälle jokeen, eikä sieltä olisi paluuta.

Näin on hyvä.

_

Loppu.

Vai onko?

_

Jatkuu.