Novellien sekamelska

Äidinkielen genrenovelli

#koulu

Word: 587

Taru neljästä tutkijasta

Nathan oli utelias nuori. Tohtorin oppipoikana se oli hyvä asia, niin kauan kuin uteliaisuus keskittyi käsillä oleviin asioihin. Juuri nyt hän kuitenkin koki uteliaisuutta historiaan. Hän oli aikaisemmin kuullut tohtori Jeffreyn, hänen opettajansa, puhuvan menneistä ajoista jonkun kanssa. Se ei muuten olisi häntä kiinnostanut, mutta aiheena oli ollut Kharven metsä. Metsä, joka oli vuosikymmeniä sitten suljettu kaikilta sen vaarallisuuden takia. Monet eivät tienneet mitä kaikkea sen siimeksissä piileksii, eivätkä ne, jotka tiesivät, halunneet sitä kertoa.

Kun Jeffrey sitten vihdoin saapui työhuoneeseensa, Nathan oli heti alkanut kyselemään Kharven metsästä. Hetki kului hiljaisuudessa ja sitten tohtori huokaisi syvään. "No et sinä kuitenkaan hiljene ellen kerro jotain", hän totesi, ja viittoi Nathania istumaan tuolille, samalla kun itse suuntasi omalleen. Nathan hymyili samalla kun istuutui, eikä hän malttanut odottaa tarinan alkamista.

"Noin vuonna 387, neljä tutkijaa halusi tutkia Kharvea. Kukaan muu ei aikaisemmin sinne ole mennyt, sillä kaikki huhut pitivät läheisen kylän asukkaat poissa metsästä. Sanottiin, että kerran kuussa joku kuitenkin katosi kylästä jälkiä jättämättä, eikä tätä löydetty ennen kuin kaksi viikkoa oli kulunut. Yksikään kadonneista ei kylläkään palannut elossa. Se ei silti tutkijoita hetkauttanut. He olivat aikaisemmin työskennelleet monien eri otuksien ja hirviöiden kanssa, ja siinä he vielä olivat täysissä voimissaan, vaikkakin yhdeltä puuttui muutama sormi ja toisella ei ollut toista silmää. Niinpä he astelivat Kharven metsään varustautuneina, muttei lainkaan henkisesti valmistautuneina. He eivät ikinä kertoneet ensimmäisestä päivästään, mutta sen tiedämme, että kukaan heistä ei uskaltanut nukkua silmäystäkään koko aikanaan metsässä. Se mitä he näkivät, on mysteeri", Jeffrey kertoi.

"Keitä tutkijat olivat?" Nathan kysyi, mutta tohtori sanoi, ettei kukaan muista heidän nimiään. Ennen kuin Nathan ehti kysyä sen enempää kysymyksiä, tohtori jo jatkoi: "Huhutaan, että he seikkailivat metsässä muutaman kuukauden. Monet kuitenkin epäilevät, ettei aikaa kulunut kuin korkeintaan kolme viikkoa. Tutkijat kertoivat nähneensä monen laisia olentoja, joita he ennen eivät olleet nähneet. Eivät koko pitkäaikaisten uriensa aikana." Tämä herätti taas lisää kysymyksiä Nathanissa.

"Minkälaisia olentoja?" oli se, mitä hän onnistui kysymään hämmästyksissään. Jeffrey ei heti vastannut. "Sanotaan, että siellä oli jättimäisiä hämähäkkejä, monen kokoisia ja näköisiä myrkyllisiä itikoita, jotain isoja olentoja, joista saattoi nähdä vain kiiluvat silmät keskellä yötä ja niiden läsnäolon tunsi koko kehossa, eikä tietenkään saa unohtaa sitä huhua, että metsässä olisi vaellellut niiden kadonneiden kyläläisten henkiä. Sehän tietenkin on vain huhu, mutta se ei tarkoita, etteikö se voisi olla totta", tohtori sitten vastasi ja kiersi katsettaan ympäri huonetta.

"Uskotko sinä siihen?" Nathan kysyi uteliaana, saaden Jeffreyn katsomaan hänen suuntaansa. Hetken pohdinnan jälkeen mies vastasi: "En tiedä. Voin uskoa, jos saan käsiini kunnollisia ja pitäviä todisteita.." Sitten hän jatkoi tarinaa. "Kun tutkijat viimeinkin astuivat metsästä ulos, he saman tien suuntasivat tiensä kohti kylää. Ihmiset eivät kysyneet heiltä mitään, kun he astuivat temppeliin. Pappi ei ikinä kertonut kenellekään, mitä niiden tuntien aikana puhuttiin, mutta oletetaan, että hän siunasi tutkijat." Nathan rypisti kulmakarvojaan.

"Miksi pappi olisi muka siunannut heidät?" hän kysyi. Nathan ei ikinä ollut ollut kovin uskonnollinen poika. Jeffrey hymyili ennen kuin sanoi: "Menneinä aikoina uskottiin, että papin siunaus estää paholaisen läsnäolon. Metsäretken jälkeen tutkijat uskoivat, että kaikki se pahuus mihin he olivat törmänneet, olisi kutsunut paholaisen heitä piinaamaan. Kuitenkin näiden tapahtumien jälkeen Kharven metsä suljettiin kaikilta, ja lähikylän ihmiset muuttivat kauemmas metsän laidasta. Muistutan vielä, kaikki tämä on vain huhua ja tarinaa, en voi sitä sinulle millään lailla todistaa." Nathan nyökkäsi ja kiitti tarinasta, ennen kuin siirtyi omalle työpisteelleen, jotta voisi jatkaa projektiaan. Ennen sitä hän kuitenkin vilkaisi seinällä olevaa maisemakuvaa Kharvenin metsästä, ja oli valmis vannomaan, että näki neljän hahmon kävelevän metsän siimekseen ennen katoamista. Ja sitten kuva oli aivan normaali.