Verinen tassunjälki

3.

Saatuani Mikaelilta kehotuksen ottaa tämän illan rauhallisesti, päätän kysyä Alexia seurakseni. Tiedän, ettei hänellä ole parempaakaan tekemistä.

Löydän pojan yläkerran huoneestaan pukeutumassa. Hän vetää juuri hupparia ylleen, ja ovelta silmääni osuu hänen täydelliset vatsalihaksensa. Tuo keho on kadehtimisen arvoinen - niin ihmissusille kuin ihan ihmisillekin.

Liian nopeasti näytelmä loppuu, kun Alex saa paidan ylleen ja huomaa minut ovensuussa. Hän hymyilee ja nostaa toista kulmaansa minulle.
"Stalkkaatko sinä minua?"

"Joo, se on tosi paha tapa" ,vitsailen ja menen istumaan pojan sängylle.
Hän istahtaa toisella puolelle ja tutkii minua kauniilla silmillään.
Näytän varmaan hirveältä. En ole peseytynyt, enkä käytä edes meikkiä. Silti olen ainoa ihminen täällä, ja vielä nainen. Ehkä voin ottaa ulkonäköni puolesta rennosti, ei ainakaan ole kilpailua.

"No, mitä sinulla on mielessä?" ,Alex kysyy ja hymyilee toisella suupielellään.
Parennan asentoani ja ehdotan:
"Mennään uimaan."

Hetken poika katsoo minua kuin hullua, sitten naurahtaa lempeästi.
"Juurihan isä käski sinun ottaa rauhallisesti. Ensimmäinen asia, mikä tulee mieleesi, on uiminen?"
Nyökkään nyt itsevarmempana. Tiedän hänen suostuvan.
"Tässä on ihan lähellä se järvi.. Ja sinähän voit pitää huolta, ettei minulle käy mitään" ,sanon ja hymyilen voittajana. Ei hän voisi tuohon kieltäytyä, hänhän haluaa aina auttaa minua. Sitä paitsi, uimisen ja veden sanotaan auttavan kipuihin. Miksi se ei sitten auttaisi haavoihin?
Ja niinhän Alex sitten suostuukin mahtavaan ideaani.

Minä haen pojan huonetta vastapäätä olevasta huoneestani mustan kokouimapukuni ja pyyhkeen, ja sitten menen alakertaan odottamaan Alexia.

En ole uinut kesän jälkeen kertaakaan. Voisi luulla, ettei marraskuussa pysty uimaan. Tiedän, että se tänään olisi mahdotonta, jollei minulla olisi Alexia. Hän on ihmissusi, joka tekee hänen kehostaan periaatteessa lämpöpatterin. Niin kauan, kun olen hänen lähellään, pysyn lämpimänä. Helppoa.

•

Yö laskeutuu, ja me saavumme metsän kätkemän järven rannalle.

"..Kaunista" ,totean hiljaa.
Alex tarttuu käteeni ja johdattaa minut veden äärelle.
Silloin otan talvitakkini ja farkkuni pois ja seison uimapuvussani täristen Alexin edessä. Pidättelen hampaitani kalisemasta yhteen.
"Amado, olet säteilevä" ,Alex huokaisee katsoessaan minua.
Minä pyöräytän silmiäni ja odotan, että hänkin ottaa päällysvaatteensa pois.
Alexin uimahousut ovat oranssit, ja niissä on valkoisia tähtiä. Ne ovat suloiset.
"Alex?" ,kysyn täristen yhä enemmän.
Hän hymähtää kysyvästi ja astuu lähemmäksi minua.
"Voitko pidellä minua? Alkaa olla aika kylmä.."

Parin millisekunnin ajan hän epäröi, mutta sitten tulee luokseni ja kietoo kätensä ympärilleni. Minä teen samoin, ja tunnen heti lämmön virtaavan suoniini.
"Voidaanko vaan jäädä tähän?" ,huokaisen onnesta.
Alex tuhahtaa.
"Itsehän sinä halusit uimaan. Mennään" ,hän sanoo ja lähtee kävelemään veteen.
Minä, yhä kiinni pojassa, astun hänen mukanaan. Ensimmäinen askel veteen saa minut toivomaan olevani samaa rotua Alexin kanssa; vesi on hyytävää.
"Pärjäätkö?" ,poika varmistelee, kun me menemme syvemmälle.
Nyökkään, mutta joudun todella painautumaan hänen kehoaan vasten.
Tämä oli kyllä hulluin idea vähään aikaan.

Pian vettä on jo hartioihin asti, ja siinä vaiheessa minä pysähdyn. Alexille tämä ei ole vielä syvää, vesi ulottuu vasta vähän yli hänen navan.
"En pysty menemään pidemmälle" ,sanon kohmeisena.
Poika katsoo minua, jolloin katseemme kohtaa. Hymyilen hänelle, vaikka tunnenkin naamani olevan niin jäässä, etten kohta tunne nenänpäätäni.
"Minä keksin" ,Alex sanoo ja nappaa minut syliinsä.
En ehdi edes reagoida, kun olen jo hänen olkapäidensä korkeudella. Silloin poika pystyy laskeutumaan vieläkin syvemmälle veteen, samalla kun minä kiedon käteni hänen kaulansa ympärille ja painan kaikki lihakseni hänen yhä lämmintä kehoaan vasten.

Viimein Alex pysähtyy. Hetken olemme paikallaan, kunnes tämän suusta tulee:
"Ronja.. Minun on kerrottava jotain."
Hampaani tärisevät, kun vastaan:
"Kerro vain."
Poika tuntuu puristavan käsiään selkäni ympärillä.
"Minä pidän sinusta."

Hampaani lopettavan tärisemästä.
Hetkeen en tajua, mitä hän juuri sanoi. Se tuntuu niin oudolta, kun se tuli hänen suustaan.
Vaikka olen aivan jäässä, nojaan irti Alexista niin, että katsomme toisiamme silmiin.
Näen, kuinka hän odottaa minun vastaavan jotakin. Hänen kirkkaat silmänsä loistavat kuunvalossa.

"Samoin" ,kuiskaan niin hiljaa, että sen kuulee vain parin sentin päästä. Onneksi Alex on niin lähellä.
Ja suloinen onnen hymy lävähtää hänen kasvoilleeen.
"Mahtavaa, todella" ,hän sanoo ja jännitys purkautuu hänen kehostaan pienenä henkäyksenä.
Katson poikaa silmiin, ja kerrankin elämässäni uskallan tehdä sen, mikä siinä tilanteessa tuntuu oikealta:
Painan kylmät huuleni hänen omiaan vasten.
Tunnen, kuinka hän hämmästyy, mutta sitten vastaa suudelmaan.

Kyseessä on ensisuudelmani, enkä tule koskaan unohtamaan sitä hetkeä.

Lopetamme vasta silloin, kun minä tunnen kaulallani kylmän tunteen. Tuntuu, kuin se alkaisi oikeasti jäätyä.
Sanon siitä Alexille, joka painaa heti minut itseään vasten. Sitten hän lähtee nousemaan vedestä. Minä suutelen pojan kaulaa hellästi ja painan sitten poskeni hänen olkapäälleen ja katselen ympäröivää metsää.
Minulla on hyvä olla hänen otteessaan.

•

Onnistumme hiipimään keskellä yötä takaisin kotiin, vaikkakin olemme jäädä kiinni Tuomakselle, joka poistuu talosta. Menemme piiloon portaiden taakse, eikä hän huomaa meitä. Hänen moottoripyöränsä ääni kuuluu, ja pian tämä onkin poissa. Minua ei tippaakaan kiinnosta, mitä hän tekee keskellä yötä, koska vieressäni on tuo täydellinen ihminen. Siis, ihmissusi.

Minä astun Alexin perässä hänen huoneeseensa ja suljen oven äänettömästi perässäni.
Me olemme yhä märkiä, minun vaatteeni tosin ovat jäässä. Onneksi Alex tajusi palata niin pian, muuten olisi voinut käydä huonosti. Pakko se on myöntää, tuo idea ei ollut kovinkaan hyvä. Mutta sen ansiosta tiedän, että Alex pitää minusta.

"Minun on pakko riisua nämä pois, ei ne muuten kuivu.." ,kuiskaan Alexille ja alan ottaa vaatteita yltäni.
Hän näyttää hieman kiusalliselta, mutta ottaa sitten omatkin farkkunsa pois ja kiipeää alusvaatteisillaan toiselle puolelle sänkyään. Hän vetää peiton ylleen ja katselee, kun minä riisuudun. Tässä vaiheessa se ei edes häiritse, on hän minut alastikin nähnyt. Ja kiitos tämän päivän, niin minä myös hänet. Ei mitään uutta täällä siis.

Jätän kuitenkin päälleni rintaliiviit ja alushousut, vaikkakin ne ovat kosteat. Ihan vain mukavuuden vuoksi.
"Vau.." ,Alex huokaisee, kun minä otan pyyhkeen hänen kaapistaan.
Väläytän hänelle viekkaan katseen, mutta kiedon sitten pyyhkeen ympärilleni.

Kiipeän sänkyyn Alexin viereen, ja hän nostaa peiton yllemme kaulaan asti. Minä saan ihanasti lämpöä pojan kehosta, ja tunnen olevani täysin turvassa hänen kainalossaan.
Hetken me olemme hiljaa ja katselemme vain kattoa.

Sitten Alex kuiskaa:
"Mitä seuraavaksi tapahtuu?"

"Me nukutaan" ,vastaan.

Poika tuhahtaa ja tarkentaa:
"Eikun meidän välillä. Kerrotaanko me muille?"

Mietin sitä hetken. Mikael tai Tuomas ei olisi hirveän iloisia siitä, mutta muut olisivat varmaan ihan fine asian kanssa.

"Joo, se on varmaan parasta."

Nostan pääni pojan rinnalta ja leikin hänen silkkisillä hiuksillaan hetken. Ne ovat yhtä pehmeät kuin hänen susinturkkinsa.
"Onneksi olet siinä" ,Alex sanoo yhtäkkiä.
Minä katson häntä hämmästyneenä hänen tunteisuullisuudestaan, mutta hymyilen kuitenkin.
"Samoin, Alex."

Me suutelemme, ja tällä kertaa se tuntuu helpommalta. Tuntuu, kuin välillämme olisi enemmän ymmärrystä.
Me tunnemme toisemme läpikotaisin ja tiedämme, että pidämme toisistamme todella paljon. Ja se tunne on hurjan ihana.