Drarry - Sinä (FIN)

Harry

Katsoin harmaisiin silmiin katkerien väreiden iskiessä lävitseni. Harmaisiin silmiin, joiden intensiivinen tuijotus kertoi tarinaa elämästä rakkauden vuoksi menetetystä menneisyydestä ja optimistisista tulevaisuudentoiveista. Tunsin Dracon kämmenen painautuneena käsivarttani vasten, aivan kuin tämä olisi sanattomsti anellut minua pysymään paikallani. Tunsin rakkautta, kyllä, tunsin sen aina varpaista hiuksiini asti. Mutta en voinut mitään sille, että tällä hetkellä katse, joka paloi Dracon silmissä, vilpittömien tunteiden ja katumattomuuden katse, ei ollut minun katseeni peilikuva.

Kyllä, minä rakastin häntä. Niin paljon, että olin juuri kävellyt pois kaikesta tutusta ja turvallisesta hänen vuokseen. Mutta silti, vaikken niin ollutkaan aiemmin tuntenut, en voinut mitään sille, että tällä hetkellä paniikki alkoi hitaasti vallata minua. Sinä teit sen jo, et voi sille mitään enää, kaikki joita rakastat, vihaavat sinua, etkä saa heitä enää takaisin. Teitkö sinä oikeasti sen kaiken vain yhden miehen vuoksi? Annoitko pois koko elämäsi vain Dracon tähden?

Halusin lyödä jotakin. Kaikista eniten minua itseäni. Kaikki tämä taistelu, piilottelu ja tukahduttaminen oli nyt ohi - kaiken piti olla hyvin. Mutta silti, kun siihen vihdoin oli tilaisuus, en voinut olla onnellinen. Ron, Ginny, Hermione, Molly ja Arthur Weasley, lapseni. Vaikka äsken oli tuntunutkin niin helpolta vain unohtaa heidät kaikki, ei se tuntunut siltä enää. Mitä Draco Malfoy on koskaan tehnyt, verrattuna kaikkiin heihin muihin, joka saa sinut valitsemaan hänet?

Ei hitto. Olin vaikea ihminen. Sinä rakastat häntä. Jos ne muut eivät voi hyväksyä sitä, se on heidän oma vikansa. Mutta... Ronin kylmä katse syöksyi takaisin silmilleni. Ginnyn lopulliset sanat. Sieluni silmin näin pettymyksen kuvastuvan myös Ginnyn ja Ronin vanhempien kasvoilta. Vuosien varrella heistä oli tullut minulle hyvin läheisiä, sellaisia, jollaisia minun vanhempani olisivat voineet olla minulle. Se kaikki oli nyt poissa, kiitos Dracon idioottimaisten silmien, tavan, jolla tämän suu kaartui aitoon, kaikki paikat lämmittävään hymyyn, tämän pehmeiden käsien kosketuksen ja persoonallisuuden, jonka mies näytti vain ani harvoille.

Suljin silmäni, rentoutin kasvojeni tiukat piirteet. Hengitin sisään, hengitin ulos, ja vaikka olin vannonut niitä vastaan, tunsin katkeransuloiset kyynelet poskillani. Miksi maailman piti olla sellainen - miksi minun oli pakko valita joko rakkaus tai kaikki muu?
"En..." aloitin hiljaisella äänellä, mutta sanat juuttuivat kurkkuuni.

"Et mitä?" Draco kysyi lempeästi. Hänen kätensä siirtyi kyynärtaipeesta olkapäälleni, ja aistin kuinka hän yritti tavoittaa katsettani. "Harry, sinä tiedät kai, että voit puhua minulle."

Pohjoistuuli sekoitti hiuksiani ja kuivatti kyyneleeni. Avasin silmäni ja katsoin Dracoa. "En ole varma, oliko tämä oikea ratkaisu."

Tunsin käden olkapäälläni puristuvan tiukemmin sitä vasten. Dracon silmät olivat levittyneet suuremmiksi, vaikka hän selvästi yrittikin peitellä niistä paistavaa järkytystä. Hänen huulensa yrittivät tapailla sanoja. "Mutta... sinä... mitä sinä tarkoitat?"

Astuin askelen taaksepäin, vain todistaakseni, kuinka Dracon hartiat valahtivat alemmaksi silkasta epätoivosta.
"Tarkoitan", sanoin, "että haluan aikaa. Haluan korjata rikkuneita asioita, ennen kuin voin alkaa rakastaa sinua vilpittömästi."

Nyt näin kyyneleiden ilmestyvän myös Dracon poskille, ja tunsin itseni hirviöksi. Miksen voinut vain tyytyä siihen, mitä olin saanut - eli kaikkeen, jota olin sydämestäni toivonut monen tuskaisen vuosikymmenen ajan?

"Minä rakastan sinua, Harry, minä rakastan sinua niin paljon", Draco sanoi tärisevällä äänellä, "olen niin pahoillani kaikesta siitä, mitä tein. Vihaan itseäni sen vuoksi joka ikinen päivä."

Astuin taas askelen lähemmäs Dracoa, niin, että nyt pystyin lähes tuntemaan hänen hengityksensä ihollani. "Minäkin rakastan sinua", sanoin painaessani huuleni kevyesti Dracon tutuille huulille, jotka sopivat omiani vasten täydellisesti. Kehoni tunsi Dracon kehon, se asettui toista vasten niin kuin meidät olisi luotu toisillemme. Silitin hänen kylmiä, pehmeitä hiuksiaan. En halunnut päästää irti. Mutta juuri nyt minun oli pakko. Erkanin Dracosta, vaikka tunsinkin tämän kaipaavan lisää. Lisää lämpöäni, läheisyyden ja rakkauden antamaa lohtua.

"Minä rakastan sinua ja juuri siksi minun on pakko olla hetki erillään sinusta. Korjatakseni kaiken, ettei meidän tarvitse rakastua rikkinäisessä maailmassa."