Psyko || Taekook

10.

Hetken tuntui, kuin koko huone olisi pidättänyt hengitystään. Taehyung ja Jungkook tuijottivat toisiaan ja Taehyung pyyhki nopeasti kyyneleiden täyttämiä silmiään ja nieleskeli nyyhkäisyjään alas. Huoneen ulkopuolelta kuului yhä muiden huutoja ja huhuilua. Jungkook pudisteli päätään kuin heräten transsista.

"Hän on täällä", Jungkook huusi sitten käytävällä hätäileville Namjoonille, Hoseokille ja Yoongille. Hetkeen käytävältä ei kuulunut mitään, kunnes aiemmat huutelut muuttuivat hiljaiseksi puheeksi, jonka sanoja Taehyung ei voinut erottaa. Vaikutti kuitenkin siltä, että kolmikko päätti poistua paikalta luultavasti ajatellen Jungkookin pystyvän hoitelemaan Taehyungin.

Taehyung ei tiennyt pitäisikö hänen olla loukkaantunut että loput rikolliset ajattelivat Taehyungin olevan liian heikko Jungkookia vastaan, vai helpottunut etteivät he olleet raahanneet häntä ulos huoneesta ja tehneet kuka tietää mitä.

Taehyung ei kuitenkaan ehtinyt pohtia asiaa kauan, sillä hän tajusi Jungkookin yhä tuijottavan häntä. Taehyung tajusi myös näyttävänsä luultavasti säälittävältä, silmät punaisina itkemisestä. Jungkook näytti kuin ei olisi tiennyt mitä tehdä.

Kun Taehyung hetken kuluttua sai nyyhkytyksensä edes hieman parempaan hallintaan, Jungkook käveli varovasti lähemmäs. Kun hän oli aivan Taehyungin edessä, hän kyykistyi hitaasti niin, että oli samalla tasolla Taehyungin kanssa joka istui yhä lattialla oveen nojaten. Jostain syystä Taehyung ei edes tuntenut pelkoa, hän jännittyi vain hieman. Jungkookin katseella tuntui olevan jonkinlainen rauhoittava vaikutus.

Kun Jungkook kurotti hitaasti kättään, Taehyung pysyi vain paikoillaan uskaltamatta melkein hengittää, mutta häntä ei pelottanut. Ja kun Jungkookin käsi laskeutui Taehyungin poskelle, Taehyungia ei yhäkään pelottanut. Edes se, kun Jungkook pyyhkäisi pehmeästi peukalollaan Taehyungin poskelle pudonneita kyyneleitä, ei pelottanut Taehyungia. Hän huomasi jopa jännityksensä häipyneen. Tiedostamattaan hän oli nojautunut Jungkookin kättä vasten ja hänen vartalonsa oli rentoutunut.

Jungkook jatkoi varovasti Taehyungin kyyneleiden pyyhkimistä kunnes niitä ei enää tippunut. Kun Jungkook viimein veti kätensä takaisin Taehyung tajusi miten lähekkäin he oikeastaan olivat. Hän punastui korviaan myöten ja niiskahti kerran, pyyhkien jo kuivia silmiään vain välttääkseen katsomasta Jungkookia.

"Hei...", Jungkook aloitti varovaisesti matalalla äänellä.

"Taehyung", Taehyung sanoi hetken mielijohteesta, keskeyttäen Jungkookin. Sitten hän punastui tajutessaan miten typerältä kuulosti ilmoittaessaan vain yhtäkkiä nimensä. Viimein hän laski kätensä kasvoiltaan kohdatakseen Jungkookin tummat silmät, joiden katse oli hämmentynyt.

"Nimeni on Taehyung", Taehyung jatkoi. Hän ei ollut vielä kertonut nimeään kellekään rikollisista, vaikka he varmasti olivat saaneet sen selville jostain muusta lähteestä. Silti Taehyungista tuntui väärältä olla kertomatta sitä Jungkookille.

"Taehyung", Jungkook toisti hitaasti. Pieni hymy nyki hänen huulillaan.

Taehyung nielaisi ja nyökkäsi, tuntien itsensä haavoittuvaiseksi Jungkookin katseen alla.

"Kaunis", Jungkook sanoi. Hänen katseensa oli niin syvä, että Taehyung punastui. "Siis nimi! Kaunis nimi", Jungkook lisäsi äkkiä ja Taehyung luuli näkevänsä pienen punan leviävän myös hänen kasvoilleen.

"Kiitos", Taehyung vastasi tietäen yhä kuulostavansa typerältä. Hän palasi Jungkookin katseen välttelyyn tuntien olonsa yhtäkkiä hieman kiusaantuneeksi. Jungkook nousi seisomaan ja peruutti kauemmas Taehyungista antaen hänellekin tilaa nousta ylös lattialta.

Kun Taehyung pääsi ylös ja seisoi kiusaantuneena Jungkookin edessä, Jungkook puhui: "Haluatko", Jungkook nielaisi, "haluatko nenäliinan?"

Taehyung räpäytti silmiään, kunnes hänen huulensa kääntyivät väistämättä ylöspäin ja hän pärskähti.

...ja alkoi nauraa niin, että kyyneleet jotka valuivat hänen silmistään johtuivat tällä kertaa nauramisesta.

Jungkook kurtisti kulmiaan hämmentyneen näköisenä. Taehyung ei voinut lopettaa nauramista ja viimein myös Jungkook hymähti.

"Mikä on niin hauskaa?" Jungkook kysyi.

"Istuit juuri lattialla pyyhkimässä kyyneleitäni, ja vasta nyt keksit tarjota nenäliinaa?" Taehyung kysyi nauraen ja pyyhki samalla turvonneita silmiään. Kenen tahansa ulkopuolisen silmissä hän olisi luultavasti näyttänyt hullulta seistessään siinä selvästi itkeneenä, mutta nyt nauraen niin ettei meinannut saada happea.

Ehkä Taehyung oli hieman hysteerinen, tai vähintäänkin väsynyt.

Jungkookia ei näyttänyt haittaavan, sillä hän oli yhtynyt nauruun. Kun Taehyung viimein rauhoittui ja sai hengityksensä tasaantumaan, hänen oli pakko istua huoneessa olevalle sängylle peläten muuten jalkojensa pettävän.

Tämä oli vasta ensimmäinen kokonainen päivä minälie panttivankina tässä talossa, mutta Taehyungista tuntui kuin olisi kulunut viikkoja. Päivän aikana oli ehtinyt tapahtua enemmän asioita kuin Taehyung pystyi laskea, joten hän oli syystäkin väsynyt. Niinpä se ei tullut yllätyksenä, kun suuri haukotus karkasi hänen suustaan.

"Haluatko mennä nukkumaan?" Jungkook kysyi ja Taehyung hätkähti. Kello ei voinut vielä olla edes paljon ja ulkonakin vasta hämärsi, mutta nukkuminen kuulosti kieltämättä ihanalta.

"Haluan nähdä Jiminin", Taehyung mutisi, mutta sanojen takana ei ollut läheskään niin paljon voimaa kuin silloin, kun hän oli vaatinut samaa Yoongilta.

Jungkook hieroi niskaansa ja samalla hänen T-paitansa nousi sen verran, että hänen kylkeään pitkin kulkeva arpi vilahti.

"Olet varmasti jo väsynyt, ja niin on varmaan Jiminkin. Kävisikö huomenna?" Jungkook vastasi, selvästi yrittäen olla sovitteleva ettei Taehyung saisi toista tunnepurkausta.

Taehyung ei jaksanut alkaa väittää vastaan, joten hän vain nyökkäsi hitaasti. Jungkook näytti helpottuneelta.

"Mutta sinun täytyy luvata, että pääsen hänen luokseen heti aamusta", Taehyung sanoi.

"Lupaan", Jungkook vastasi heti ja ojensi pikkurilliään Taehyungille. Taehyung hymähti lapselliselle eleelle, mutta kietoi pikkurillinsä Jungkookin oman ympärille lupauksen merkiksi. Sitten Taehyung kaatui istuma-asennosta sängylle makaamaan ja sulki silmänsä. Nukkuminen kuulosti ihanalta, vaikka tämä sänky olisikin jo kolmas tuntematon sänky päivän sisällä, jossa Taehyung tulisi nukkumaan. Mutta mitä väliä sillä enää oikeastaan oli?

"Haluatko käydä suihkussa ennen kuin nukahdat?" Jungkookin ääni kysyi. Taehyung avasi silmänsä ja tuijotti kattoon. Nukahtaminen kuulosti ihanalta, mutta myös suihku kuulosti houkutteleva.

Uusi haukotus pääsi Taehyungin suusta ja se päätyi ratkaisemaan asian. Suihku voisi odottaa.

"Nukun mielummin", Taehyung mutisi ennen kuin sulki silmänsä uudestaan ja kääntyi kyljelleen etsien mukavaa asentoa. Hän kuuli vielä Jungkookin hymähtävän, ennen kuin väsymys otti vallan ja hän nukahti.

——————

A/n: heii kitti kun luit!! taas meni yli kuukaus et sain uuen luvun julkastua ja tääki on aika lyhyt :D

mut toivottavasti tykkäsit silti, mulla kestää vähän aikaa kirjottaa tätä koska en oo sunnitellu tän juonta etukäteen kovin hyvin

mut nähään ens luvussa! <3