Psyko || Taekook

13.

Kun Jungkookin ote Taehyungin ranteesta ei tuntunut löystyvän, Taehyung jälleen kerran riuhtaisi kätensä irti ja pysähtyi keskelle käytävää, johon Jungkook oli hänet perässään kuljettanut.

"Et voi aina vain raahata minua perässäsi! Minulla ja Jiminillä oli keskustelu kesken", Taehyung huudahti.

Jungkook jäykistyi, mutta ei kääntynyt ympäri katsomaan Taehyungia.

"Miksi en voisi?" Jungkook sanoi sitten hiljaa. Taehyungin suu lähes valahti auki. Jungkook ei ollut puhunut niin kylmästi vielä kertaakaan, ja se sai Taehyungin tuntemaan itsensä levottomaksi. Toisaalta hän ei myöskään keksinyt kysymykseen mitään vastausta.

Jungkook kääntyi ympäri ja kohotti kulmaansa tavalla, joka olisi saanut hänet näyttämään hyvin komealta ellei Taehyung olisi ollut niin hermostunut.

"Minähän olen kidnappaajasi, muistatko? Joten miksi en voisi raahata sinua perässäni, eikö se oikeastaan ole mitä kidnappaajat tekevät?" Jungkook kysyi. Taehyung tunsi itsensä hyvin pieneksi miehen katseen alla. Hän avasi suunsa, mutta ei saanut sanaakaan ulos.

Jungkook astui lähemmäs ja katsoi Taehyungia muka aidosti kysyvästi. Taehyung kuitenkin näki Jungkookin ilmeen pinnan läpi ja tiesi tämän vain pilkkaavan häntä. Taehyung nielaisi palan, joka hänen kurkkuunsa oli noussut.

"Nytkö päätät pysyä hiljaa? Sinulla vaikutti olevan paljon sanottavaa Jiminille", Jungkook jatkoi, aivan kuin olisi päässyt vauhtiin. Hän astui koko ajan lähemmäs Taehyungia, ja Taehyungilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin peruuttaa. Taehyung myös tiesi seinän tulevan väistämättä vastaan, mutta se tapahtui aiemmin kuin hän osasi odottaa. Hän henkäisi hänen selkänsä osuessa vasten käytävän seinää.

Jungkook painoi kätensä vasten seinää Taehyungin pään vierelle ja kumartui tämän korvan viereen.

"Muistatko", Jungkook kuiskasi, "kun huusit Jiminille, että vihaat minua?"

Jungkookin lämmin hengitys tuntui hänen korvansa juurella. Taehyung lähes pidätti omaansa. Hän ei vieläkään saanut sanaakaan suustaan.

"Toivon sinun hyväksesi, etten joudu antamaan sinulle oikeaa syytä vihata minua", Jungkook jatkoi hiljaa Taehyungin korvaan kuiskaten.

Taehyung henkäisi ja työnsi kaikella voimallaan vasten Jungkookin rintaa. Vaikkei työntö todellisuudessa ollut kovin vahva, Jungkook hoiperteli yllätyksestä muutaman askeleen taaksepäin.

"Ä– älä koske minuun!" Taehyung huohotti ja hänen silmänsä poukkoilivat ympäri käytävää yrittäen löytää pakoreittiä. Kun sellaista ei löytynyt, hänen kauhunsa vain kasvoi ja ennen kuin hän ehti huomatakkaan, hänen huulensa alkoi väpättää ja kyynel karkasi hänen silmäkulmastaan.

Jungkookin kasvot olivat olleet ilmeettömät,  mutta katsoessaan häntä Taehyung oli näkevinään jonkin tunteen välähtävän Jungkookin silmissä.

"Taehyu–", Jungkook aloitti ja kurotti varovasti kohti nyyhkyttävää Taehyungia.

"Älä koske minuun!" Taehyung huusi uudestaan, ja tällä kertaa hänen äänensä ei vapissut yhtä paljon kuin ensimmäisellä kerralla.

Jungkook nykäisi kätensä takaisin aivan kuin olisi saanut sähköiskun ja juuri silloin Taehyung kuuli juoksuaskelia käytävältä.

Jimin saapui huohottaen paikalle ja asetti itsensä Jungkookin ja Taehyungin väliin osoittaen terveen kätensä etusormella Jungkookia uhkaavasti.

"Jos otat askeleenkin eteenpäin niin vannon, että olet kuollut", Jimin huusi hänelle. Jimin oli lyhyempi ja muutenkin pienempi kuin Jungkook, mutta juuri silloin hän todella näytti siltä kuin olisi voinut vahingoittaa miestä.