Psyko || Taekook

12.

Oli hyvin omituista istua ruokapöydässä kidnappaajansa kanssa. Oikeastaan kahden kidnappaajan kanssa, koska Jungkookin lisäksi heidän seuraansa oli liittynyt Jin. Ruokailu yhdessä tuntui jotenkin kotimaiselta, eikä Taehyung tiennyt mitä hänen olisi pitänyt siitä ajatella.

"Onko se hyvää? Laitoin tavallista enemmän suolaa", Jin rikkoi ruokapöydässä vallitsevan hiljaisuuden.

Taehyung oli viimeksi kuullut Jinin puhuvan, kun hän oli ollut Jiminin luona. Ja se vierailu oli päättynyt siihen, että Jin piikitti Taehyungia kaulaan. Taehyung nosti katseensa ruoastaan, jota oli tuskin syönyt. Jin tuijotti häntä odottavasti, ja Taehyung tajusi kysymyksen olleen osoitettu hänelle.

"Ihan hyvää", Taehyung mutisi vastaukseksi ja laski katseensa takaisin lähes täyteen lautaseensa. Hän ei varmasti kuulostanut kovin vakuuttavalta. Ennen kuin tilanne ehti muuttua liian kiusalliseksi, Jungkook puhui.

"Miten Jimin voi?"

Siihen kysymykseen myös Taehyung halusi tietää vastauksen. Nyt oli hänen vuoronsa katsoa Jiniä odottavasti.

"Hyvin! Hänen olkapäänsä on vielä arka, mutta hänen vointinsa on selvästi parempi ja kipuja tuskin on", Jin aloitti, selvästi helpottuneena uudesta puheenaiheesta. "Jimin ja Yoongi tulevat hyvin toimeen", Jin lisäsi. Hän näytti kuitenkin heti sen sanottuaan tajuavan virheensä, ja katsoi Taehyungia silmät suurina.

Taehyung kuitenkin veti syvään henkeä ja peitti reaktionsa. Hän ei voinut ymmärtää, miten Jimin voisi tulla toimeen häntä ampuneen miehen kanssa. Taehyung ei kuitenkaan aikonut hermostua, koska se ei aikaisemminkaan ollut johtanut mihinkään hyvään. Hän pakotti itsensä haarukoimaan itse asiassa yllättävän hyvää ruokaa suuhunsa ja vältteli samalla Jinin tai Jungkookin katseita.

"Mennäänkö?" Jungkook kysyi ja Taehyung nosti katseensa lautasestaan jota oli jäänyt ajatuksissaan tuijottamaan. Taehyung tajusi Jungkookin tarkoittavan Jiminin luo menemistä ja hän nyökkäsi innokkaasti. Jungkook hymyili Taehyungin innostukselle. Taehyung ei ollut tottunut näkemään niin pehmeää ilmettä kidnappaajansa kasvoilla ja hän lähes punastui, eikä voinut estää pienen hymyn nousemista myös omille huulilleen. Jin hymähti ja Taehyung tajusi tämän katselevan. Silloin Taehyung oikeasti punastui ja mumisi jotain Jiministä nousten nopeasti seisomaan. Hän tarttui ajattelemattaan kiinni Jungkookin tatuoiden täyttämästä käsivarresta ja alkoi vetää tätä ulos ruokailuhuoneesta.

Jinin hiljainen nauru kaikui heidän perässään. Taehyung pysähtyi käytävän varrella tajutessaan, ettei hänellä oikeastaan ollut hajuakaan siitä, missä sairaalahuone oikein sijaitsi. Samaan aikaan hän tajusi pitelevänsä yhä kiinni Jungkookin käsivarresta. Hän nosti katseensa ja kohtasi Jungkookin tummat silmät, jotka puolestaan tuijottivat Taehyungin otetta hänen ranteessaan. Yhtäkkiä kontakti tuntui lähes polttavalta ja Taehyung nykäisi kätensä irti.

Jungkook avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta Taehyung keskeytti hänet. Hän pelkäsi Jungkookin sanovan jotain, mikä saisi hänet kiintymään tähän enemmän. Taehyungilla ei tosiaankaan ollut varaa kehittää minkäänlaisia tunteita kidnappaajaansa kohtaan, jos hän aikoisi paeta Jiminin kanssa.

"Missä Jiminin huone on?" Taehyung kysyi ja vältteli Jungkookin katsetta. Jungkook huokaisi, mutta lähti sitten johtamaan Taehyungia eteenpäin käytävällä. Taehyung oli yhäkin hieman ymmällään miten Jungkook ja muut vain antoivat hänen vaeltaa talossa, mutta toisaalta talo oli niin valtava että Taehyungilla kestäisi pitkä tovi ennen kuin hän oppisi missä sen kaikki huoneet sijaitsivat.

Yhtäkkiä Jungkook pysähtyi ja Taehyung törmäsi tämän selkään, joka oli muuten hyvin kova ja tiukka T-paita ei peittänyt Jungkookin selkälihasten muotoa lainkaan. Taehyung yskäisi peittääkseen nolostumisensa.