Psyko || Taekook

14.

Jungkook iski huohottaen nyrkkeilysäkkiä, joka roikkui katosta. Nyrkkeilyhanskat makasivat lattialla koskemattomina. Hän tunsi etäisen kivun rystysissään, mutta toivotti tunteen ainoastaan tervetulleeksi. Hän oli niin keskittynyt nyrkkeilyyn, ettei kuullut kun saliin saapui joku.

"Jungkook", Yoongin ääni sanoi hiljaa, mutta terävästi.

Jungkook keskeytti iskemisensä hetkeksi, mutta jatkoi heti, kun tajusi kuka puhui.

"Jungkook", Yoongi toisti nyt selkeästi turhautuneena ja astui Jungkookin näkökenttään. Jungkook ei päästänyt ääntäkään osoittaakseen, että kuuli Yoongin puhuvan.

"Et voi jatkaa näin", Yoongi sanoi. Jungkook ei yhäkään vastannut mitään, mutta ei voinut estää suupieliensä kiristymistä.

"Ei ole terveellistä vain karata hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä tai paiskomaan huonekaluja jokaisen pienen vastoinkäymisen jälkeen", Yoongi jatkoi ja astui lähemmäs. Jungkook löi nyrkkeilysäkkiä tavallista kovemmin ja murahti. "Käyttäydyt kuin pieni lapsi", Yoongi sanoi.

Se sai vihdoin Jungkookin reagoimaan.

"Haluatko sitten mieluummin, että hakkaan sinua?" Jungkook haastoi kääntyen Yoongin puoleen.

Yoongi huokaisi syvään. "En halua että hakkaat mitään. Haluan, että käsittelet asiat kuin järkevä ihminen", hän vastasi yrittäen pysyä kärsivällisenä.

Jungkook kohotti kulmaansa. Järkevä ihminen? Hänen teki mieli nauraa. Jos hän olisi järkevä, hän ei olisi ikinä lähtenyt mukaan mihinkään jengitoimintaan. Kaikki se väkivalta ja rikollisuus oli vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa oli lopettaa jotain, mitä oli tehnyt lapsuudesta asti.

Jungkook ei sanonut ajatuksiaan ääneen Yoongille, koska tiesi, että saisi vastaukseksi vain säälivän katseen. Yoongi vaikutti ulospäin kylmältä, mutta Jungkook tiesi, että tämä teki kaikkensa läheistensä puolesta. Yoongi oli osittain kasvattanut Jungkookin, joten heidän välillään oli erityinen side.

Juuri nyt kyseinen side oli kuitenkin venynyt niin kireälle, että se oli katkeamaisillaan.

"Älä yritä esittää parempaa ihmistä vain, koska tykkäät kaikesta turhasta pehmoilusta niin kuin tunteista puhumisesta", Jungkook ärähti ja puristi kätensä nyrkkiin. Hän löi nyrkkeilysäkkiä uudestaan, mutta ei ehtinyt toistaa lyöntiä ennen kuin Yoongi tarttui hänen ranteeseensa estäen käden heilahtamisen.

"Hei! Kuuntele minua", Yoongi sanoi terävästi, mikä viimein pakotti kyseisen miehen vastaamaan jengin johtajan katseeseen. Jungkook huohotti ja tunsi pienen häpeän pistoksen nähdessään huolen Yoongin kasvoilla. Jungkookin rystyset olivat auenneet, ja hän olisi onnekas, jos yksikään hänen sormistaan ei ollut murtunut.

"Et ole enää se sama nuori poika, jonka löysin kadulta pahoinpideltynä ja nälkiintyneenä. Sinun ei tarvitse enää käyttää väkivaltaa puolustusmekanismina paetaksesi tunteiltasi", Yoongi sanoi hitaasti ja siirsi kätensä Jungkookin olkapäille. Hän tuijotti syvälle Jungkookin silmiin kuin se auttaisi tätä ymmärtämään hänen sanansa.

Jungkook jäykistyi, kun Yoongi toi esille hänen menneisyytensä. Hän vihasi muistella tai puhua siitä, joten hän pysyi hiljaa. Hän ei kuitenkaan ehtinyt estää kätensä automaattista painautumista kylkensä arven päälle. Arpi varmisti, ettei Jungkook voisi unohtaa menneisyyttään. Se tulisi aina seuraamaan häntä.

Kun Yoongi tajusi ettei tulisi saamaan vastausta nuoremmalta mieheltä, hän huokaisi ja laski kätensä alas tämän olilta.

"Vaikka yritätkin esittää tätä 'pahaa poikaa' joka ei tunne mitään eikä myöskään välitä muiden tunteista, näen sen läpi", Yoongi sanoi. Jungkook käänsi katseensa jalkoihinsa ja tunsi vihan hitaasti puristuvan ulos kehostaan.

"Mutta minä olen paha", Jungkook vastasi hiljaa. Yoongi avasi suunsa nämä sanat, mutta Jungkook ehti ensin: "Kuka hyvä ihminen ryöstää kauppakeskuksen ja ottaa viattomia panttivangikseen? Kuka hyvä ihminen liittyy maan pahamaineisimpaan jengiin?"

Yoongi yritti jälleen keskeyttää Jungkookin.

"Kuka hyvä ihminen tappaa oman isänsä?" Jungkook sanoi hiljaa ennen kuin Yoongi ehti vastata.

Saliin lankesi hetkeksi hiljaisuus, kunnes Jungkook keskeytti sen alkamalla siivota ympärillään lojuvia urheiluvälineitä.

"Mikään noista asioista ei tee sinusta sisimmältäsi pahaa", Yoongi sanoi. "Osa teoistasi voivat olla pahoja, mutta sinä et. Teit kaiken tuon vain selviytyäksesi. Jos emme tekisi ryöstöjä emme voisi elättää itseämme ja panttivangit ovat vain sitä varten, ettei poliisi lähtisi peräämme. Ainoa henkilö kenet olet tappanut oli itsepuolustusta."

Vaikka Jungkook tiedostikin, että Yoongin sanoissa oli perää, hän halusi uskoa toisin. Vielä enemmän hän halusi kuitenkin estää ison riidan syttymisen, joten hän tyytyi pysymään hiljaa.

Hän tiesi kyllä ettei ollut aivan yhtä paha kuin useimmat ihmiset – toisin sanoen kaikki muut paitsi hänen jenginsä jäsenet – luulivat. Hän oli tappanut vain yhden henkilön, mikä ei tietenkään ollut mikään saavutus, mutta se oli vähemmän kuin kukaan muu jengistä. Jopa Jin, jonka ammatti oli lääkäri, oli tappanut enemmän, vaikka hänen ammattinsa tavoite oli oikeastaan täysin vastakohtainen.

"Tuota... Nyt kun olet rauhoittunut, sinun olisi varmaankin hyvä tietää että jätin Jiminin ja Taehyungin kahdestaan käytävälle", Yoongi sanoi vaivaantuneen kuuloisena, keskeyttäen Jungkookin ajatukset.

Tämä sai Jungkookin reagoimaan ja hän pyörähti katsomaan Yoongia epäuskoisena.

"Miten niin jätit heidät kahdestaan?! He ovat meidän panttivankeja, eivät vieraita!" Jungkook älähti ja lähti harppomaan kohti salin ovia. Tavaroiden siivoaminen unohtui hetkessä ja nyt hänen mielessään pyörivät vain pahimmat tilanteet jotka olisivat voineet sattua.

"Eivät he ole voineet löytää ulos tästä talosta näin lyhyessä ajassa. Kaikki ovet ja ikkunat ovat lukossa ja sitä paitsi tämä talo on keskellä ei mitään", Yoongi sanoi ja lähti hölkkäämään Jungkookin perään.

Jälleen kerran Yoongin puhui aivan totta, mutta Jungkook ei voinut olla olematta hermostunut ajatellessaan mitä parivaljakko olisi voinut yksin ollessaan tehdä.

Jungkook kiirehti käytävälle, jossa oli viimeksi Taehyungin kanssa puhunut, tai oikeastaan riidellyt. Se oli kuitenkin tyhjä, mikä sai painon putoamaan Jungkookin vatsanpohjalle. Yoongi saapui perässä ja pysähtyi Jungkookin rinnalle.

"Helvetti", Jungkook kiroili.

"Eivät he voi olla kaukana", Yoongi sanoi pysyen selkeästi rauhallisempana kuin Jungkook.

"Minä etsin makuuhuoneet, mene sinä katsomaan yleiset tilat", Jungkook päätti nopeasti. Yoongi oli jengin johtaja eikä yleensä ottanut käskyjä keltään, mutta Jungkook oli selkeästi stressaantunut ja hänen suunnitelmansa oli hyvä, joten Yoongi ei pistänyt vastaan.

Sitten he erkanivat omiin suuntiinsa määrätietoisen nyökkäyksen jaettuaan.

——————

A/n: mitääää jungkookin p.o.v