Psyko || Taekook

06.

Taehyung oli nukahtanut. Hän oli vannonut ettei nukahtaisi, mutta niin oli vain nyt päässyt käymään. Ja kun Taehyung heräsi kirkkaisiin aamuauringon säteisiin, hän tajusi nukahtamisen olleen virhe.

Hänen – tai siis ei oikeastaan hänen – huoneessa oli joku. Ja kun sinut on kidnapattu, et luultavasti mielellään halua herätä siihen, että joku tuntematon mies kävelee ympäri huonettasi. Ja vielä hyräillen. Joten Taehyung toimi kuten kuka tahansa muukin olisi.

Hän huusi.

Hyräilevä mies selvästi säikähti, ja näytti että hän oli kompastua omiin jalkoihinsa. Taehyung hyppäsi ylös sängystä ja yritti vaikuttaa mahdollisimman uhkaavalta mulkoillessaan tunkeilijaa.

"Jeesus, ei tarvitse huutaa, saat huomioni kyllä helpomminkin", mies puuskahti toipuessaan säikähdyksestään. Sitten hän otti askeleen kohti Taehyungia.

"Älä tule lähemmäs! O- osaan judoa", Taehyung älähti, ja mies pysähtyi. Tämä kohotti kulmaansa huvittuneen näköisenä.

"Eikö se ole itsepuolustuslaji?" hän kysyi.

"On. Eli osaan antaa hyvin turpaan", Taehyung vastasi yrittäen vaikuttaa itsevarmalta.

Mies naurahti. "Eivätkö itsepuolustuslajit ole juuri toista vahingoittamista vastaan?" hän kysyi pilke silmäkulmassaan. Taehyung ei voinut uskoa kiistelevänsä juuri itsepuolustuslajeista tuntemattoman miehen kanssa, joka oli vain ilmestynyt hänen huoneeseensa.

"Osaan silti antaa hyvin turpaan", Taehyung vastasi yrittäen kuulostaa vakuuttavalta – ja uhkaavalta. Tosiasiassa hänellä ei ollut mitään kokemusta judosta, ja vielä vähemmän turpaan antamisesta. Mutta tämän miehen ei tarvinnut tietää sitä.

"Selvä, miten vain", mies naurahti uudestaan, "en minä muutenkaan ollut hyökkäämässä kimppuusi. Ajattelin vain esitellä itseni."

"Voit tehdä sen tulematta yhtään lähemmäksi", Taehyung vastasi. Hän oli hyvin epäluuloinen tästä omituisesta miehestä. Hän ei suoranaisesti näyttänyt miltään rikolliselta. Miehen kasvoilla ei ollut lainkaan arpia tai ruhjeita kuten Jungkookilla, Hoseokilla ja Yoongilla oli ollut. Itseasiassa hän näytti siltä, että olisi voinut olla malli. Hänellä oli terävä leukalinja ja täyteläiset huulet, mutta hänen katseensa oli silti pehmeä.

Mies selvitti kurkkuaan. "Toimin lääkärinä Yoongin... porukalle", hän aloitti, selvästi miettien miten kutsua Yoongia ja hänen joukkoaan. Taehyung ei ollut vaikuttunut.

"Porukalle? Tarkoitatko rikollisjengille?" Taehyung tuhahti. Mies raapi niskaansa vaivaantuneen näköisenä.

"No, nimeni on siis Jin. Hoidan ystävääsi Jiminiä. Tulin vain kertomaan, että hän on kunnossa. Vaikka näkisitkin sen todennäköisesti mielummin omin silmisi, joten mennäänkö?" mies nimeltään Jin selosti, ja jätti Taehyungin tuijottamaan typertyneenä.

Mennäänkö? Taehyung siis todella pääsisi katsomaan Jiminiä?

"Tarkoitatko, että pääsen ulos tästä huoneesta? Jiminin luo?" Taehyung kysyi ennen kuin ehti ajatella.

Jin kurtisti kulmiaan. "Kyllä. Kunhan lupaat seurata minua, etkä yritä juosta ulos ensimmäisestä ovesta minkä näet. Et nimittäin tulisi pääsemään kovin kauas", hän vastasi, ja hymyili sitten kirkkaasti. Taehyung ei tiennyt mitä ajatella. Hän ei ollut ehtinyt tehdä hyvää pakosuunnitelmaa, joten hänen olisi vain toistaiseksi noudatettava näiden kidnappaajien sääntöjä.