Psyko || Taekook

05.

Taehyung sulki silmänsä ja veti syvään henkeä lämpimän veden valuessa hänen päälleen. Hän käänsi katseensa jalkoihinsa ja katsoi suihkusta päälleen valuvan veden hitaasti puhdistuvan, kun se pyyhki kaiken veren ja lian hänen päältään. Taehyung hinkkasi ihoaan kunnes se punersi ja kaikki veri ja sen mukana muistot päivän tapahtumista olivat peseytyneet alas viemäristä.

Viimein hän astui ulos suihkusta ja kietoutui kylpyhuoneen seinällä roikkuvaan valkoiseen ihanan pehmeään pyyhkeeseen. Suihku oli auttanut selvittämään hänen ajatuksiaan, vaikka pakosuunnitelma olikin vielä hyvin heikko. Mutta hän aikoi kehittää siitä täydellisen.

Taehyung astui takaisin makuuhuoneeseen puristaen pyyhettä tiukasti lanteillaan. Hän oli hetken harkinnut laittavansa omat vaatteensa takaisin päälleen, mutta oli nopeasti tullut siihen tulokseen ettei halunnut pukeutua kuivuneeseen vereen tahrautuneisiin paitaan ja housuihin.

Niinpä hän käveli hitaasti vaatekaapille ja mulkoili samalla uhkaavasti ympärilleen siltä varalta, että huoneeseen oli asennettu kamerat ja joku katseli häntä niiden kautta. Tosin Taehyungin uhkaava katse ei ollut toiminut kovin hyvin aikasemminkaan, joten tuskin se nytkään pysäyttäisi ketään. Ehkä hänen pitäisi harjoitella sitä peilin edessä.

Taehyung avasi vaatekaapin, ja silmäili sen vaihtoehtoja. Ne eivät todellakaan olleet kovinkaan kummoisia. Taehyung nosti eteensä mustan T-paidan, samanlaisen mikä oli ollut Jungkookin päällä aikaisemmin. Se näytti liian isolta sopiakseen Taehyungin päälle. Ehkä se tosiaan oli Jungkookin paita. Nopeasti Taehyung nuuhkaisi paitaa. Se ei tuoksunut oikeastaan millekään, ehkä hieman jollekin pesuaineelle. Sitten Taehyung tajusi kuinka typerältä hän luultavasti näytti ja kääntyi nopeasti ympäri.

"Varmistin vain että se on puhdas", hän ilmoitti – tyhjälle huoneelle. Ja ehkä sille ihmiselle, joka mahdollisesti tarkkaili häntä salaisista kameroista.

Taehyung tosiaan oli tulossa hulluksi, eikä hän ollut vielä edes ollut tässä talossa päivää.

Oveen koputettiin – toista kertaa saman illan aikana – ja Taehyung pudotti pitelemänsä paidan.

"Minulla ei ole vaatteita!" hän kiljaisi ja nappasi sitten ensimmäiset käteensä sattuvat vaatteet vaatekaapista. Ne sattuivat olemaan löysät collegehousut ja kauluspaita, joka oli liian iso ja roikkui hänen harteillaan paljastaen solisluun. Taehyung henkäisi saadessaan vaatteensa päälle, ja ovi avautui hitaasti. Sisään astui mies, joka piteli toisessa kädessään tarjotinta ja toista silmillään.

Jungkook oli sanonut, että Hoseok toisi Taehyungille ruokaa.

"Oletko pukeissa?" Hoseok kysyi hermostuneena.

Oli tavallaan herttaista, miten sama mies joka oli aiemmin vääntänyt Taehyungin kädet selän taakse piteli nyt kättä silmillään, jotta Taehyung saisi pukeutua rauhassa.

Kun Taehyung ei vaivautunut vastaamaan, Hoseok laski kätensä hitaasti silmiltään, ja hymyili helpottuneena nähdessään Taehyungin saaneen vaatteet päällensä.

"Toin sinulle ruokaa", Hoseok virnisti ja työnsi tarjotinta eteenpäin. Taehyung pysyi hiljaa, ja silmäili tarjotinta huoneen toiselta puolelta varautuneena. Olisiko ruokaa turvallista syödä? Luultavasti ei, mutta Taehyungin vatsa valitti. Hän ei tunnetustikaan kestänyt nälkää hyvin, ja hän oli syönyt viimeksi koulussa. Entä jos ruoka olisi myrkytetty? Hoseok oli kyllä sanonut, että jos he olisivat halunneet tappaa Taehyungin he olisivat jo tehneet sen, mutta entä jos se oli valhe?

Kun Taehyung ei jälleen kerran reagoinut, Hoseokin virne valui hitaasti pois.

"Siinä on riisiä ja kanaa. Eikö sinulla ole nälkä? Vai oletko kasvissyöjä? Jin voi varmaankin valmistaa jotain ilman lihaa, jos vain pyydän", Hoseok sanoi.

Taehyung ei voinut uskoa korviaan. Kysyikö yksi hänen kidnappaajistaan – tai mitä rikollisia he ikinä olivatkaan – oliko hän kasvissyöjä? Ja tarjoutui tuomaan jotain lihatonta?

"Mitä helvettiä?" Taehyung puuskahti lopulta.

Hoseok näytti hämmentyneeltä. "Minä vain-"

"Sinä vain mitä? Ensin puristat ranteitani niin tiukasti, että sain mustelmia, ja sitten tarjoat ruokaa kuin mitään ei olisi tapahtunut?" Taehyung keskeytti ja työnsi kätensä eteensä niin, että Hoseok näki jäljet hänen ranteidensa ympärillä.

Ja Hoseok vielä kehtasi näyttää katuvalta.

"Ettekö voi vain päästää minua ja Jiminiä kotiin?" Taehyung kysyi huokaisten ja haroi kosteita hiuksiaan kädellään. Hän ei välittänyt sanovansa Jiminin nimen, Jungkook oli myös maininnut sen aikaisemmin joten selvästikin he jo tiesivät sen.

"Sanoinhan jo, otimme teidät, tuota, panttivangeiksi vain jotta poliisit eivät olisi lähteneet peräämme. Emme me ole mitään-"

"Mitä? Rikollisia? Murhaajia? Voisin väittää toisin", Taehyung keskeytti uudestaan sarkasmin valuessa hänen äänestään.

"Meidän ei ollut tarkoitus satuttaa teitä", Hoseok vastasi.

"Ja silti te satutitte. Te ammuitte parasta ystävääni", Taehyung sanoi kylmästi.

Hoseok käänsi katseensa tarjottimeen, luultavasti kestämättä Taehyungin kylmää mulkoilua.

Taehyung ei kestäisi, jos Hoseok pyytäisi anteeksi. Anteeksipyyntö ei muuttaisi tapahtunutta. Se ei korjaisi mitään.

Mutta hän ei pyytänyt. Sen sijaan Hoseok laski tarjottimen varovasti oven eteen lattialle, ja peruutti sitten ulos huoneesta.

"Pääset näkemään Jiminin huomenna. Tuota, hyvää yötä", Hoseok sanoi kiusaantuneen kuuloisena, ennen kuin sulki oven varovasti perässään, ja se naksahti lukkoon.

Taehyung ei kestänyt, että Hoseok sai Taehyungin tuntemaan itsensä syylliseksi hänen ollessaan kylmä. Tottakai hän oli kylmä. Häntä pidettiin panttivankina, mitä muuta hänen olisi kuulunut tehdä? Itseasiassa hänen olisi pitänyt olla raivoissaan, Hoseok saisi olla iloinen kun Taehyung ei yrittänyt hyökätä hänen kimppuunsa.

Huokaisten Taehyung istahti sängyn reunalle. Hän hautasi päänsä käsiinsä, kunnes muisti tarjottimen, jonka Hoseok oli jättänyt oven eteen. Hän vilkaisi sitä, ja huomasi riisin vielä höyryävän. Ruuan täytyi olla vielä lämmintä.

Se myös näytti houkuttelevalta. Taehyung istui sängyn reunalla vielä tovin mulkoillen ruokaa, aivan kuin se voisi niin kadota. Lopulta hän antoi periksi, ja haki tarjottimen. Kana ja riisi näytti taivaalliselta, vaikka se oli yksi tavallisimmista ruoista. Mutta Taehyung ei ollut syönyt aikoihin, joten luultavasti mikä vain olisi näyttänyt taivaalliselta hänen silmissään.

Taehyung harkitsi vielä hetken, ennen kuin lopulta päätti syödä ruuan. Mitä väliä, jos se olisi myrkytettyä? Hän kuolisi mielummin myrkkyyn, kuin tulisi ammutuksi.

Taehyung söi ruuan hetkessä, ja päästi sitten ulos ison haukotuksen. Sänky näytti niin houkuttelevalta ja pehmeältä. Pienet torkut eivät haittaisi ketään, eiväthän? Taehyung voisi vain maata hetken ja sulkea silmänsä. Hän olisi valmiina heti, jos joku yrittäisi tulla tappaamaan hänet. Jos hän ei siis ensin kuolisi myrkkyyn.

Taehyung heittäytyi sängylle, ja veti peiton päälleen. Sänky tuntui aivan yhtä ihanalta kuin se näyttikin, ja Taehyung haukotteli uudestaan. Hän ei nukahtaisi, hän antaisi vain silmiensä levätä hetken...

——————

A/n: moii! tää oli vähän lyhyempi (ja tylsempi) luku kun normaalisti

sori myös että kesti vähän aikaa julkasta uus luku, mulla on alkanu kesätyöt nii oon ollu vähän kiireinen :/
mut kitti kuitenki kun luit, julkasen seuraavan luvun mahollisimman pian!