Psyko || Taekook

02.

"Tuo on järkyttävä", Taehyung totesi Jiminin sovittaessa hirveän väristä lippistä peilin edessä. Jimin mulkaisi Taehyungia.

"Itse olet järkyttävä", hän tuhahti, mutta laski lippiksen takaisin hyllylle.

"Ah, tuo sattui", Taehyung irvisti ja nosti käden sydämelleen. Jimin pyöräytti silmiään ja jatkoi vaatekaupan kiertelyä. Taehyung seurasi perässä.

"Eikö voitaisi jo lähteä?" Taehyung valitti jo kolmatta kertaa sitten kauppaan astumisen jälkeen. Totta kai Taehyung tykkäsi shoppailla vaatteita, mutta hänen vatsansa oli murissut viimeiset kaksikymmentä minuuttia, joten hän olisi arvostanut ruokaa.

Jimin esitti kuin ei olisi kuullutkaan ja pysähtyi silmäilemään T-paitoja. Taehyung kietoi kätensä Jimin vyötärölle takaapäin, ja laski leukansa hänen olkapäälleen. Jimin yritti ravistaa ystävänsä pois, mutta Taehyung ei suostunut päästämään irti.

"Lähdetään", Taehyung valitti suoraan Jiminin korvaan. Hän päästi viimein irti Jiministä kun tämä kääntyi ympäri huokaisten. Taehyung varmisti, että hänen kasvoillaan oli hänen paras anova koiranpentuilmeensä. Hän tiesi, ettei Jimin voisi vastustaa sitä. Ja hän oli oikeassa, sillä lopulta Jimin huokaisi uudestaan ja hänen katseensa pehmeni.

"Lähdetään sitten. En ymmärrä, miten voit olla nälkäinen kirjaimellisesti koko ajan", Jimin sanoi. Taehyung vain virnisti iloisena, koska oli saanut tahtonsa läpi. Sitten hän tarttui Jiminiä ranteesta ja lähti raahaamaan häntä ulos kaupasta. Oli maanantai, joten ostoskeskus oli suhteellisen tyhjä. Ostoksilla oli suurimmaksi osaksi vain eläkeläisiä ja suoraan koulusta tulleita (tai lintsaavia) nuoria.

Taehyung hyppelehti iloisena kohti pikaruokalaa, johon hän halusi mennä syömään. Jimin seurasi perässä selaten puhelintaan. Taehyung pysähtyi ostoskeskuksen aukealle odottamaan Jiminiä, joka tuli perässä.

Silloin ilmoille kantautui pistävä kiljaisu. Taehyung säpsähti ja käänteli päätään selvittääkseen mistä se oli kuulunut. Silloin ympäriltä alkoi kuului lisää kiljuntaa.

Ja sitten kova pamaus. Jimin tiputti puhelimensa säikähtäessään.

Silloin Taehyung näki pamauksen lähteen. Ostoskeskuksen aukean laidalla seisoi kaksi mustapukuista miestä.

Ja kummallakin heistä oli ase.

"Hiljaa!" Toinen, hieman pidempi heistä karjaisi. Taehyung luuli näkevänsä jonkun pyörtyvän silmäkulmastaan. Tosiasiassa hänestä tuntui itsekin, että voisi pyörtyä.

Miehet harppoivat keskelle aukeaa ja Taehyung tunsi Jiminin tarttuvan hänen käteensä ja puristavan tiukasti. Miehen käsky olla hiljaa ei ollut tepsinyt kovinkaan hyvin, ja koko ostoskeskus oli kaaoksessa.

"Meidän täytyy mennä. Mennään, Taehyung", Jimin sihahti toipuessaan säikähdyksestään, ja alkoi vetää Taehyungia kohti ovia. Silloin kuului kaksi uutta pamahdusta, ja tällä kertaa Taehyung tiesi niiden kuuluvan aseista.

Miehet olivat ampuneet kaksi jäljellä olevaa valvontakameraa.

Jimin kompastui omiin jalkoihinsa ja kompuroi polvillaan yrittäen nopeasti päästä takaisin ylös.

Taehyung nosti kätensä korvilleen ja päästi ulos lähes vinkaisulta kuulostavan äänen.

"Minä sanoin, että hiljaa!" Toinen miehistä karjaisi uudestaan. Tällä kertaa kiljaisut oikeasti laantuivat – ainakin osittain. Taehyung pystyi yhä etäisesti kuulemaan ihmisten itkua. Jimin pääsi viimein ylös, ja hän alkoi uudestaan hädissään kiskoa Taehyungia perässään kohti ulko-ovia.

He olivat jo niin lähellä, kun yhtäkkiä joku tarttui Taehyungia hänen hupparinsa hupusta, ja kiskaisi taaksepäin. Taehyung henkäisi ja valmistautui potkaisemaan tarttujaansa niin lujaa, kuin jaksoi, kunnes hän tunsi jonkin kylmän ja kovan painuvan hänen takaraivoonsa.