Psyko || Taekook

03.

Taehyungin hengitys oli epätasaista. Jimin nojasi auton oveen silmät kiinni. Taehyung tunnisti, että hän oli hereillä vain pienten kivun äännähdyksien takia, joita hän välillä päästi.

"Ji- Jimin", Taehyung sanoi tärisevällä äänellä. Hänen täytyi yrittää pysyä rauhallisena. Taehyung yritti muistella koulussa käytyjä ensiaputaitoja hänen käsiensä täristessä.

"Sido tuo hänen olkapäänsä ympärille. Tiukasti." Edessä istuva Jiminiä ampunut mies sanoi ja heitti takapenkille sideharsoa.

Taehyung tarttui sideharsoon. Kuka vitun psykopaatti ensin ampuu jotakuta, ja sitten tarjoutuu auttamaan häntä?

Taehyung ei kuitenkaan aikonut kysenalaistaa miestä, vaan alkoi tärisevin käsin kääriä harsoa Jiminin vertavuotavan olkapään ympärille. Jimin valitti kivustaan, kun Taehyung kiristi sidettä.

"Jimin, olen niin pahoillani. Kaikki on hyvin, okei? Sidon vain haavasi", Taehyung kuiskasi hiljaa. Hänen kätensä eivät olleet lakanneet tärisemästä, ja nyt ne olivat vielä kaiken päälle tahrautuneet vereen. Taehyung nielaisi kyyneleensä takaisin, sillä hän tiesi ettei itkemisestä olisi juuri nyt mitään hyötyä.

Jimin ei saisi kuolla. Taehyungilla ei ollut mitään hajua, kuinka paljon verta hän voisi menettää ennen kuin olisi liian myöhäistä. Taehyung tiesi, ettei sideharso auttanut kuin hidastamaan verenvuotoa, ja että Jimin pitäisi päästä sairaalaan mahdollisimman pian. Taehyung nyyhkäisi hiljaa huomaamattaan. Jimin voihki yhä vain puoliksi hereillä, ja hänen kasvonsa olivat hien peitossa.

"Älä huoli, päämajallamme on lääkäri. Hän hoitaa... ystävääsi", toinen taaimmaisilla penkeillä istuva mies – Jungkook – sanoi Taehyungille penkkien yli.

Taehyung tunsi vihan syttyvän sisällään. Hän mulkaisi takapenkillä istuvaa miestä niin ilkeästi, kuin pystyi. Luultavasti se ei näyttänyt kovinkaan uhkaavalta, sillä Taehyungin poskilla valui samalla muutama kyynel, joita hän ei ollut onnistunut pidättelemään.

"Vitun psykot. Ensin ammutte häntä, ja nyt tarjoatte lääkäriä?" Taehyung sihahti. Hän tiesi, ettei näiden miesten suututtaminen ollut kovinkaan järkevä liike, mutta viha sumensi hänen ajatuksiaan. Oikeastaan hänen olisi pitänyt olla iloinen, että Jimin saisi ammattimaista hoitoa.

"Hän yritti karata!" Jiminiä ampunut mies kääntyi mulkaisemaan Taehyungia. Mies risti kätensä rinnalleen puolustelevasti.

Taehyung kiristeli hampaitaan. Se ei ole mikään helvetin syy ampua häntä, Taehyung ajatteli puristaeen käsiään nyrkkiin.

"Poliisit eivät lähteneet peräämme. He luultavasti kuulivat panttivangeista", Jungkookin vieressä takana istuva mies ilmoitti. Hän tuijotti takaikkunasta ulos.

Viimeinenkin toivonkipinä Taehyungin sisällä kuoli. Myös viha alkoi valua pois, ja tilalle tuli epätoivo – ja pelko.

"Minne te viette meidät? Jos päästätte meidät vapaiksi, lupaan olla kertomatta kenellekään", Taehyung sanoi, epätoivon hiipiessä hänen ääneensä. Tietenkin Taehyung tiesi, ettei se toimisi. Hän oli nähnyt tarpeeksi elokuvia tietääkseen, etteivät kidnappaajat noin vain päästäisi heitä menemään.

"Päämajallemme", Jungkook vastasi takapenkiltä. Hän ei edes vaivautunut vastaamaan Taehyungin pyyntöön päästä vapaaksi.

Jimin ähkäisi kivusta auton pompatessa sen kiitäessä kuopan yli. Taehyung kääntyi kiireesti ystävänsä puoleen. Vielä hetki sitten valkoinen sideharso oli nyt jo lähes kokonaan tummunut verestä.

"Yritä kestää. Et voi ku- kuolla nyt", Taehyung kuiskasi Jiminille ääni väristen. Hän pyyhki tärisevin käsin Jiminin otsaan liimaantuneita blondeja hiussuortuvia sivuun.