Soturikissaat || Kaiken alku. ✔️

Luku1

"No mutta minun pitäis varmaan lähteä" "No okei... mutta voidaanko nähdä huomenna? "Punatassu kysyi. "Joo tietysti!" huudahti Felix.
"Hei hei!" huusi punertava kolli, mutta Felix oli jo kadonnut metsän uumeniin.

"No, näitkö villikissoja?" huusi Sokka huvittuneena. "Löysin, mutta vain yhden. Niitä on kuulemman enemmänkin! Aijon mennä huomenna takaisin." huusi Felix. Sokka ei vastannut mitään, hän vain tuijotti syvälle edessä aukeavaa metsää. "Sokka! Onko kaikki hyvin?" Kysyi Felix kun huomasi ystävänsä tuijottamassa metsää. "Juu on, kaikki okei!" Sokka sopersi. "Mä kyllä nään että kaikki ei oo okei. Voit kyllä kertoa mulle jos haluat," Felix yritti sanoa. "No selvä selvä! En halua että lähdet koska pelkään että jään yksin ja et tule enään koskaan näkemään minua ja niin," Sokka huusi puoli itkuisena. "Mä lupaan tulla katsomaan sua joskus! Menen nukkumaan, öitä!" huikkasi Felix lapansa yli.

Aurinko näyttäytyi jo puiden takaa ja Felix tiesi että hänen pitäisi lähteä.
"Hyvästi rakas pesä!" sanoi Felix haikeasti kun työntyi ulos luukusta. Hänellä oli edessään uusi ystävä jossain tuolla odottamassa häntä. Felix hyppäsi aidan yli ja laskeutui toiselle puolelle aitaa. Hänen edessään aukeni valtava metsä jossa hänen kaverinsa jo odottaisi. "Felix!" kuului tuttu ääni sanovan. "Hei Punatassu!" huudahti Felix. "Haluan näyttää sinulle vähän metsää, tule!" Punatassu sanoi. "Selvä!"Felix vastasi.

Kun he olivat kävelleet hetken aikaa heidän takanaan kuului vihainen ääni.
"Punatassu! Mitä teet täällä ja kuka tuo on?" kysyi harmaa kissa vihaisella äänellä. "H-hän on y-ystäväni," Punatassu sopersi. "Te molemmat tulette NYT HETI leiriin! Olkaa varuillanne, Myrskytähti on vihainen teille molemmille," sanoi kolli vihaisena.

He vaelsivat hetken aikaa ja Felixillä oli hankaluuksia pysyä kahden muun kollin perässä. Huomasi, että he olivat hyvin laihoja ja Felix saattoi päätellä että he eivät ole saaneet ruokaa hetkeen, tai ainakin tarpeeksi sitä. He saapuivat piikkihernettunnelin suuaukolle josta kuului jo iloisten kissojen maukumista. "Noniin, olemme perillä. Vien teidät nyt Myrskytähdelle!" ärisi harmaa kolli.

Sitten Felix näki kauniin vaalean harmaan naaras kissan jota kohti harmaa suuri kolli lähti kulkemaan.
"Myrskytähti! Löysin Punatassun ja tämän kotikisun tuolta metsästä leikkimästä. Saat jatkaa heidän kanssaan," murisi kolli. "Selvä Susikynsi, jatkan tästä," sanoi naaras.

"Punatassu! Mitä tämä tarkoittaa? Olen järkyttynyt, miksi leikit kotikisujen kanssa. Oletko uskollinen klaanillesi vai petät meidät yhden kissan takia?" kysyi päällikkö. "No se tuli metsään" vastasi Punatassu. "Olen hyvin pahoillani arvon Myrskytähti. Minun ei ollut tarkoitus sekaantua mihinkään klaaniinne liittyvään asiaan," sanoi Felix pikaisesti.
"Minun pitää miettiä mitä teen teille kahdelle. Toistaiseksi voitte lähteä, mutta pysykää leirin sisällä!" sanoi päällikkö.

Hän oli varma mitä sanoi mutta hänen äänessään kuului myös lempeys. "Mitä luulet mitä meille käy?" kysyi Felix Punatassulta. "En tiedä, mutta minä saan ainakin rangaistuksen." sanoi Punatassu masentuneena. Sitten leirin keskustasta kuului huuto.