Ruskotassu ei odottanut pidempää, vaan juoksi itsekin oikopäätä taistelun keskelle. Mäyrä raapi ja riehui ja aina kun yritti nousta sen selkään, mäyrä rupesi pyörimään ympäri ja samassa kissa lensi sen selästä kauniissa kaaressa maahan. Se oli kyllä yksi sekamelska. Välillä hirviöiden sisältä kaksijalat kurkkivat neljään kissan ja yhden mäyrän suuntaan ja nostivat vain vauhtiaan. "Sinä senkin, pysy paikoillasi!" Pölykarva murisi mäyrälle. "Kehtasitkin hyökätä heidän kimppuunsa!" maukui Myrskytähti. Punatassu oli käpertynyt nurkkaan piiloon. Häntä oli selvästikin käsketty pysymään piilossa vääntyneen jalkansa takia. "Sinä kadut tätä vielä!" naukui Ruskotassu. Myrskytähdellä oli varmaankin jäänyt kesken kielien vaihtaminen Tähtiklaanin kanssa. He kaikki olivat väsyneitä ja nälkäisiä. Kukaan heistä ei olisi arvannut että tällainen pulma tulisi vastaan. He riehuivat vielä kauan mäyrän kanssa, kunnes se päätti paeta. "Vielä pari naarmua niin se pakenee!" Huudahti Punatassu puskan suojasta. "Tiedämme sen itsekin!" ärähti Pölykarva. Sitten mäyrä kääntyi ympäri ja juoksi puiden suojiin jonnekin Viiltoklaanin reviirille. "Hyvin toimittu!" naukui Myrskytähti tyytyväisenä.
Piikkihernetunnelin lehdet kahisivat kun kolme kissaa saapuivat leirin sisään. Punatassu nilkutti muiden perässä leiriin ja saman tien Tyrskyhännän pesälle. Hänen jalkansa oli vääntynyt pahasti kun oli jäänyt hirviön alle. Muut kissat tulivat heti tervehtimään tulijoita. Ruskotassu huomasi heti Sumutassun joka tuli häntä kohti. Ruskotassun rintaa, selkää ja tassuja alkoi taas kuumottaa. Aina kun hän puhui, näki ja oli Usvatassun lähellä häntä kuumotti! "Hei Ruskotassu!" naaras naukui kun tuli oranssin kollin kohdalle. "Hei Usvatassu!" naukui Ruskotassu vaalealle naaraalle. Kun naaras tassutti Ruskotassun ohi, hän sipaisi kollia vaalealla tuuhealla hännällään. Ruskotassu punastui oitis. Ei hän tuollaista ollut kuvitellut. Seuraavaksi Ruskotassu päätti lähteä käymään Tyrskyhännän luona. Kun hän tassutti kissajoukon ohi hän muisti Pihkavarjon. Sittenkin hän päätti käydä katsomassa ruskeaa naarasta ensin. Pihkavarjo oli tuotu klaaniin vain pari kuuta sitten. Ruskea naaras oli ollut silloin tosi huonossa kunnossa, mutta nyt hän näytti jo eri kissalta. "Päivää Pihkavarjo" hän tervehti. "Mitä haluat?" naaras kysyi ärtyneesti. "Tulin vain tervehtimään sinua" oranssi kolli naukui. "Alahan jo laputtaa!" naaras komensi. Ruskotassu ei jäänyt ärsyttämään naarasta pidemmäksi aikaa, vaan jatkoi kulkuaan kohti Tyrskyhännän pesää. Hän saapui lehtiverhon luo, ja naukui tervehdyksen. Kun vastausta ei kuulunut, hän syöksyi pesään. Siellä oli pimeää. Ihan kuin yö olisi tullut kesken päivän! Perimässä nurkassa hän näki mustan pienen kissan, joka ei likahtanutkaan. Sen lavat eivät nousseet ylös ja alas hengityksen tahdissa. Sitten hän näki Tyrskyhännän ja Punatassun jotka molemmat kyyhöttivät hännän mitan päässä mustasta kasasta. Itkivätkö he? "Tyrskyhäntä. Mitä on tapahtunut?" naukui Ruskotassu. "Varistassu. Hän kuoli!" parkaisi Tyrskyhäntä itkuun purskahtaen. "Ei ole mitään hätää" lohdutti Punatassu, hänen jalkansa oli väännetty oikeaan asentoon. "Voin mennä kertomaan mitä on käynyt" naukui Ruskotassu ja lähti pesästä.
ВЫ ЧИТАЕТЕ
Soturikissaat || Kaiken alku. ✔️
ФэнтезиOn hallinnut jo pitkään neljä klaania, jotka ovat sotineet reviireistä ja ruuasta. Yhtäkkiä metsään ilmestyy tavallinen kotikissa Felix, jonka urheutensa saatetaan muistaa vielä pitkään.
