Soturikissaat || Kaiken alku. ✔️

Luku 12

Ruskotassu tassutteli surullisena Myrskytähden pesälle. Hän ei tiennyt mitä sano siitä että hänen ystävänsä oli kuollut. Tarkoittiko tämä sitä veresi verta vuodattaa! Mutta miten se olisi mahdollista? Mietti Ruskotassu mielessään. Pesällä hän naukui jälleen tervehdyksen ja sitten kuin kuuli vastauksen hän astui sisälle pesään. "Mitä asiaa nuori Ruskotassu?" naaras kysyi. "Tulin ilmoittamaan suru-utisia" hän naukui. "No mitä nyt taas?" naaras kysyi turhautuneesti. "Varistassu on kuollut" hän ilmoitti kun Myrskytähti oli lopettanut. Seurasi pitkä hiljaisuus. Ennen kuin Myrskytähti vastasi: "Pyydä joitakin kahta soturia hautaamaan hänet" harmaa naaras sanoi. Hänen äänestään paistoi suru, ja pettymys. "Ja muuten, pyydätkö Tyrskyhännän tänne?" naaras jatkoi. "Voin käydä sanomassa hänelle!" Ruskotassu naukui, ja lähti kohti pesän suu-aukkoa.

"Tyrskyhäntä! Myrskytähdellä on sinulle jotain asiaa" Ruskotassu sanoi. "Selvä, lähden käymään siellä heti!" naaras naukui jo vähän paremmalla äänensävyllä. Kun kilpikonnakuvioinen naaras lähti pesästä hän jäi vielä hetkeksi katsomaan vanhaa mustaa ystäväänsä joka makasi velttona sammal-maton päällä. Sitten hän kääntyi ja lähti etsimään soturia joka tämän voisi haudata. "Vinhatuuli! Voisitkohan haudata jonkun kanssa Varistassun ruumiin?" Ruskotassu kysyi varapäälliköltään. "Tietenkin. Onko hän vai kuollut?" hän kysyi "On" Ruskotassu sanoi masentuneena. Selvä, pyydän Aamupilveä auttamaan minua" valkoinen kolli naukui. "Hei sitten!" Vinhatuuli naukui. Vinhatuuli lähti tassuttelemaan oranssihtavaa naarasta päin. Hän naukui naaraalla jotain, ja sitten he lähtivät yhdessä kulkemaan kohti Tyrskyhännän pesää. He tulivat pian takaisin kantaen mustan kollin ruumista. Kissat kantoivat sen piikkihernettunnelista ulos leiristä ja katosivat jonnekin metsään. Ruskotassu kääntyi turessaalis kasalle ja lähti kulkemaa sitä päin. Kun hän oli kasan kohdalla hän nosti sieltä laihan vesimyyrän. Lehtikadon ajan riista oli laihempaa ja joka päivä sen saanti vain väheni vähenemistään. Kaikille ei melkein edes riittänyt riistaa sillä sitä oli niin vähän. Hän vei vesimyyrän saniaispusikon viereen, ja alkoi syödä sitä. Kun hän oli syönyt vesimyyrän, hän lähti tallustamaan kohti oppilaiden pesää ja kun ohitti Myrskytähden pesän hän kuuli sen sisältä äkäistä mau'untaa. Samassa hän muisti Tyrskyhännän joka oli mennyt sine jonkin aikaa sitten. Hän ihmetteli miksi Myrskytähti puhu klaaninsa parantajalle noin. Ruskotassu oli kuitenkin niin väsynyt jäädäkseen kuuntelemaan mitä pesän sisällä tapahtui, että päätti jatkaa matkaansa.

Huhuu! Tähtiklaanin kissat jotka aina kuiskitte minulle, missä olette?  Ruskotassu, varo soturia johon et voi luottaa. Ja kun hän saa tilaisuuden... kaikki on ohi! Samassa Ruskotassu heräsi. "Tajuatko että kukaan ei pysty nukkumaan kun nau'ut ja muriset kuin mikäkin painajaista näkevä pentu!" murisi Piikkitassu. "Aivan niin!" yhtyi Usvatassu. "Ai, anteeksi" naukui Ruskotassu nolona, hän ei kuitenkaan pystynyt peittämään pelkoa, jonka uni oli saanut hänelle. Hän ajatteli vain koko ajan että kuka se unen tarkoittama vaarallinen soturi mahtoi olla? Hän meni ulos pesästään ja huomasi Tyrskyhännän joka oli käpertynyt surun peittämänä vanhan tammen nurkkaan. "Hei Tyrskyhäntä, mikä on?" kysyi Ruskotassu, kun saapui naaraan luo. "Minut erotetaan klaanista" maukui parantaja hiljaa.