Soturikissaat || Kaiken alku. ✔️

Luku 15

Valkotähti astui ensimmäisenä esiin muiden kissojen viereltä. "Minulla on ilmoitettavana eräs asia!" Valkotähti aloitti. "Niinkuin tiedätte meidän parantajamme Pihkavarjon, niin hän on kadonnut. Hän saattaa olla vaarallinen, joten suosittelen järjestämään ylimääräisiä partioita!" hän varoitti. Yleisöstä kohosi kauhistuksen henkäisyjä, mutta Vinhaklaanin kissat pysyivät hiljaa. Seuraavana esiin astui Myrskytähti joka joutui viittomaan hännällään hiljaisuutta. Kun yleisö oli hiljentynyt Myrskytähti aloitti: "Kiitos varoituksesta Valkotähti, mutta osaamme kyllä pitää itsestämme huolen" "Lisäksi, meillä ei tällä hetkellä ole parantajaa, mutta emme ole heikkoja. Myrskytähti perääntyi, ja antoi Arpitähden tulla kuuluville. "Ilmoitan, että olemme haistaneet reviirillämme outoja tuoksuja, mutta emme ole varmoja mille ne kuuluvat" harmaa kolli selitti. Taas kissa joukosta kohosi kauhun huutoja. Arpitähti perääntyi, kun kissojen seasta alkoi kuulua vihaista murinaa. Pilviä alkoi kertyä kirkkaan kuun ympärille. "Tähtiklaani on suuttunut meille!" Myrskytähti huusi kun hyppäsi kiveltä alas.

Salaman valo sokaisi kaikki kissat, jotka rämpivät litimärkinä takaisin pesiensä suojaan. Myrsky oli puhjennut vain vähän sen jälkeen, kun Myrskytähti oli hypännyt alas kiveltä ja ilmoittanut kokouksen loppuneeksi. Ruskotassu käpertyi tiiviisti Punatassun viereen. Kaikki, paitsi Ruskotassu nukahtivat pian. Pesässä kuului vain kissojen vaimea hengityksen ääni. Aamun sarastukseen oli vielä hetki, joten Ruskotassu päätti sulkea silmänsä. Hänen unensa olivat synkkiä ja niissä muistui vuoron perään aina Sokka ja sitten Tyrskyhäntä. Ne eivät olleet ihania unia, vaan niin kamalia että Ruskotassu heräsi. Aamuaurinko oli jo melkein puiden yläpuolella joten aamupartio oli juuri lähdössä matkaan. Ruskotassu ihmetteli, miksi partioon oli valittu kissoja, jotka olivat olleet kokoontumisessa. Se oli erittäin outoa. Ruskotassu juoksi katsomaan olisiko tuoresaalis kasalle tullut syötävää, mutta toistaiseksi kuopassa oli vain pari vaivaista laihaa hiirtä, jotka olivat litistyneet muiden saalisten alle. Ruskotassu ei kuitenkaan jäänyt epäröimään, ottaisiko vai ei, vaan hän meni Myrskytähden pesälle. "Huomenta!" Ruskotassu naukaisi. "Huomenta" kuului vaimea ääni, joka kuului Myrskytähdelle. "Ajattelin tulla kysymään vain yhtä asiaa" Ruskotassu aloitti. "No, kerro asiasi" Myrskytähti sanoi. "Miksi erotit Tyrskyhännän?" Ruskotassu ehti jatkaa vain sen verran, kunnes kuului ulvaisu. Se ei ollut taistelu huuto, eikä se kuulunut toiselle klaanille, vaan se ääni kuului täysin Vinhaklaanin soturille. Myrskytähti nousi, ja lähti harppomaan kohti pesän suuakkoa. Ruskotassu lähti heti hänen peräänsä, mutta jähmettyi kun kuuli päällikön verta hyytävän ulvahduksen. Päällikkö nopeutti askeleensa, mutta istahti pian maahan. Ruskotassun kauhuksi maassa makasi verinen, pieni hahmo. Sen turkista oli revitty paloja, sitä oli purtu ja se haisi hyvin tutulle. Ruskotassu tuli lähemmäs ja pysähtyi vasta kun tunnisti hahmon. Hänen verensä pysähtyi niille sijoille kun näki että verinen pieni kissa oli kilpikonakuvioinen naaras. Tyrskyhäntä!