Soturikissaat || Kaiken alku. ✔️

Luku 10

"Punatassu! Kuuletko minua!" huusi Myrskytähti punaisen kollin vieressä. Hän ei liikkunut ja hänen jalkansa oli vääntynyt. "Lähdenkö pyytämään Tyrskyhännän apuun?" kysyi Pölykarva. "Mene vain, mutta palaa niin pian kun vain voit. Jalan vuoto pitää tyrehdyttää" naukui Myrskytähti Pölykarvalle. Samassa naaras juoksi jo metsän siimekseen. Myrskytähti ja Ruskotassu raahasivat Punatassun pois Ukkospolulta. "Hän on varmaankin pyörtynyt" sanoi Myrskytähti, mutta Ruskotassu ei saanut sanotuksi mitään. Hän oli aivan liian järkyttynyt näkemästään. Entä jos Punatassu kuoli! Hän mietti mielessään.  "Äh! Nyt emme ainakaan pääse ennen kuuhuipun hetkeä perille!" valitti Myrskytähti. Kului kauan aikaa ennenkuin metsästä juoksi kaksi kissaa. Toinen oli Pölykarva ja toinen Tyrskyhäntä. "Luojan kiitos te tulitte!" naukui Myrskytähti. Tyrskyhäntä juoksi oikopäätä punaisen kollin viereen ja alkoi tutkia tätä. "Hän jää henkiin!" ilmoitti Tyrskyhäntä. "Hän on vain pyörtynyt, saan hänet kyllä hereille!" sanoi kilpikonnakuvioinen naaras lempeästi. Hän yritti saada Punatassun hereille, mutta ei saanut. He joutuisivat odottamaan kunnes Punatassu heräisi. He odottivat ja odottivat. Sitten Punatassu alkoi avata silmiään! "Mi-missä minä olen?" kysyi Punatassu äänensävyllä, josta sai juuri ja juuri selvää. "Se on pitkä tarina, jatketaan matkaa!" naukaisi Ruskotassu.

Kun he saapuivat Tähtikiville aurinko oli jo laskenut ja kuu alkoi nousta. He saapuivat kiven suuaukolle josta näkyi vain alla odottava pimeys. Ruskotassu nielaisi. Hän ei todellakaan ollut menossa sysimustaan tunneliin! Entä jos he eivät pääsisi enään ulos sieltä? Kasa kysymyksiä velloi hänen mielessään, hän kuitenkin karisti ne nopeasti pois, kun huomasi että Myrskytähti alkoi puhua: "Pölykarva ja Punatassu, jääkää vartioimaan tähän ulos. Minä ja Ruskotassu menemme sisään!" naaras naukaisi kun lähti jo tassuttelemaan luolaan suuta päin. "Selvä!" sanoi Pölykarva. Kaksi kissaa lähti kävelemään luolan suulta alas päin. Hetken kuluttua heistä ei näkynyt jälkeäkään. Vain heidän hajunsa olivat jääneet ilmaan, ja pysyivät siinä varmasti pitkään. Luolassa oli hyvin pimeää ja siellä ei nähnyt mitään. "Myrskytähti! Olet vielä siellä? En näe mitään" Ruskotassun ääni sanoi pimeässä. "Olen edelleen tässä. Seuraa vain hajuani!" Myrskytähti maukui lempeästi. He kävelivät vielä eteenpäin. Sitten he saapuivat aukealle josta loisti valoa. He kulkivat vielä lähemmäs, kunnes valo melkein sokaisi molemmat kissat. "Kääk! Tuo valo melkein sokaisi minut!" nurisi Ruskotassu. "Älä vain katso sitä kiveä suoraan päin!" murahti harmaa naaras leikillä. Myrskytähti meni kiven viereen ja painoi silmät kiinni. Ruskotassu istahti hiljaa vähän kauemmas kivestä ja alkoi nuolla itseään. Häntä alkoi väsyttää joten päätti nukahtaa hetkeksi. Hän painui kerälle, laittoi häntänsä kuonon päälle ja pisti silmät kiinni.

"Iiiiiiiiiik!" kuului kauhea kiljaisu. Ruskotassu hätkähti heti hereille kun kuuli sen. Myrskytähti oli jo noussut kiven vierestä. "Nyt nopeasti! Emme tiedä mitä siellä on tapahtunut, mutta kiljaisusta arvasi että se on kiireellistä" naukui Myrskytähti, kun harppoi jo rinnettä ylös. Ruskotassu lähti heti naaraan perään. Kun he saapuivat suuaukolle josta näkyi Ukkospolku ja metsä. Sitten Ruskotassun katse kiinnittyi mäyrään joka riehui Pölykarvan kanssa. Myrskytähti juoksi heti auttamaan naarasta joka paini suuren mustavalkoisen mäyrän kanssa.