Soturikissaat || Kaiken alku. ✔️

Luku 4

Kaksi kissaa kävelivät yhdessä hiekkamontulle. Sitten Nopsaraita sanoi: "Noniin, tänään harjoittelemme saalistus asentoa" "Selvä Nopsaraita!" Ruskotassu sanoi. "Eli siis. Ensin sinun täytyy mennä matalaksi, kas näin!" maukui Nopsaraiat. "Ai näin?" kysyi nuori oppilas. "Juuri noin!" kehräsi vanhempi kolli. "Sitten koita hiipiä eteen päin niin hiljaa kuin vain pystyt" maukaisi musta kolli. "Tämä on hankalaa!" nurisi Ruskotassu. "Kärsivällisyyttä oppilas!" murahti kolli Ruskotassulle.

Koko päivän auringonlaskuun asti Ruskotassu ja Nopsaraita harjoittelivat metsästys asentoa, ja viimein Ruskotassu oli jäljillä miten saa oikean asennon. "Mahtavaa!" maukaisi musta kolli tyytyväisenä. "Nyt voit mennä ottamaan itsellesi tuoresaalis kasasta jotakin syötävää!" Oranssi kolli lähti tassuttelemaan kohti aukiolla sijaitsevaa kasaa ja nosti sieltä itselleen pulun. Hän käveli saniais pusikkoon ja alkoi jyrsiä pulusta paloja. Lopuksi hän vielä nuoli sormenpäänsä puhtaiksi ja nousi.
"Hei kotikisu!" huikkasi tuntematon kissa. "Ruototassu! Parempaa käyttäytymistä" sähisi Nopsaraita. "Selvä selvä!" nurisi Ruototassu. Ruskotassu räpäytti silmiään kiitokseksi.

Illalla Ruskotassu ei olisi tahtonut mennä oppilaiden pesään, mutta tiesi että Punatassu olisi aina hänen tukenaan. Olihan Punatassu hänen paras kaverinsa. "Hei Punatassu!" huikkasi Ruskotassu väsyneenä. "Hei! Oliko rankka päivä?" Punainen kolli kysyi. "No en nyt sanoisi, mutta kyllä minua väsyttää super paljon!" maukaisi oranssi kolli. "Ai niin. Esittelen sinut nyt muille oppilaille!" huudahti Punatassu. " Tässä on Varistassu" hän sanoi kun osoitti mustaa sinisilmäistä kollia. "Hei! Hauska tutustua. Älä välitä Ruototassusta ja Sumutassusta, he ovat niiiiiin ärsyttäviä!" maukui Varistassu. "Selvä, en välitä!" kehräsi Ruskotassu. "Jaa, siinä tulivatkin kahden muun nimet" naurahti punertava pieni kolli. "Taidan käydä makuulle! Huomenna harjoittelemme metsästämistä" naukui Ruskotassu uupuneena.

Ruskotassu! Ruskotassu! Veteen verta vuotaa, eikä kukaan huomaa, keneenkään ei voi luottaa! "Mitä tarkoitat? En ymmärrä!" Mutta vastaukseksi kuului vain tuulen humina. "Ruskotassu! Ruskotassu!" Huusi punainen kolli hänen vieressään. "Mmm... Mitä nyt?" murisi Ruskotassu. "Kaikki muut ovat jo nousseet ylös! Meillä on kiire" maukui Punatassu. "Selvä selvä!" sanoi Ruskotassu väsyneenä. "Hyvä!" maukaisi Punatassu.

"Hei Nopsaraita!" maukaisi Ruskotassu mestarilleen. "Päivää! Tänään metsästämme!" sanoi Nopsaraita oppilaalleen. "Tiedätkö miksi jänis on hankalampi saalis kuin hiiri?" kysyi Nopsaraita. "En" vastasi Ruskotassu. "Sen takia, koska hiiri haistaa sinut vasta kun olet viiksenmitan päässä siitä. Kun taas jänis haistaa ja tuntee sinut jo hännän mitan päästä!" opetti musta kolli. "Selvä Nopsaraita!" naukui Ruskotassu. "Haluatko jo lähteä metsälle?" kysyi musta kolli. "Joo!" huudahti Ruskotassu mestarilleen. He lähtivät kulkemaan piikkihernettunnelia päin ja menivät siitä ulos leiristä. He eivät kauaa kävelleet leirin ulkopuolella, kun Nopsaraita haistoi hiiren. "Shhh! Matalaksi, haistoin hiiren!" sihisi Nopsaraita. Hän hiipi lähemmäs hiirtä ja kun oli noin hiirenmitan päässä siitä hän loikkasi ilmaan ja nappasi hiiren. Hän otti sen pian sen jälkeen hengiltä.