Soturikissaat || Kaiken alku. ✔️

Luku 14

"Kyllä, se on totta. Mut-" Ruskotassu ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun. "Ei mitään muttia. Oletko uskollinen klaanillesi vai havitteletko edelleen pehmeää kotikisun elämää?" Myrskytähti sähisi. "En, olen uskollinen Vinhaklaanille. Täällä olen iloisempi" Ruskotassu vastasi arasti. "Voinko luottaa sinuun jatkossa?" Myrskytähti kysyi jo vähän lempeämmin. "Voit luottaa minuun täysin!" Ruskotassu lupasi. Samassa Susikynsi ilmestyi oviaukolle. "Kerran kotikisu, aina kotikisu" hän murahti. "Älä puutu tähän, ole kiltti" Myrskytähti pyysi. Susikynsi kääntyi heti pois, ja lähti lompsimaan kohti tuoresaalis kasaa. "Hyvä, nyt voit mennä lepäämään ja syödä" naaras sanoi. Kun hän astui pesästä ulos, hän näki Tyrskyhännän. Hän on varmaan juuri lähdössä! Ajatteli Ruskotassu. Oranssi kolli juoksi oikopäätä naaraan luo. "Tyrskyhäntä!" kolli huudahti. "Hei" naaras sanoi murtuneena. Tyrskyhäntä asteli pian pois näköpiiristä. Hän ei edes sanonut hyvästejä! Ruskotassun sisällä alkoi kiehua. Hänen kunnioittamansa päällikkö oli nyt ottanut liian ison harppauksen.

Päivät kuluivat murheen alla, ja heillä oli pulaa parantajasta. Oli taas päivä, jona klaanikokous pidettiin. "Saapuikin jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Pyhäkivelle klaaninkokoukseen!" naukui Myrskytähti. "Meillä ei ole enään parantajaa, ja meillä on tarve sellaiseen. Emme siis voi mennä haastamaan riitaa kenenkään kanssa nyt" Myrskytähti sanoi. "Kissat joiden nimen nyt sanon lähtevät mukaan kokoukseen: Vinhatuuli, Pölykarva, Susikynsi, Aamupilvi, Ruskotassu, Sumutassu ja Punatassu!" harmaa naaras sanoi. Punatassu ja Ruskotassu väläyttivät toisilleen iloiset katseet.

Joukko kissoja saapui rinteen harjalle josta näkyi alas laaksoon. Klaanipuut törröttivät yhtä vanhoina ja suurina kuin ennenkin. Myrskytähti viittoi pian hännällään merkin, että he syöksyisivät alas laaksoon. Monia muita kissoja oli jo laaksossa. Ruskotassu ei ollut nähnyt heistä ketään ennen. Iloinen puheen sorina täytti aukion johon klaanit aina kokoontuivat viettämään klaanikokousta. Ruskotassu näki edessään kohoavan kiven päällä neljä kissaa, jotka olivat kaikkien neljän klaanin päälliköt. Hän ei tiennyt niistä muita kuin Myrskytähden, mutta eiköhän hänelle selviäisi vielä se. Ruskotassu käveli kohti Ruskeaa oppilasta. "Hei! Olen Ruskotassu, Vinhaklaanista" Ruskotassu naukui kun saapui kollin viereen. "Hei! Minä taas olen Mutatassu, Metsklaanista" kolli naukui. "Meidän päällikkömme on Tammitähti" kolli sanoi kun osoitti hännällään vaaleaa kollia. "Tiedätkö kuka on Valoklaanin päällikkö?" Ruskotassu rohkeni kysyä. "Tiedän kyllä, se on Valkotähti!" sanoi Mutatassu kun osoitti valkoista naarasta. "Ja kuka tuo harmaa on?" Ruskotassu kysyi. "Se on Arpitähti" sanoi ruskea oppilas ja luimisti korviaan. "Et näytä pitävän hänestä" oranssi Vinhaklaanin kolli sanoi. "Kukaan ei pidä hänestä, paitsi hänen omat klaanilaisensa!" Mutatassu maukui. Ruskotassu nyökkäsi himpun verran ja lähti tallustamaan kohti Sumutassua. Mutta kun saapui tämän luokse, hänen pettymyksekseen Sumutassu nousi ja asteli jonnekin kissojen joukkoon. "Joki taitaa olla ihastunut" naukaisi Punatassu hänen takaansa, mutta hiljeni kun kiveltä kajautettiin merkki joka tarkoitti että kokous on alkanut.