Soturikissaat || Kaiken alku. ✔️

Luku 8

Ruskotassu katsoi maahan. Hän ei ollut odottanut tällaista. Hän luuli että Punatassu ja hän olisivat menneet sinne yhdessä, mutta Ruskotassun sijaan sinne menikin Piikkitassu! Piikkitassu oli jo lähtenyt paikalta. Hän oli varmaan mennyt kertomaan koko klaanille, että hän sai lähteä kokoontumiseen. "Älä sure. Pääset kyllä varmasti joskus!" lohdutti Punatassu. "Niin" sanoi Ruskotassu hiljaa. "Mutta minun pitää nyt lähteä! Myrskytähti kutsui kaikki piikkihernetunnelin eteen" naukui Punatassu kun lähti köpöttelemään tunnelia kohti. Ruskotassu jäi katsomaan kun joukko kissoja katosi yksi kerrallaan pois leiristä. Kun viimeinenkin hännänpää oli kadonnut näkyvistä Ruskotassu päätti käydä hakemassa syötävää. Hän oli juuri kääntymässä, kun törmäsi Sumutassun. Punatassu oli kertonut että Sumutassu oli Piikkitassun kaveri. Kun hän törmäsi vaaleaan naaraaseen, hänen rintaansa poltti. "Varoisit vähän!" naaras tiuskaisi, ja jatkoi matkaansa. Sitten naaras vilkaisi vielä kerran Ruskotassua. Hänen rintaansa poltti edelleen ja hän tunsi kiusaannuksen. Oliko hän juuri ihastunut Piikkitassun ystävään? Hän karisti oudot ajatukset pois ja jatkoi kävelyä kasalle asti.

Ruskotassu! Varo, tulet tekemään jotain mikä jälkeenpäin jää sydämeesi ikuisuudeksi. Kuka olet? Miltä edes näytät ja en ole mikään parantaja! Miksi näen näin unia? Mutta vastausta ei kuulunut. "Tulet tekemään jotain mikä jälkeenpäin jää sydämeesi ikuisuudeksi! Mitä se voi tarkoittaa?" mietti Ruskotassu kun oli herännyt taas omituiseen uneen. Hänen ystävänsä Punatassu nukkui häntä kuono päällä. Hänen vieressään nukkuivat Piikkitassu ja Sumutassu. Samassa hän muisti kuinka oli törmännyt naaraaseen. Kuumuus poltti hänen kasvojaan kun muisto tapahtuneen.

Ruskotassu kömpi ulos pesästä ja huomasi vasta silloin että yöllä oli satanut valkoista kylmää lunta! "Hrrrr! Täälä on kylmä" naukui Ruskotassu. Hän kävi katsomassa olisiko tuoresaalis kasalle tullut syötävää, mutta lumi oli peittänyt koko kuopan. Hän kääntyi ja huomasi että kuningattarien, klaaninvanhimpien ja sotureiden pesistä tehtiin tiheämpiä että kylmyys ei pääsisi niin helposti sisään. Myrskytähti oli myös tullut ulos pesästään ja jutteli jotain Susikynnen kanssa. Sitten Ruskotassu huomasi asian mikä alkoi melkein pelottamaan häntä. Miksi vaalean-harmaan naaraan häntä vääntyili hermostuneesti. Ruskotassu oli niin väsynyt että ei jaksanut ajatella asiaa pidemmälle. Hän oli saanut tämän päivän vapaata koulutuksesta ja päätti käyttää sen viisaasti. Puolet kissoista vielä nukkuivat koska he olivat olleet kokoontumisessa. Punatassu ja Piikkitassukin nukkuivat vielä, mutta Sumutassu oli jo herännyt. "Hei Ruskotassu!" naaras huudahti yhtäkkiä. "Hei Sumutassu!" Ruskotassu vastasi.

Lehtikadonaika oli jo jatkunut kauan ja riistapula sen kuin pahentunut pahentumistaan. Varistassu oli alkanut voida huonommin ja hänen haavansa olivat erittäin syvät. Kaikki alkoivat jo epäillä että hän ei välttämättä selviäisi.  Pihkavarjo oli sopeutunut hyvin uuteen ympäristöönsä. Hän oli kyllä edelleen äkäinen kaikille. Sitten kuului huuto: "Vaellan tänään Tähtikiville!" se oli Myrskytähti.