Soturikissaat || Kaiken alku. ✔️

Luku 5

"Tässä oli pieni esimerkki sinulle, miten saalistetaan hiiri!' naukaisi Nopsaraita kun tuli Ruskotassun viereen hiiri hampaidensa välissä. "Saanko minä koittaa nyt?" kysyi utelias oppilas. "Tietysti, jos vain löydämme jotain napattavaa!" sanoi musta kolli. He menivät vain syvemmälle ja syvemmälle metsään, ja kun he saapuivat Punakiville Ruskotassu haistoi hiiren, joka liikkui lähistöllä. Sitten hän paikansi sen, pudottautui saalistusasentoon hiipi hiiren rastaan lähelle ja loikkasi ilmaan, mutta juuri kun hän oli loikkaamassa hiiren päälle kuului ilmaa riistävä huuto! Nopsaraita kääntyi heti suuntaan josta ääni oli kuulunut, ja huusi: "Tule, meidän pitää juosta leiriin nyt HETI!" Oranssi kolli juoksi saman tien mestarinsa perään sydän rinnassa pamppaillen. Hän tunis kuinka peloissaan oli mutta ei antanut sen hidastaa vauhtia. Tuntui että sydän olisi tullut paksun karvapeitteen läpi, kun he juoksivat piikkihernettunnelista sisään. Kauhukseen he näkivät minkälainen sota leirin keskellä oli käynnissä. Sammalet ja veri lentelivät pitkin leiriä. "Arvasin, Viiltoklaani on hyökännyt leiriimme!" huudahti Nopsaraita kauhistuneena ja syöksyi keskelle rytäkkää. Ruskotassu ei odotellut kauempaa vaan syöksyi yhtälailla rinnettä alas keskelle leiriä. Hän juoksi oikopäätä Myrskytähden avuksi mutta ei ehtinyt pitkälle kun raskas keho lysähti hänen päälleen ja Ruskotassu litistyi sen alle. Hän kääntyi katsomaan kuka hänen päällään oli ja huomasi pikimustan kehon hänen päällään. Sitten suuri kolli otti hampaansa esiin ja oli puraisemassa Ruskotassua, mutta yhtäkkiä oranssi kolli tunsi olonsa kevyemmäksi ja huomasi että Myrskytähti kamppaili mustan raskaan kollin kanssa pentutarhan edessä. Olivatko Vinhaklaanin soturit tulleet varastamaan pentuja vai valloittamaan reviiriä? Ruskotassun ajatukset keskeytyivät kun hän kuuli takanaan äänen jota ei ollut ennen kuullut: "He pakenevat!" naukaisi valkoinen kolli. "Tiesin että he eivät kestäisi enään kauaa!" mutisi Susikynsi Pyhäkiven alta. "Vinhatuuli! Kiitos sinun. Ilman sinua olisimme olleet suuressa pulassa" kehräsi Myrskytähti. Niin varmaan, kuulu Ruskotassu Susikynnen muriseva. "Ovatko kaikki kunnossa?" kysyi vaalean-harmaa naaras huolissaan. "Kyllä ovat, Myrskytähti" naukaisi Nopsaraita. "Hyvä" naaraan ääni kuului, kun hän oli ryömimässä jo sammalverhon läpi omaan pesäänsä.

Lehtisateen sade ropisi lehtien päällä ja tuuli heilutti vielä viimeisetkin puiden lehdet pois. Kivien päällä oleva sammal oli kostunut täysin ja maa oli viileää että märkää. Kylmä tuuli pörrötti nukkuvien hahmojen karvapeitettä. Ainut ääni joka kuului oli sade joka oli jatkunut koko yön. Kaikesta oli voinut päätellä että lehtikato oli jo hyvin lähellä. Ruskotassu oli hyvin nälissään ja heräsi siihen, hän ei ollut syönyt eilen mitään, ja ikävät tapahtumat olivat saaneet hänen mielensä sekaisin. Kolli haukotteli ennen kuin astui ulos sateeseen. "Lehtikato on tulossa" sanoi kolli itselleen kun ryömi ulos oppilaiden pesästä. Vain pari soturia olivat jo hereillä, ja hekin olivat lähtemässä partioon. "Huomenta Ruskotassu" naukai uusi kissa. "Huomenta!" naukaisi oranssi oppilas takaisin. "Olen muuten Pölykarva! Hauskaa kun liityit klaaniimme!" kehräsi Pölykarva. "Nyt kun olet siinä, niin tiedätkö missä Varistassu on?" kysyi Vinhatuuli.