Soturikissaat || Kaiken alku. ✔️

Luku 9

Kissojen joukosta kohosi kauhun naukaisuja. "Ja otan mukaani Pölykarvan, Ruskotassun ja Punatassun!" hän jatkoi. Ruskotassun silmät räjähtivät ammolleen. Kuuliko hän oman nimensä juuri äsken. Kuuliko hän sanan Ruskotassu. Ja myös hänen paras ystävänsä Punatassu pääsisi mukaan! "Milloin lähdette!" kuului väkijoukosta maukaisi. "Lähdemme tänään... nyt!" vastasi Myrskytähti. "Nyt!" Ruskotassu huusi muiden joukosta. "Niin, hakekaa Tyrskyhännältä matkayrttejä matkaa varten" sanoi Myrskytähti. "Selvä! Lähdemme hakemaan niitä heti" sanoi Punatassu väliin. "Hienoa!" naukui Myrskytähti.

Kun kaksikko tassutteli päin Vinhaklaanin parantajan pesää, he eivät puhuneet mitään. Molemmat nuorista kissoista olivat selvästi yllättyneitä valinnasta, jonka Myrskytähti oli juuri julkistanut. He saapuivat Tyrskyhännän pesälle he hätkähtivät kun kuulivat sisältä surkeaa uikutusta. "Tyrskyhäntä, onko kaikki hyvin?" kysyi Punatassu. Kun Tyrskyhäntä kääntyi, hänen naamallaan valui isoja kyyneliä. Hänen katseessaan oli surua, pelkoa ja sekaannuksen tunteet näkyivät niistä läpi. Ruskotassu katseli ympäri pesää etsien jotain joka olisi voinut aiheuttaa kaiken tämän. Hän ei löytänyt mitään. "M-minä olen ihan huono parantaja!" parkaisi Tyrskyhäntä itkun vallassa. "Älä höpsi. Olet paras parantaja jonka tunnen!" vastasi Punatassu tiukasti, mutta hänen tarkoituksensa oli saada Tyrskyhäntä uskomaan itseensä. "Miten niin?" kysyi Ruskotassu. "No en usko että Varistassu enään selviää" sanoi Tyrskyhäntä hiljaa. "Mitä! Miksi muka ei selviäisi?" huudahti Punatassu. "H-hänen haavansa ovat revenneet pahemmaksi ja hänen hengityksensä alkaa kuulostamaan raskaammalta" sanoi naaras masentuneena. "Mutta mitä asiaa teillä oli?" kysyi naaras lempeästi. "Vaellamme Tähtikiville tänään, tarvitsem-" Ruskotassu ei ehtinyt sanomaan lausettaan loppuun. "Tarvitsette matkayrttejä!" jatkoi Tyrskyhäntä. "Aivan juuri niin!" naukaisi Ruskotassu. Parantaja katosi jonnekin syvemmälle sammalverhon läpi. Hän tuli suu täynnä lehtiin käärittyjä yrttejä. "Tässä!" maukaisi Tyrskyhäntä. "Kiitos!" vastasi Punatassu kehräten.

Aurinkohuipun hetki oli juuri tulemaisillaan ja Myrskytähti, Pölykarva, Ruskotassu ja Punatassu olivat juuri lähtemässä vaeltamaan Tähtikiville. "Syökää nyt yrtit, niin jaksatte koko matkan" neuvoi Myrskytähti. Molemmat hotkivat yrtit, mutta nyrpistivät naamaansa kun yrtit eivät olleetkaan niin hyviä. "Hyi!" murahti Punatassu. "Punatassu! Käyttäydy kuin oikea soturi, niin sinusta saattaa myös joskus tulla sellainen!" naukaisi Myrskytähti. "Selvä Myrskytähti" nurisi Punatassu. He lähtivät matkaan. Aurinko poltteli kissojen turkissa kun he vaeltavat metsän siimeksessä. Pian auringon paiste alkoi hellittää kun he saapuivat isojen koivujen alle. Aurinko alkoi jo laskea puiden taa. Myrskytähti pysähtyi ja sanoi: "Meidän pitää olla nopeita jos haluamme ehtiä ennen kuunhuipunhetkeä!" hän sanoi. Kissat kiihdyttävät askeliaan. Pian he saapuivat lähelle jotain, jotain josta kuului kauhea murina. "Mikä tuo on?" Ruskotassu kysyi peloissaan. "Se on Ukkospolku!" naukaisi Myrskytähti. "Siitä ei ole huolta kunhan varjot hirviöitä!" jatkoi naaras. "Ylitämme Ukkospolun pareittain. Pölykarva ja Punatassu, te menette ensimmäisenä! Minä ja Ruskotassu taas menemme toisina" sanoi Myrskytähti. "Selvä Myrskytähti!" naukui Pölykarva. Kaksi kissaa menivät ihan haisevan tien viereen. Heidän ohitseen vilisti iso harmaa hirviö. Sitten ei kuulunut enään mitään joten he ylittivät tien, mutta sitten tapahtui jotain joka läväytti kaikkien silmät ammolleen. Hirviö syöksyi kohti Punatassua. Kuului kauhea kiljaisu. Punainen karvakasa makasi tiellä. "Punatassu!" huusivat kolme kissaa yhteen ääneen kauhistuneina.